Kuva: Kuvaario/Mauri Rautkari

Suomessa osataan, mutta medikalisaatio ja alan arvostus mietityttävät

- Suomella on kansainvälisesti sekä opittavaa että annettavaa vanhustenhuollossa. Eniten meillä ehkä kannattaisi pohtia medikalisoitumisesta luopumista ja monimuotoisuutta avo- ja laitoshuollon kaksinapaisuuden sijasta, Hyvinkäällä Hoitokoti Kultalampea johtava Barbro Hisinger ehdottaa.

Hän toimi pitkään täkäläisen Vanhustyön johtajat ry:n puheenjohtajana sekä eurooppalaisessa alan järjestössä ja sen valtuustossa. Myös pohjoismainen yhteistyö on hänelle tuttua.

Politiikassa välähdellyt irtisanottujen teollisuustyöntekijöiden kouluttaminen lähihoitajiksi ällistyttää Barbro Hisingeriä, joka pitää tätä uutena alan aliarviointina.

- Kaikella kunnioituksella uudelleenkouluttamiselle, mutta ei kaikista ole vanhustenhuollon ammattilaisiksi, Hisinger sanoo.

Eduskuntavaalit ovat ohitse. Barbro Hisinger kokee vaikeaksi neuvoa kotiparlamentaarikkoja tai EU:n meppejä, mutta medikalisaatiosta meillä olisi syytä palata normaalimpaan elämään.

Vanhustyö ammattina vaatii laajaa osaamista, hän valistaa.

- Koulutusasioissa ei saisi lipsua. Osaamista ja paneutumista vaaditaan.

Hallinnossakin sosiaali- ja terveysasioiden yhdistäminen on jo alkanut näyttää merkkejä, että terveys painaisi enemmän. Tarvitaan monitieteisyyttä ja moniammatillisuutta.

Vanhasta ihmisestä ei tarvitse tehdä potilasta. Kokonaisvaltaisempi ote olisi tarpeen.

Myös Euroopan unionin parlamentista voisi tuoda uusia tuulia, kun siellä paneuduttaisiin vanhustenhuoltoon.

Eurooppalaisittain yhteisiä haasteita ovat ainakin ikääntyminen ja se, että omaiset ovat yhä kauempana, kun globaali talous ei enää vie oman maan toiselle laidalle vaan maapallon toiselle puolelle. Siinä ei lainsäädäntökään auta, vaikka säädettäisiinkin lapset vastuuseen vanhemmistaan.

E.D.E. eli European Association for Directors of Residential Care Homes for the Elderly on eurooppalaisten maiden ja näiden kansallisten yhdistysten järjestö, johon kuuluu vanhainkotien johtajia ja muita esimiesasemassa työskenteleviä.

Joka toinen vuosi koolla

Viimeksi EDE-kongressi pidettiin Ljubljanassa 2005. Tänä vuonna kokoonnutaan Berliinissä marraskuussa.

Vanhustyön johtajiin kuuluu meilläkin kolmisensataa ihmistä, joten EDEn jäseniä on tuhansia ympäri Eurooppaa, samoin hoitokoteja. Barbro Hisinger toimi toistakymmentä vuotta järjestön valtuustossa, joka on koolla neljästi vuodessa. Kongressit pidetään joka toinen vuosi kaikille jäsenille avoimina. Nyt Suomen puheenjohtajana on parin vuoden ajan ollut Arja Kumpu Kouvolasta. Hisinger toimi EDEssä vuoden 2005 loppuun.

- Suomessa medikalisoituminen on liian pitkällä. Ei ikä ole sairaus, Hisinger täräyttää heti alkuun, kun puhutaan, millaista vanhustenhuolto kansainvälisin silmin katsottuna meillä on.

Sairastaminen ei ole vanhojen yksinoikeus. Muualla vanhustyö on hillitympää ja katsotaan enemmän kokonaisuutta.

