Blogi: Tekoäly nimeltä Pirkko . 01.03.2018 | Blogi | Kirjoittaja: Marja Vuorinen

1990-luvulla – siis iankaikkisen kauan sitten – Suomeen tuotiin palveluohjauksen toimintamallia. Me järjestötyöntekijät olimme innoissamme. Vihdoinkin tulisi virkamiehiä, jotka auttaisivat asiakasta suunnistamaan palveluviidakossa. Aina sanavalmiit savolaiset ehdottivat case managerin käännökseksi Omabyrokraattia.

Tiedossa oli, että case managereita oli Amerikassa.  Silloinen kaukaa viisas työyhteisömme tuotti Amerikasta kokemusasiantuntijan valistamaan meitä siitä, mitä tämä case managerointi on, jota Amerikassa jo osattiin. Nainen tulikin ja hän oli pieni ja tarmokas. Yllään hänellä oli valkoinen T-paita ja siinä luki I am not a Case and I don’t want to be Managed.

Vaikka amerikkalainen ei halunnut olla Case, takuuvarmaa on, että minä olen case ja tavoite on, että manageroin mahdollisimman paljon itse itseäni. Toistaiseksi taitoni ovat siihen riittäneet, mutta miten selviän vanhana kaikesta manageroinnista? Avukseni on kehitteillä laatu- ja muita järjestelmiä. Ihan liian hitaasti ne kuitenkin kehittyvät. Minua kiinnostaakin asioiden seuraava vaihe ja tulevaisuuden Omabyrokraatit.

Päätöksentekoani auttaisi ratkaisevasti minusta erilaisiin järjestelmiin kertyvän massiivisen datamassan ihan uudenlainen hyödyntäminen.  Olen oikeutettu saamaan itselleni sen datan, jota esimerkiksi kauppaketjut tai ohjelmistotuottajat keräävät. Kun Google lähettää minulle keräämiään tietoja, dataläjä on kuitenkin sellaisessa muodossa, että en pysty hyödyntämään sitä mitenkään. Tätä pulmaa koetetaan taklata eri puolilla maailmaa. Mm. MyData -liike ajaa sitä, että ihmisillä olisi mahdollisuus hallita ja hyödyntää ja heistä kerättäviä tietoja.

Mutta mikä on olennaista tietoa päätöksentekoani varten? Jotta voin vanhana valita itselleni sopivan asumispalvelun, päätöksentekoani ei auta vuosikymmeniltä kerätty data verenpaineeni vaihteluista tai siitä, ovatko hemoglobiiniarvoni pysyneet viitearvojen sisällä.

"Jos voisin avata kaikki
itseäni koskevat tiedot"

Minua auttaisi sen sijaan, jos voisin avata kaikki itseäni koskevat tiedot (nämä Facebook-, S-ryhmä-, Google ym.) yhden rajapinnan kautta valitsemilleni tahoille. Tällöin erilaiset palvelujen tarjoajat voisivat luvallani tarjota minulle todella personoituja palveluratkaisuja. Käytössä olisi minusta jatkuvasti keräytyvän massiivisen datamassan pohjalta analysoitua, päivittyvää tietoa siitä, mistä pidän, mitä harrastan, miten musiikkimakuni on kehittynyt. Enää pitäisi olla olemassa systeemi, joka tästä valtavasta, koko ajan kasvavasta BigDatasta palauttaisi itsestäni kertyneen tiedon hyödynnettävässä muodossa. Fiksu algoritmi, Omadatabyrokraattini, muokkaisi tiedon niin, että käytössäni olisi enemmän tietoa itsestäni kuin mitä itselläni on ja auttaisi minua suunnistamaan valinnanvapausviidakossa.

Jo nyt Facebookin algoritmit pystyvät kuvaamaan minua paremmin kuin monet läheiseni. Google-hakujen pohjalta tuotettu tieto on vielä hämmästyttävämpää. Kun näitä, lentotietoja, sport trackereita ja muita käyttäytymistäni kuvaavia tietoja yhdistellään, uusi Omadatabyrokraattini osaa valita minulle esimerkiksi mieltymyksiäni parhaiten vastaavan asumispalvelun.

Olen testaillut Omadatabyrokraatin ideaa minua viisaammilla ja he pitävät ideaa mullistavana. Idea olisi kuitenkin kaupattava noin Microsoftin tai Amazonin kokoiselle toimijalle, joka pystyy valjastamaan riittävästi laskentakapasiteettia louhimaan ja palauttamaan minulle minusta kertyvää dataa. Kysymys rajapinnan avaamisesta silloin kun on kyse henkilökohtaisesta, noh, kaikesta tiedosta, ei ole ihan pieni. Muutkin kuin minä ovat epäilemättä kiinnostuneita tästä tiedosta.

"Mistä kaikesta haluan
minua fiksumman tekoälyn päättävän?"

Perustavanlaatuisia eettisiä kysymyksiä riittää. Mistä kaikesta haluan minua fiksumman tekoälyn päättävän? Mitä kaikkea Omadatabyrokraattini kertoo palveluntuottajan tekoälylle? Sen, että palvelutarpeeni on asua lämpimässä, syödä kasvisruokaa, ja että en paljoa perusta suomipopista, voin tällä hetkellä kertoa itsekin tai kirjoittaa hoitotahtooni. Omadatabyrokraatin on tuotava ihan muuta lisäarvoa päätöksentekooni.

Jatkan Omadatabyrokraatin kehittelyä. Vaikka oma vanhenemisesi on kiusallisen nopeaa, varmaa on, että tekoälyn kehitys on vielä nopeampaa. Eilinen scifi on tänään totta. Joku algoritmi ratkaisee tulevaisuudessa palvelutarpeeni joka tapauksessa. Seuraavaksi keksin byrokraatille sympaattisemman nimen. Ehkä Pirkko. Amazonilla ei ole vielä sen nimistä tuotetta.

#BigData #OpenData #valinnanvapaus #ArtificialIntelligence

Marja Vuorinen

Kirjoittaja on tekoälystä ja vanhenemisesta kiinnostunut terveyspsykologi, joka paiskii töitä paremman vanhuuden puolesta Vanhus- ja lähimmäispalvelun liitto Valli ry:ssä.