Vanhus- ja lähimmäispalvelun liiton juuret ovat 1900-luvun alun vahvassa sosialidemokraattisessa naisliikkeessä. Sosialidemokraattisille naisille sosiaalinen toiminta oli tärkeätä: keskeisinä vanhustyö, ensikoti-toiminta, äitien lomatoiminta sekä kuluttajavalistus.

Liiton historian kirjoittajan, FT Maria Lähteenmäen mukaan 1940- ja 50-lukujen taitteessa nämä toiminnot eriytettiin siten, että jokaista varten perustettiin oma järjestö. Vanhustyötä varten perustettiin vuonna 1953 Koteja Vanhuksille ry. Perustamisestaan alkaen Koteja Vanhuksille ry:n jäseniä ovat olleet vanhainkoteja ylläpitävät eli palveluja tuottavat järjestöt ja säätiöt.

Koteja Vanhuksille ry:n toiminta oli aluksi vaatimatonta, käsittäen lähinnä koulutustilaisuuksia. Valtakunnallisesti vanhustenhuollon painopiste oli vanhainkodeissa. Liiton toiminta alkoi vilkastua 1960-luvulla, ja samalla vuosikymmenellä maahamme perustettiin ensimmäiset eläkeläisjärjestöt.

Liitto sai ensimmäisen, tosin sivutoimisen, toiminnanjohtajan vuonna 1972. Valtakunnallisesti vanhustenhuollossa alettiin puhua avohuollosta ja kotisairaanhoidosta sekä palvelutaloista. Suomeen perustettiin sosiaalihallitus. Projektitoiminta alkoi järjestöissä.

Tasavallan presidentti Tarja Halonen kutsuttiin liiton 50-vuotisjuhlassa kunniapuheenjohtajaksi. Kuvassa presidentin lisäksi liiton puheenjohtaja Arja Ojala ja toiminnanjohtaja Marja-Liisa Kunnas. Kuva: Harri Ahola

Koteja Vanhuksille ry muutti vuonna 1981 nimensä Vanhus- ja lähimmäispalvelun liitoksi. Nimenmuutokseen vaikutti se, että liitto oli toiminnassaan siirtynyt monipuolisempaan ja kokonaisvaltaisempaan vanhusten hyvinvointia tukevaan työhön. 1980-luku merkitsi liitolle kasvun ja kehittymisen aikaa. Liitto sai ensimmäisen kokopäivätoimisen toiminnanjohtajan, samoin muun henkilökunnan sekä jäsenjärjestöjen määrä kasvoi. Liiton toiminnassa alkoi painottua avohuolto. Samoin projektitoiminta jatkui koko 1980-luvun.

Siirryttäessä 1980-luvulta 1990-luvulle liitolla oli 21 jäsenjärjestöä. Jäsenjärjestöillä oli vanhainkoteja, palvelutaloja tai asumispalveluja tarjoavia toimipaikkoja. Keskeinen muutos liiton toiminnassa oli siirtyminen laitoshoidosta avo- ja kotipalveluun. Valtakunnallisesti 1990-luvulla alettiin kiinnittää yhä enemmän huomiota dementiaan ja muutoin huonokuntoisiin vanhuksiin sekä vanhusten mielenterveyteen.

Vanhus- ja lähimmäispalvelun liitto kasvoi koko 1990-luvun monin tavoin: jäsenjärjestöjä oli vuosikymmenen lopussa yli 40 ja henkilökuntaa vajaa kymmenen. Liitolla oli koko ajan menossa erilaisia projekteja. Liitto alkoi julkaista Vanhustenhuollon Uudet Tuulet –nimistä lehteä vuona 1993.

Vanhus- ja lähimmäispalvelun liitto vietti 50-vuotisjuhliaan keväällä 2003. Juhlan yhteydessä pidetyssä liittotoimikunnan juhlakokouksessa liiton kunniapuheenjohtajaksi kutsuttiin Tasavallan presidentti Tarja Halonen.

Vuonna 2011 liitolla on 64 jäsenjärjestöä eri puolilla Suomea ja henkilökuntaa vajaa kymmenen.

Liiton puheenjohtajat:

Ida Aalle-Teljo (1953-1955)

Martta Salmela-Järvinen (1955-1974)

Elisabet Järvinen (1974-1986)

Tarja Halonen (1986-1995)

Arja Ojala (1995-2007)

Vappu Taipale (2008-

Liiton toiminnanjohtajat:

Aira Heinänen (1972-1982)

Maija Vuohelainen (1982-1984)

Marja-Liisa Kunnas (1984- )