- Laaja-alaista tietotaitoa vaaditaan ja esimerkiksi oma alani dementiatyö on vaativaa. Ilman koulutusta vastuukysymykset olisivat vaikeita.

Vanhustenhuollolla jos millä on tulevaisuutta, hoidon tarve ei häviä.

Suomessa kuten kaikissa pohjoismaissa kotona asumista pidetään tavoitteena, Ruotsissa ja Tanskassa oikeutenakin. Kotiin tulee siellä saada kaikki palvelut, mikä maksaa todella paljon ja jonka täyteen toteutumiseen Hisinger ei sielläkään usko.

Toinen tulevaisuutta varjostava asia on alan hohto nuorten silmissä.

- Hoitoalaa opiskelevat ha­luavat muualle, lasten tai mielenterveyden pariin. Työvoimasta ja varsinkin tulisieluista taistellaan vielä, hän ennustaa.

Jokaisen pitäisi suunnitella vanhuuttaan siinä vaiheessa kun ei vielä ole alakynnessä. Pitää myös hoitaa suhteet hyvin kolmanteen polveen eikä vain omiin lapsiin, jotta auttajaverkosto on laajempi, Hisinger vinkkaa nyt työikäisille.

Uusia jäseniä Itä-Euroopasta

- Avaralla paikalla olen saanut olla, Barbro Hisinger toteaa 1992–2005 kestäneestä kansainvälisestä työstään, joka vei lähes kaikkiin Euroopan maihin nimenomaan valtuustotyön myötä.

Viime vuosina mukaan on tullut uusia maita varsinkin itäisestä Euroopasta.

- Suomi voi oppia ja antaa oppia muillekin, Hisinger sanoo.

- Meillä on huippuunsa koulutettua väkeä ja koulutusta alalla vaaditaankin sekä avo- että laitospuolella. Ilman koulutusta vastuusuhteet olisivat epäselviä.

Oppilaitosten taso kyllä vaihtelee, sillä se muuttui kirjavaksi lähihoitajakoulutuksen myötä.

- Itselleni valkeni muutama vuosi sitten, että oppilaitokset saavat varansa opiskelijamäärien mukaan, joten ne pitävät väestään kiinni, myös epäsopivista.

Alaa arvostetaan muualla enemmän

Barbro Hisinger listaa ongelmapuolelta ykköseksi sen, ettei vanhustyötä meillä vieläkään arvosteta.

- Muualla ei ole ongelma, että eletään kauan. Kun alkaa tarvita apua, on mietittävä, mistä voimavarat ja kuka maksaa. Erittäin vaikeaa on asennoituminen vanhuksiin. Kilpailutus sellaisena kun se on tällä hetkellä, sopii huonosti vanhustyöhön. Neliöt ja normit tilojen suhteen ovat hyvin esillä, mutta hoidon sisältö ei. Alasajoa on pelättävissä pohjoismaisissa hyvinvointivaltioissakin. Tämä on ongelmista merkittävimpiä.

Toisaalta joka maassa vanhustenhuolto on merkittävästi kehittynyt.

- Esimerkiksi Sloveniassa on varsin laadukkaita ja kodikkaita laitoksia.

Toisaalta pienetkin voivat olla laitosmaisia, jos ajatellaan, etteivät ne toimi ilman laitosmaisuutta. Hoitokotien ei tarvitse olla arkkitehdin monumentteja, joista jo kaukaa näkee, että ne ovat laitoksia.

Slovenialaisille oli outoa, että meikäläisiä laitoksia kutsuttiin ylipäätään kodeiksi…

Euroopassakin hoitaminen on naisten työtä, vaikkakin siellä on hoitajissa enemmän miehiä kuin meillä, mutta johtajat ovat miehiä.

- Tästä voisi vetää johtopäätöksen, että vanhustyö on muual­la arvostetumpaa kuin meillä, jossa sitä pidetään naisten työnä ja sellaisena, johon kuka vain pystyy.

