”Nyt pitää rakentaa myös ikääntyneiden tulevaisuutta”. 10.06.2016 | Blogi | Kirjoittaja: Katju Holkeri

Valli on mukana Valtiovarainministeriön Avoin Hallinto -työryhmässä ja oli mukana 31.5. järjestämässä Ikäihmisten vaikuttajatyöpajaa. Katju Holkeri avaa blogissaan työpajan antia ja hallinnon avoimuuden tärkeyttä.

2.6.2016 VM/HO/Katju Holkeri

Tiistaina 31.toukokuuta kokoonnuimme vaikuttajatyöpajaan. Työpajan aiheena oli ikääntyneiden osallisuus ja digitalisaatio. Tilaisuuden yksi näkökulma oli avoimuuden ja osallisuuden edistäminen. Avoimuus on Suomessa hallinnon perusarvo. Kansainvälisesti Suomi pärjää hienosti avoimen hallinnon vertailuissa. Kehittämistä on silti edelleen paljon.  

Haluamme edelleen parantaa tiedon jakamista. Parantamista on myös virkamiesten käyttämässä kielessä. Selkeä kieli on tärkeää, jotta saatu tieto olisi ymmärrettävää. Avoin hallinto ei kuitenkaan ole vain tiedonjakoa. Se on myös vuoropuhelua, kansalaisten, yritysten ja järjestöjen kuulemista ja kuuntelemista. Se on sitä, että hallinto on vastaanottavainen uusille ideoille. Siksi osallisuuden edistäminen on merkittävä tavoite avoimen hallinnon työssä. 

Osallisuudessa kaikki eivät ole yhteiskunnassa tasa-arvoisessa asemassa. Osin se johtuu olosuhteista, osin ihmisistä itsestään. Osa haluaa osallistua ja heillä on myös siihen mahdollisuus. Osa ei halua osallistua, vaikka heillä olisi siihen mahdollisuus. Osa haluaisi osallistua, mutta heillä ei ole siihen mahdollisuuksia. Ja on vielä niitäkin, joilla ei ole mahdollisuutta osallistua, eivätkä he myöskään sitä halua.  

Avoimen hallinnon työssä haluamme vaikuttaa siihen, että kaikilla on mahdollisuus osallistua. Toki haluamme sen rinnalla vaikuttaa siihen, että ihmiset myös haluaisivat olla mukana vaikuttamassa. Kansainvälisessä avoimen hallinnon yhteistyössä (www.opengovpartnership.com) todettiin, että lapset ja nuoret ovat ryhmä, joilla on muita heikommat mahdollisuudet osallistua. Siksi Suomen kansallisessa toimintaohjelmassa halutaan edistää juuri lasten ja nuorten mahdollisuuksia. Samalla todettiin Suomen tavoitteita laadittaessa, että myös ikääntyneiden osallisuusmahdollisuuksissa on meillä parantamista. Sekin nousi keskeiseksi tavoitteeksi. Molemmissa tapauksissa on tietysti hyvä muistaa, että näissä ryhmissä on hyvin monentyyppisiä ihmisiä. Siksi myös keinoja ja tapoja osallisuuden edistämiseen on oltava erityyppisiä.  

Haluamme oppia jo tehdystä, kokeilla ja kehittää uusia keinoja. Tavoitteena on jakaa hyviä käytäntöjä hallinnossa. Järjestimme huhti-toukokuussa nettiaivoriihen ikääntyneille ja toukokuun viimeisen päivän vaikuttajatyöpaja oli jatkoa tälle työlle. Samalla kun näissä molemmissa vaikutetaan hankkeiden sisältöön, kuten esimerkiksi sähköisten palvelujen kehittämiseen, niin samalla keräämme myös kokemuksia siitä, mitkä tavat osallistua ja vaikuttaa ovat eri ryhmien näkökulmasta mielekkäimpiä. Näitä kokemuksia ja oppeja jaamme hallinnossa.  

Vaikuttajatyöpajassa olin kirjurina ryhmässä, jossa käsiteltiin ensimmäisenä aiheena suunnittelua ja päätöksentekoa. Ryhmä mietti, millainen tilanne oli ollut 1960-luvulla ja millainen se voisi olla 2040-luvulla. Tuloksia ryhmätyöstä kirjattiin runsaasti. Yksi jäi kuitenkin erityisesti mieleeni ja se oli tuo otsikon lausahdus ” Nyt pitää rakentaa myös ikääntyneiden tulevaisuutta”. Keskustelussa todettiin, että ikääntyneiden asioita suunniteltaessa katse on usein tässä päivässä, ei tulevassa. Tärkeää olisi rakentaa ikääntyneiden tulevaisuutta, myös tuleville ikäihmisille. Lasten ja nuorten osalta ongelma on usein päinvastainen. Lasten ja nuorten näkemyksiä halutaan usein vain tulevaisuuden edustajina, tulevina veronmaksajina. He ovat kuitenkin merkittävä ryhmä tämänpäivän Suomessa, kun mietitään ja päätetään asioista, jotka ovat tässä ja nyt.  

”Ennakkotietoa eivät anna henget eivätkä jumalat, sitä ei voi päätellä tapahtumista eikä sitä voi saada tutkimalla laskelmia. Se täytyy kerätä ihmisiltä”. – Sunzi