Evakkoja keskellämme. 17.09.2015 | Blogi | Kirjoittaja: Vappu Taipale

Vanhus- ja lähimmäispalvelun liitto ja jäsenjärjestöt myötäelävät voimakkaasti ihmisten hätää ja pelkoja kansainvaelluksen aikana. Toivomme pikaista rauhaa ja järjestystä lähtömaihin, mutta juuri nyt avun antaminen Suomeen tuleville on tärkeää!

Meidän vanhojen sukupolvi muistaa evakkoajat. 400 000  karjalaista tuli rajan yli ja jätti sinne omaisuutensa mitä nyt kantamalla mukaan sai. Sitten asumaan aluksi vieraiden nurkkiin, myöhemmin omiin oloihin. Ei se herkkua ollut, mutta yhdessä selvittiin. Köyhiä oltiin kaikki koko Suomessa, mutta jaettiin se mitä oli. Solidaarisuus kasvoi niinkuin yhteinen hyvinvointikin.

Miten kansa, jolla on tällainen lähihistoria, voi antaa itsestään yrmeän ja itsekkään kuvan tänä päivänä? Miten ihmeessä kaksituhatta tai kaksikymmentätuhatta uutta evakkoa voisi olla meille ylivoimaista keskellä nykyistä hyvinvointiamme? Maa on avara ja tyhjiä taloja löytyy. Meidän sukupolvemme tietää oikeasta niukkuudesta ja puutteesta, jota tänä päivänä on vähän. Kenenkään ei pitäisi täällä jäädä kurjuuteen. Me voimme toivottaa tulijat tervetulleiksi, ja kertoa heille, että ei tarvitse kuunnella tietämätöntä ja halpamaista kansanosaa. Vihapuhe ei kuulu sivistysvaltiolle, ei meidän suuhumme eikä teksteihimme.

Edellisen laman aikana ehdotimme Ilkan kanssa julkisesti, että työttömyyskorvauksia ei pitäisi kenellekään antaa ilman, että vastaanottaja tekee jotakin. Oli niin paljon työtä, joka ei olisi häirinnyt noita pyhiä markkinoita, ja jota olisi tarvittu. Arkistoimista, kumppanuutta, kierrätystä. No eihän siitä tullut mitään paitsi moitteita. Nykyisille turvapaikanhakijoillekin toimeliaisuus voisi sopia, vaikka ei voisi vielä päästä oikeaan palkkatyöhön. Luuta käteen, yhteiseen ruoanlaittoon, metsiköitä ja puistoja siivoamaan, vanhoja ulkoiluttamaan, kieltä oppimaan.

Meidän kannattaa etsiä tulijoista erityisesti vanhoja ihmisiä. Vanhukset jäävät helposti vaelluksen jalkoihin, heidät jätetään tai he eivät jaksa lähteä mukaan. Tiedämme tutkimuksista, että heidän voimavarojaan ei osata käyttää hyväksi. Tällaisilla evakkomatkoilla vanhojen ihmisten tarpeet jäävät huomioimatta. Monesti heidän välttämättömät apuvälineensä tai lääkkeensä jäävät matkalle, jopa kepit ja silmälasit. Näin luodaan avuttomuutta ja vammaisuutta. Sitäpaitsi muissa kulttuureissa vanhan ihmisen ikäraja saattaa olla meidän mielestä aika alhaalla – jo viisikymppinen voi olla isoisoäiti ja elämän kuluttama.

Meillä on osaamista maahanmuuttajien asioissa. Päivittely ei auta, vaan toiminta. Ystävälliseen kohteluun ei tarvita rahaa eikä tavaraa. Kekseliäisyys nyt käyttöön! Tarttukaa Vallin haasteeseen!

Vanhus- ja lähimmäispalvelun liiton liittotoimikunta on kokouksessaan 17.9.2015 kannattanut seuraavaa haastetta:

 

Vallin haaste:

Maahanmuuttajavanhukset tarvitsevat apuamme

Sotaa ja uhkia pakenevat tuhannet lapset, nuoret ja perheet tarvitsevat apuamme. Tukea on annettava kaikin mahdollisin keinoin. Maahanmuuttajien ja turvapaikan hakijoiden joukossa on myös vanhoja ihmisiä. Hekin tarvitsevat sekä aineellista että henkistä tukea.

Vanhus- ja länimmäispalvelujen liitto esittääkin jäsenjärjestöilleen haasteen tukea jo Suomessa olevia ja erityisesti maahan tulevia vanhuksia ja heidän perheitään. Järjestöt voivat kukin omalla tavallaan ja mahdollisuuksiensa mukaan, esimerkiksi;

  • Järjestää varainkeruukampanjoita, esim. yhdessä Punaisen Ristin tai Kirkon ulkomaanavun kanssa
  • Järjestää vaate- ja vuodevaatekeräyksiä
  • Järjestää palvelutalojen päivätoimintaa
  • Järjestää yhteisiä keskustelu- ja neuvontatilaisuuksia
  • Ym. yhdessä mietittyjä ja toteutettavia tukimuotoja paikallisiin tarpeisiin