Itse asiassa IVY-maista ja Ranskasta tuli kokouksiin naisiakin, mutta Hisinger on osallistunut sellaisiinkin tapaamisiin, joissa itse oli ainoa nainen.

Kannattaa lähteä katsomaan muitakin

Yhdyshenkilön työtä on ennen kaikkea lenkkinä toimiminen.

- Meillä on yhteystietoja, jos joku haluaa lähteä opiskelemaan ulkomaille.

Pohjoismaisiakin tapaamisia on Nordkomissa säännöllisesti. Sen puheenjohtaja on tätä nykyä tanskalainen. Suomen edustaja on Mia Löflund.

- Olemme yhdysside oman ja muiden maiden välillä ja tuomme vaikutteita, uusia tuulia muualta kun myös informoimme toisia maita. Olen ottanut vastaan delegaatioita, jotka ovat tulleet esimerkiksi Islannista tutustumaan vanhustenhuollon arkkitehtuuriimme ja niihin meitä vastaaviin yhdistyksiin, jotka ovat tutustuneet suomalaiseen vanhustyöhön ja järjestänyt niille ohjelmaa.

Ainakin Tanskaa on pidetty vanhustenhuollon mallimaana, samoin Hollantia.

- Kyllä meillä Suomessa on katsottu Tanskan mallia. On kanssakäymistä ja opiskelijavaihtoa. Vuorotteluvapaalla aikuinenkin voi lähteä töihin muualle Eurooppaan. Sehän se on paras tapa oppia, itsekin eri puolilla Tanskaa Euroopan neuvoston stipendillä kaksi viikkoa opiskellut Barbro Hisinger kertoo.

Aina kun ulkomaille menee, Hisinger kertoo haluavansa käydä jossakin vanhustenhuollon paikassa.

- Ja suosittelen lähtemistä ilman muuta, hän sanoo.

Liian varovaisia on oltu lähtemään ja onhan se toki rahastakin kiinni. Jos yksin lähtee, voi keksiä halvempiakin vaihtoehtoja elämiselle.

- Esimerkiksi vanhainkodeissakin voi asua sen ajan, kun siellä työskentelee. Kööpenhaminassa asuin sukulaisten luona. Euroopan unioni voisi järjestää työvaihtoa säännölliseksikin. Sen kautta yhteistyö on vielä kankeaa ja suomalaiset huonosti mukana.

- Mutta yhteistoiminta on ehdoton, jos halutaan pysyä mukana kehityksessä.

Joka maasta voi saada vinkkejä.

- Tuntuu siltä, että muualla on enemmän vaihtoehtoja, mukautettuja, isoja ja pieniä eikä ole kangistuttu vain avo- tai laitos -kuvioon.

Muualla Euroopassa on pitempää kokemusta esimerkiksi ikääntyvistä ulkomaalaisista jo esim. vierastyövoimasyistä. Meillä vasta aletaan kohdata näitä asioita, joskin ensimmäiset pakolaiset alkavat olla ikääntymässä täälläkin ja meille palaa äidinkieliseen ympäristöön niitä, joilta dementia on vienyt aikuisena opitun kielen.

Sairaanhoitoa ja sosiaalialaa

Barbro Hisinger opiskeli ensin sairaanhoitajaksi ja toimikin ammatissa pari vuotta HYKSissä. Sitten hän opiskeli vielä sosiaalialaa Svenska social- och kommunalhögskolanissa, joka nykyisin Helsingin yliopiston osana tuottaa valtiotieteen kandidaatteja.

- Ajattelin, että siinä on hyvä yhdistelmä vanhustyöhön.

Niin olikin. Hän työskenteli vanhainkodin johtajana, mutta halusi omaakin, jossa toteuttaa ajatuksiaan.

