Robotti vie vuoteesta vessaan – mutta ei ihan vielä. 10.10.2017 | Blogi | Kirjoittaja: Lea Stenberg

Terveisiä AAATE2017 konferenssista

Valli vei syyskuussa ryhmän vanhusalan järjestöasiantuntijoita tutustumaan vanhustenhuoltoon ja teknologian nykytilaan Sheffieldiin Englantiin. Kävimme kolmessa erilaisessa vanhuspalveluja tarjoavassa järjestössä/yrityksessä sekä osallistuimme kaksipäiväiseen eurooppalaisen apuvälineteknologialan AAATE2017-konferenssiin.

Tulevaisuuden visioiden haasteet

Konferenssin avasi Paul Timmers, entinen Euroopan komission digijohtaja. Tulevaisuuden datankäyttökapasiteetti, älykäs verkko, "esineiden internet" IoT ja virtuaalitodellisuus luovat huikeita visioita. Niiden avulla ihmisen käyttäytymistä pystytään ennustamaan, terveydelle uhkaavia tilanteita voidaan ehkäistä ja jopa tehdä sosiaalista hyvää. Timmers haastoi meidät kuitenkin pohtimaan, hyödyttääkö kaikki pääasiassa nuoria ja terveitä. Otetaanko esimerkiksi itse ajavien autojen suunnittelussa huomioon ikäihmisten tarpeet - ei nimittäin oteta, ainakaan vielä. Tämä on harmi, sillä tässä on ikäryhmä, joka voisi valtavasti hyötyä juuri tästä teknologiasta! Älyteknologiaan ja Big Dataan liittyy toki paljon muitakin isoja kysymyksiä, kuten kuka omistaa ja hallinnoi dataa. Timmers oli kuitenkin toiveikas: tiedämme jo nyt, miten asiat tehdään käyttäjäystävällisiksi ja helppokäyttöisiksi. Tämän päivän viisikymppinen voi siis uskoa tulevaisuuteensa: hän saattaa vanhanakin selviytyä ja elää hyvää elämää tulevaisuuden teknologian kanssa.

Teknologia toimii - ei toimikaan...

Yhdysvaltalainen professori Greg Vanderheim jatkoikin tästä ilosanomalla. He ovat kehittäneet ns. GPII- järjestelmää, jonka avulla käyttöliittymä aina tunnistaa sitä lähestyvän käyttäjän. Näin pankkiautomaatti tai sähköposti on ominaisuksiltaan aina sellainen, että juuri minun on helppo sitä käyttää. GPII kehittyy avoimen lähdekoodin avulla huikeaa vauhtia - tätä kehitystä kannattaa seurata!

Hiukan vähemmän toiveikas olo jäi Portugalissa Aveiron-yliopistossa tehdystä kirjallisuuskatsauksesta. Sen perusteella teknologioiden käytettävyydessä on edelleen toivomisen varaa. Jos teknologiaa kokeillaan ns. oikeilla käyttäjillä, kokeilut ovat usein pieniä ja myös puutteellisia. Tutkimusta ja kehitystyötä siis edelleen tarvitaan - ja niin, että käyttäjät ovat siinä aktiivisesti mukana!

Robotiikan esiinmarssi

Robotiikka oli yksi kiinnostavimmista konferenssin teemoista. Sheffieldissä on yliopiston yhteydessä Sheffield Robotics -niminen yritys, joka esitteli sekä itsekseen liikkuvan/navigoivan pöydän että pienen koiran/kanin näköisen seurarobotin, joka reagoi muun muassa ääneen ja kosketukseen. Näistä jäämme kiinnostuksella odottamaan seuraavia versiota. Markkinoillahan on jo useita kotitaloustöissä avustavia robotteja, kuten robotti-imuri, useat pesukoneet, pesevät/kuivaavat WC:t ja lähettirobotit. Fyysistäkin toimintaa tukeva robotteja on joitakin Suomessakin kuntoutuskäytössä.

Japanissa AIST-tutkimuslaitos tekee laajasti tutkimusta hoivarobotiikan parissa. Maassa hallitus on määritellyt hoivarobotiikan kehittämisalueiden prioriteetit niin, että ensisijaisesti keskitytään kehittämään robotteja, jotka tukevat ja auttavat siirtämisessä/siirtymisessä, liikkumisessa, wc:ssä ja kylpemisessä sekä erilaisten valvontatehtävien toteuttamisessa.

Hollannin ZUYD-yliopistossa tutkittiin, millaisia kotona asumista ja toimintakykyä tukevia robotteja on jo vapaasti saatavissa eli helposti ostettavissa. He löysivät yhteensä 95 erilaista robottia eri puolilta maailmaa, mutta näistä vain 6 oli vapaasti markkinoilla. Näistä 4 oli syömisessä avustavia robotteja ja kaksi ns. sosiaalisia robotteja (joista toinen oli meille monelle tuttu Paro-hyljerobotti).

Tulevaisuudelta jään ainakin itse jännityksellä odottamaan nyt Japanissa kehitettävää robottia, joka avustaa henkilön sängystä wc:hen. Kiinnostavalta näytti lisäksi rollaattori, jonka äly ymmärsi sen, ollaanko kulkemassa ylä- vai alamäkeä ja se osasi tästä päätellen lisätä avustavaa/jarruttavaa voimaa. Rollaattori ymmärsi myös tukea käyttäjänsä tasapainoa.

Oma asenteemme ratkaisee

Konferenssin päätti toiveikas tarina siitä, kuinka omalla toiminnallamme voimme muuttaa asenteita. Lord Chris Holmes (parlamentaarikko, entinen uimari ja moninkertainen paraolympiamitalisti) sokeutui 14- vuotiaana, ja hämmentyi yhteiskunnasta, joka kertoi, mitä kaikkea hän ei voi tehdä. Ennen vuoden 2012 olympialaisia hän päätti tehdä jotain Heathrown lentokentän vammaisia esineellistäville asenteille ja käytännöille. "Ei näin voi ottaa vastaan maailman paraurheilijakermaa" hän ajatteli. Osana tätä asennekampanjaa  tuotettiin mm. BBC:n kanssa kaksiminuuttinen video, joka vaikuttavasti kuvaa paraurheilijoita ja heidän matkaansa. Suosittelen! https://www.youtube.com/watch?v=s16OQm0bAMc

Lea Stenberg
erikoisasiantuntija
Vallin Ikäteknologiakeskus


Kaksi vallilaista seminaarin osallistujaa tutustui nuorten työllistämisen kysymyksiin, siitä heidän matkakertomuksensa täällä