Sosiaalialan kehitys haastaa koulutuksen

– Sosiaalialan koulutuksen yllä näkyy kyllä ikäviä harmaita pilviä. Kansainväliset markkinat voimistuvat ja tuloksellisuusvaateet kasvavat. Toisaalta väestön nopeaan ikääntymiseen ja vanhuuden medikaalisaatioon liittyvät kysymykset ovat haastavia. Tällaisessa kilpailutilanteessa sosiaali­seen oikeudenmukaisuuteen ja ihmisyyden kunnioittamiseen liittyvät arvot ovat koetuksella, Jari Helminen puntaroi.
Jari Helminen toimii sosiaalialan ammattikorkeakouluverkoston edustaja Sosiaaliportin toimitusneuvostossa. Hän on myös Diakonia­ammattikorkeakoulu Diak Etelän sosiaalialan koulutusjohtaja. Vanhustyön kentässä Helminen on ollut jollain tapaa kiinni jo vuodesta 1982.

Vinoutuneet mielikuvat vanhustyöstä
Vaikka hakijoita sosionomikoulutukseen oli viime vuonna enemmän kuin koskaan, vanhus- ja vammaistyöhön erikoistuminen ei kasvattanut suosiotaan.
– Valitettavasti vanhustyö näyttäytyy opiskelijoiden mielikuvissa elämän loppuvaiheena, jossa kasvua ja kehitystä ei tapahdu. On toki ymmärrettävää, että varsinkin nuoria opiskelijoita kutsuu työ lasten, nuorten ja perheiden kanssa – ovathan nuo asiat huomattavasti lähempänä opiskelijan omaa elämäntilannetta, Helminen toteaa.
– Vanhustyö linkitetään mielikuvissa usein vahvasti vain perushoitoon ja vuodeosastolla annettavaan rutiininomaiseen apuun, hän jatkaa.
Haastattelupäivänä Diakissa otettiin käyttöön uusi opetussuunnitelma. Vanhustyöhön erikoistumisen houkuttelevuutta on pyritty lisäämään myös sen avulla.
– Opiskelija tekee meillä toisen lukuvuoden aikana päätöksen suuntautumisestaan. Vanhustyöhön suuntautuvat suorittavat noin puolen vuoden opintokokonaisuuden (30 opintopistettä), jossa käsitellään monipuolisesti ikääntymistä. Uuteen opintosuunnitelmaan on lisätty kaikille pakollinen orientaatio-opintokokonaisuus vanhustyöstä, Helminen kertoo. Tämän johdantojakson avulla pyritään näyttämään, että työhön sisältyy paljon muutakin kuin perushoitoa.

Opiskelijan ja ikääntyneen kontakti avainasemassa
On havaittu, että vanhustyöhön suuntautumisen kynnys madaltuu huomattavasti, jos opiskelijalla on ollut joku henkilökohtainen side ikääntyneeseen. Kosketuspintaa vanhuuteen on voinut tarjota omat isovanhemmat, naapurit tai muut tutut.
–Tällaista motivoivaa vuorovaikutusta me olemme pyrkineet lisäämään monilla onnistuneilla projekteilla. Toimiessani Lahden yksikössä koulu teki hedelmällistä yhteistyötä kaupungin seurakuntayhtymän kanssa. Puolen vuoden ajan jokaisella opiskelijalla oli oma ”kummivanhus”, joita he tapasivat noin viikoittain. Näin luotiin kosketuspintaa ikääntymiseen ja opiskelijat kokivat erilaisen ihmissuhteen luomisen rikkauden, Helminen iloitsee.

Luovat ja ilmaisulliset menetelmät suosittuja
– Opiskelijat ovat erittäin kiinnostuneita luovista ja ilmaisullisista menetelmistä, joita voidaan soveltaa elämän loppuvuosien tukemisessa, Helminen toteaa.
–Tälläkin hetkellä olemme mukana esimerkiksi Taika-hankkeessa, jossa pyritään yhdistämään mm. taiteellisia menetelmiä ikääntyneiden hoitotyössä.
Muutama vuosi sitten Diakin vanhustyön opiskelijoiden keskuudessa tehtiin kartoitus, joka tuki tätä linjaa. Miltei kaikki toivoivat päätyvänsä työskentelemään vanhusten palvelutaloon tai päiväkeskukseen ja käyttämään omaa luovuuttaan virike- ja vapaa-ajan järjestämisessä.

