Kun Rosalind muutti palvelutaloon. 29.02.2016 | Blogi | Kirjoittaja: Vappu Taipale

Brunswick on 20 000 asukkaan pittoreski kaupunki Mainessa,  Yhdysvalloissa kermanvalkeine puutaloineen suomalaismaiseman keskellä. 93-vuotias Rosalind joutui vuosi sitten muuttamaan New Yorkin keskustan asunnostaan tyttärensä painostuksesta Brunswickiin, paikkaan, joka on kerta kaikkiaan ei-missään, "in the middle of nowhere". 

Rosalind Harris, Virpi Dufvan ja minun amerikkalainen ystävämme, on Yhdistyneiden Kansakuntien vuosikymmenten järjestöaktiivi. Hän on todellinen roolimalli meille naisille, hoikka, hyväkuntoinen, mieleltään utelias ja aikaansa seuraava, eivätkä yli yhdeksänkymmentä elettyä vuotta ole hidastaneet hänen menoaan. Olemme Ilkan kanssa usein asuneet hänen kotonaan New Yorkin matkoilla. Muutama vuosi sitten hän valmisti Suomen delegaatiolle illallisen kotonaan Itäisellä 64. kadulla Manhattanilla. Varsinainen kulttuurikoti, seinillä alkuperäisiä Alvar Aallon ja Ferdinand Legerin töitä, ja kaikkiin liittyy tietenkin tarinoita YK:n alkuvuosilta. Talon ala-aulassa palvelevat ovimiehet (hissipojat on hetki sitten poistettu tarpeettomina), on naisten klubi, jonne miehet eivät pääse kuin kutsusta, ja silloinkin pitää olla kravatti kaulassa.

Miten kosmopoliittinen Rosalind keskeltä Isoa Omenaa sopeutuu muutokseen? Ponteva tytär Alison vaati äidin tulemaan lähelleen, joten New Yorkin koti oli myyty ja tilalle ostettu asunto palvelutalo-osuuskunnasta. Istuimme koko joukko illallisella palvelutalon ravintolassa asukkaiden ja heidän vieraittensa joukossa; menossa olivat karibialaiset ruokaviikot ja mukana tuomaamme viinipulloa tarjoiltiin ongelmitta hyvän ruoan painikkeeksi.

Talossa oli runsas sata asukasta ja saman verran jonossa. Keski-ikä oli 88 vuotta. Joukko näytti varsin hyväkuntoiselta, ilmeisesti  dementiaa potevia ei joukossa ollut. Sairaudet ja vaivat saadaan talossa hoidettua, ja asunto, siis koti on tarkoitettu palvelemaan loppuun asti. Rosalindin tilava kaksio, ainakin 70 neliötä, oli sisustettu hänen omilla huonekaluillaan ja tauluillaan. Paksu kokolattiamatto peitti koko asunnon lattiat, keittiö oli toimiva ja  kylpyhuone erittäin tilava.

Palvelutalon ohjelmatarjonta on erittäin runsasta, joka päivä on useita mahdollisia valintoja retkistä ja keskusteluryhmistä joogaan ja jumppaan. Asukkaat myös itse pitävät esityksiä tai vetävät ryhmiä, ja osuuskunnan hallintokin pitää itse pyörittää. 20 000 asukkaan pikkukaupungissa tällainen iso palvelukompleksi on merkittävä työllistäjä. Henkilökuntaa on runsaasti, ovathan asukkaat maksukykyisiä ja vaateliaita. Yhteiskunnan puuttumista toimiin ei tarvita eikä haluta.

Brunswickin kaupungin sosiaalinen keskus on college, 15 000 opiskelijaa. College tarjoaa kulttuuria, konsertteja, senioriopintoja ja -luentosarjoja. Nuoret elävöittävät kaupunkia kaikin tavoin.  Kunta käyttää myös vapaaehtoistoimintaa aktiivisesti hyväkseen, jopa aamulla junalle lähtiessämme asemarakennuksen tuli avaamaan vapaaehtoinen Aseman Ystävistä.

Miten Rosalind viihtyi? Emme painostaneet häntä kertomaan tuntemuksiaan. Komea ja hyvin toimiva palvelutalo oli kuitenkin rakennettu kauas keskustasta rauhalliselle paikalle, eikä meidän Vallin resurssikeskusmalli ollut tuttu vielä kenellekään. Talohan olisi voinut palvella yhteisöä samoin kuin college!

Vallissa aloitellaan parhaillaan uutta Resurssikeskus-hanketta. Toivomme kehittämistyöhön ideoita, innovaatioita ja tietoa toimivista malleista eri puolella maailmaa. Oletko sinä nähnyt, innovoinut tai pohtinut parasta mahdollista palvelutalomallia? Kehitetään yhdessä, laittakaa kokemuksianne Valliin tulemaan!