Uutta kohti: Monikulttuurisuus vanhustyössä. 04.04.2016 | Blogi | Kirjoittaja: Vappu Taipale

Vappu Taipale jatkaa Vallin blogisarjaa ja kirjoittaa monikulttuurisen vanhustyön merkityksestä. Vaikka aihe ei vielä kaikkia jäsenjärjestöjämme konkreettisesti kosketa, kaivataan monikulttuurisuuden kohtaamiseen Vallin tukea. Tämä toive on kuultu ja Vapulla on ideoita asian kehittämiseen.

Vain puolet strategiakyselymme vastaajista oli tarttunut monikulttuurisuutta luotaavaan teemaan. No, ”monikulttuurisuus” on jäykkä ja hallinnollinen termi, arki on eloisaa ja verevää.

Tieto on se ulottuvuus, jota vastauksissa penättiin eniten. Tietoa on liian vähän eri kulttuureista, uskonnoista ja tavoista. Tieto on kiinnostavaa, yllättävää ja monimuotoista.

Iranissa mies kättelee miestä, mutta ei naista, nainen kättelee naista, mutta ei miestä. Japanissa kumarretaan sitä syvemmälle, mitä enemmän arvostetaan tervehdittävää. Arabimaissa koiria ei voida käyttää huumeita etsimässä, koska koirat ovat halveksittuja eläimiä. Suomessa mennään alastomina saunaan perhekunnittain, Yhdysvalloissa lapset eivät saa nähdä vanhempiaan alastomina. Lähi- idässä naisen niska on hyvin eroottinen alue ja siksi peitettävä. Arkielämään, rakkauteen ja ruoanlaittoon liittyy tuhansia uskomuksia, tapoja ja kohteliaisuuksia, jotka oppii vähitellen, kohteliaan uteliaisuuden ja kiinnostuksen avulla.

Aniharva järjestö on sitä mieltä, ettei monikulttuurisuuden haaste kosketa heitä –  ennen pitkää se kohdataan. Suurin osa toteaa, että Suomi on jo monikulttuurinen. Monissa jäsenjärjestöissä on työntekijöinä maahanmuuttajia tai jo Suomen kansalaisuuden saaneita ammattilaisia. Nämä työntekijät tuovat tietoa ja ymmärrystä arkipäivään. Heidän tavassaan kohdata vanha ihminen on meille opittavaa: se on hellää ja arvostavaa.  

Jäsenet ehdottavat koulutusta, hankkeita ja hyvien käytänteiden jakamista. Viimemainitussa onkin  tekemistä. Miten toisilta oppii? Miten hyvä toimintamalli siirtyy ja lisääntyy? Se vaatii paneutumista, sitoutumista ja omaksi ottamista. Sellaista ei voi mekaanisesti levittää maan yli. Aina on kyse ihmisistä.

Tässä yksi ihan konkreettinen ehdotus: tehdään esite monikulttuurisessa vanhustyössä välttämättä huomioitavista asioista. Siinä onkin kova tavoite. Selkokielellä, päättäjille, palvelun tarjoajille ja työntekijöille. Ryhdytäänkö työhön?

 

Vappu Taipale

Vallin puheenjohtaja

 

Lue myös Uutta kohti -blogisarjan edellinen kirjoitus:

Virpi Dufva: Vallin suuntaa rakentamassa