Työelämäyhteistyö tärkeää opiskelujen edetessä
Helminen toivoo kiinnostuksen erikoistua vanhustyöhön lisääntyvän myös työelämäyhteistyön avulla. Kentällä työskentelevät ihmiset ovat tehneet Diakissa vierailukäyntejä ja kuvanneet työn laajuutta sekä mahdollisuuksia.
– Meillä järjestetään kerran lukuvuodessa työelämätori, jossa työelämätahot esittelevät itseään ja toimintaansa. Moni opiskelija löytääkin tätä kautta kontaktien suunnalta nousseen aiheen opinnäytetyölleen.
Opiskelijoiden on myös mahdollista vaihtaa ajatuksiaan työelämätutorin kanssa. Helminen kertoo meneillään olevasta hankkeesta, jossa vanhustyötä tekevä ihminen käy muutaman kerran lukukaudessa tapaamassa tiettyä opiskelijaryhmää.
– Tällaisesta yhteistyöstä hyötyvät tietysti kaikki, Helminen tuumii.
Lisäksi koulu on tehnyt toimivaa yhteistyötä Diakonissalaitoksen vanhustyöyksiköiden kanssa. Opiskelijat ovat käyneet ryhminä vetämässä viriketoimintaa, muistelua, liikuntaa, terveysinfoa ja muuta toimintaa ikääntyville.
– Viestin täytyy kuitenkin kulkea toiseenkin suuntaan. Siksi sosiaalialan verkostoissa mietitään aktiivisesti alan osaamisen kirkastamista. On erittäin tärkeää, että kouluttajat tarkentavat työnantajille ja sidosryhmille tietoisuutta siitä, mitä sosiaalialalta valmistuvien erityinen asiantuntevuus ja asiantuntevuus todella tarkoittavat, Helminen muistuttaa

”Tällä alalla oppii joka päivä jotain uutta!”
Heidi Kurki, 21, opiskelee toista vuotta Diak Etelän Helsingin toimipaikassa. Hän suorittaa sosionomin (AMK) tutkintoa. Heidi opiskelee kokopäiväisesti ja veikkaa opintojen kokonaiskestoksi omalta osaltaan 4 vuotta, kuten valmistumiseen keskimäärin yleensä kuluukin.
– Olen ihan oikealla alalla, hän kertoo innostuneesti. Opiskeluun sisältyy todella monipuolisesti kokonaisuuksia ihmisen elämänkaaren varrelta. Koko ajan oppii uusia asioita ja tietämys ihmisestä syventyy.
Heidi on haaveillut jo nuoresta saakka, että tahtoisi työllistyä sosiaali-alalle, erityisesti työskentelemään lasten kanssa.
– Saa nyt nähdä, millaisiin ratkaisuihin päädyn, mutta kyllä toiveissani olisi työskentely nimenomaan lastentarhassa, Heidi tuumii.
– Ei vanhustyökään ole poissuljettu vaihtoehto. Pääasia minulle on ehdottomasti se, että saan ammatissani olla jatkuvasti tekemisissä ihmisten kanssa, hän painottaa.
Heidi kuvailee opiskeluilmapiiriä erittäin hyväksi. Hän on myös ystävystynyt koulussa helposti samanhenkisten ihmisten kanssa. Myös alan työllisyystilanne näyttäytyy hänen mukaansa tulevaisuudessakin positiivisena.
– Uskon, että kaikille valmistuneille löytyy varmasti töitä, Heidi vakuuttaa. Oma erikoistuminen tietysti ohjaa työnhaussa. Minusta tuntuu, että koko sosiaalialan arvostuskin on kasvamassa. Sosionomien työn tärkeys ja sen merkitys tunnustetaan yleisesti yhä laajemmin, Heidi sanoo hyvillään.

Sosiaalialan harjoittelu tuskin onnistuu, jos opiskelija ei kestä koskettamista. Täydellistä opiskelijaa ei silti edes haeta, kokenut kouluttaja Sirpa Tietäväinen toteaa.
– Aika harvinaisia tilanteita ne ovat, joissa opiskelija olisi täysin soveltumaton alalle, Tampereen ammattikorkeakoulun sosiaalialan koulutuspäällikkö Sirpa Tietäväinen kertoo.
Sosionomeja (AMK) mm. sosiaali­ohjaajiksi kouluttavan Tietäväisen mukaan hyvinkin erilaiset ihmiset voivat toimia alan työssä jo siitä yksinkertaisesta syystä, että asiakkaatkin ovat erilaisia. Iältäänkin opiskelijat ovat juuri lukionsa päättäneistä 19-vuotiaista nelikymppisiin ja taustalla vaikka rahoitusalaa tai kirves­miehen työtä.
– Opiskelija voi jättää opintonsa kokonaan kesken tai pitää jopa kahden vuoden tauon.
Yksi vasta-alkaja kertoi, ettei voi mennä paikkoihin, joissa joutuisi koskettamaan ihmistä.
– Asiakkaan kohtaaminen on meidän ydinosaamistamme. Tämä opiskelija keskeytti opintonsa.
– Joskus harjoittelupaikka lopettaa jakson, jos opiskelija vetäytyy omiin oloihinsa eikä ota kontaktia esimerkiksi lapsityössä.
Sosiaalialan opinnot kestävät pääsääntöisesti 3,5 vuotta. 
–  Itsearviointi on käytössä alusta lähtien. Myös asiakkailta kysytään. Opettaja huomaa soveltuvuuden valintakokeissa, joissa epäonninen joko ei kuuntele tai ottaa huomion vain itselleen, tällä alalla tulisi osata kuunnella ja antaa myös toiselle tilaa.

Virheettömiä ei edes haeta
Nykyopiskelijoiden vaikeudet eivät ole vain taloudellisia. Jopa viidenneksen korkeakouluopiskelijoistamme tiedetään kärsivän jonkinasteisista mielenterveysongelmista.
– Varsinkin masennusta ja syömishäiriöitä podetaan paljon enemmän kuin urani alkuaikoina, vuonna 1985 aloittanut Sirpa Tietäväinen kertoo
Addiktioista ja päihteistä kysytään hakeutujilta, jotka joutuvat sekä henkilökohtaiseen haastatteluun että ryhmätilanteisiin. Päällepäsmäri tai vetäytyjä ovat yhtä huonossa asemassa. Sosiaalialalle mielivän tulee välittää ihmisistä. Hänellä pitää myös olla joustava näkemys ihmisyyteen.
– Jotenkin pidän sanasta nöyrä. Ei pidä kuvitella, että tietäisi toisesta kaiken, vaan tulisi tukea toista omaksi ihmiseksi kasvamisessa. Sanelulla ei edetä.
– Kaikille on tärkeää tulla koetuksi arvokkaana. Suurin osa haluaa auttaa, kun sosiaalialalle aikoo. Pitäisi olla samalla tasolla tukemassa, ei määräämässä tai pitämässä itseään onnistuneempana, parempana ihmisenä, joka näyttäisi toiselle mallia.
– Virheettömiä opiskelijoita ei haetakaan. Opettaja joutuu joskus miettimään, milloin on ohjauksen paikka. Esimerkiksi psykologin palveluihin ohjataan, mutta erottamisen perusteita nuo edellä luetellut syyt eivät ole, Tietäväinen kertoo. 
– Vajeet on tunnistettava ja kyettävä hakemaan apua.
Suurimmalla osalla opettajista on asiakastyötä takanaan. – Joskus on liiankin vahva huolenpidon näkökulma ja pyritään tekemään kaikki, jotta opiskelija valmistuisi.

Maltti tarpeen, eivät äkkioletukset
Sosiaalialan vaatimukset eivät kuulosta ylivoimaisilta:
– Aito kuunteleminen ja havaintojen teko toisesta ihmisestä on keskeistä, samoin maltti, ettei tee oletuksia ja tulkintoja liian äkisti. Ehkä toisen kuuntelu jää sivuun, jos haluaa itse kovasti olla esillä.
Sirpa Tietäväinen on opettanut varsinkin vanhustyötä ja arvostaa sille hakeutuvia, koska ala ei ole läheskään niin suosittu kuin vaikkapa lapsityö.
– Työ todella on antoisaa! Ihmiset haluavat nykyään työtä toisten ihmisten parissa. Ala on suosittu eikä hiipumisen merkkejä ole näkyvissä. Pirkanmaan ammattikorkeaankin on hakenut viimeksi noin 600 opiskelijaa, joista 70 on otettu.
Naisten osuus on jopa 95 prosenttia eli sosionomi on ns. sukupuoliammatti. Myös paperit suosivat naisia.
– Miehiä tarvittaisiin ja valintakokeita pitäisi uudistaa.
Sirpa Tietäväinen on Tampereen kodinhoitajaopistossa aloittaneena nähnyt monenmoista koulutusuudistusta. Tampereella on nyt yhdistetty Tampereen ja Pirkanmaan ammattikorkeakoulua.
– Kodinhoitajat hävisivät lähihoitajakoulutuksen alle ja opistokoulutuskin hävisi ammattikorkeakoulu-uudistuksen myötä.
Tietäväinen ounastelee, että lähivuosina ammattikorkeakouluja ei tule lisää, mutta niiden suosio voi edelleen kasvaa, kun ammattikorkeakouluissa on omia jatkotutkintoja.

Ajasta tulee arvokasta
– Tehokkuustavoitteiden takia olen huolissani miten käy ihmisille annetulle ajalle. On ahdistavaa lähteä liian nopeasti yksinäiseltä ihmiseltä, jolla on käynyt kuin pyöröovessa katsomassa onko tämä hengissä ja saanut lääkkeensä. Asiakkaan kuunteluun ja verkkaisuuteen ei ole enää varaa. Se myös syö pois alalle hakeutumista. Kun iltoja ja viikonloppuja kuormitetaan, voi tulla olo, että on kaksi vaatetta, työpuku ja yöpuku, Tietäväinen pohtii.
– Nuoret ja virkeät jaksavat, mutta kun ikää tulee, kauanko suomalaisia riittää huolenpitotyöhön, hän kysyy.
– Toivon, että ihmisläheistä työtä yhä halutaan tehdä. Toisaalta talous- ja tehokkuuspaineet sekä velkaantuminen vievät voimavaroja ja tuovat vaikeita aikoja.
– On hyvä, että opiskelijat kokevat saavansa paljon ja ovat tyytyväisiä alan valintaansa. Olen myös iloinen siitä, että meillä on hienoja nuoria täällä. Ammatillisuus on kasvanut ja eettisiä kysymyksiä painotetaan koulutuksessa.