- Sitten pyydettiin käynnistämään tätä yksityistä hoitokotia dementoituneille. Virka oli varalla, mutta tämä veti pitemmän korren 1996, Barbro kertoo.

Täällä voi asua pienessä yksikössä kodinomaisesti. Täällä hoidetaan mahdollisimman pitkään, joskus loppuun asti. Toinen Kultalammen koti, Aaponkoti nimeltään, sijaitsee Nurmijärvellä ja kolmas on tulossa Hämeenlinnaan.

Missä paljon nähnyt asiantuntija itse haluaisi ikäihmisenä asua?

- Jos kunto riittää, kotona, jos taas dementoituisin, niin tällaisessa paikassa niin tavallisesti kuin mahdollista.

Kultalammella osallistutaan arkiaskareisiin ja eletään kuten arjessa eletään, ei ”väkisin väännetyn” ohjelmatarjonnan kohteena.

Vanhustyön johtajat ry

- Talentia ry:hyn kuuluva valtakunnallinen aatteellinen ja ammatillinen sosiaalialan yhdistys

- Päämääränä tuoda esiin vanhustyön sosiaalista asiantuntijanäkökulmaa yhteiskunnallisessa päätöksenteossa, tukea vanhustyön johtajuutta, parantaa vanhusten palveluiden laatua ja luoda edellytykset hyvälle vanhuudelle ja edistää jäsenistön ammattitaitoa

- Perustettu 1927

- Jäsenet vanhustyön johtajina, asumispalveluiden johtajina, opetus- ja koulutustehtävissä, asiantuntija-, kehittämis- ja konsultointitehtävissä

- Nordkomin jäsen

- E.D.E:n jäsen.

Nordkom

- Nordisk samarbetskommitté för ledare inom äldreomsorgen

- Jäseninä Tanska, Suomi, Färsaaret, Islanti, Norja ja Ruotsi

- Perustettu 1979

- Toimii yhteisten pohjoismaisten vanhus- ja vammaistyön työmarkkinoiden puolesta, samoin tiedonvaihdon

- Jäseneksi voi hakeutua pohjoismainen ammattiyhdistys, mutta myös johtajat ja alan opettajat.

E.D.E.

- European Association for Directors of Residential Care Homes for the Elderly

- Jäseninä vanhustenhuollon johtotehtävissä työskentelevien yhdistyksiä 18 Euroopan maasta ja kaikkiaan 23 kansallisesta yhdistyksestä

Teksti: Marjatta Pöllänen

Maahanmuuttajilla on paljon näkymätöntä osaamista

- Työvoimakoulutuksessa on tapahtunut paljon positiivisia muutoksia. Olemme luoneet oman menetelmän alkukartoitusta varten. Menetelmän avulla tunnistetaan sekä hiljaista tietoa että nonformaalista osaamista, jota maahanmuuttajilla on hyvin paljon, Helsingin Diakoniaopiston tiimivetäjä Nanna Wilhelmsson luonnehtii.

Nonformaalinen osaaminen tarkoittaa elämänkoulussa opittua, näkymätöntä tietoa. Hyödyntämällä nonformaalista osaamista, ottamalla se käyttöön, maahanmuuttaja löytää aivan uusia puolia itsestään. Tekemällä hiljaista tietoa näkyväksi maahanmuuttajista tulee erinomaisia työntekijöitä esimerkiksi vanhustyöhön.

- Suuri osa Suomen maahanmuuttajista on pakolaistaustaisia, ja he ovat joutuneet kokemaan sodan, nälän, hädän, vainon, pääsemään pakoon, tulleet ihan uuteen, erilaiseen maahan. Lyhyesti sanoen he ovat selviytyjiä. Ja vaikka he eivät olisi pakolaisia, niin silti he ovat mahdollisesti kokeneet paljon, Nanna Wilhelmsson luonnehtii.

- Maahanmuuttajat ovat omassa kotimaassaan tottuneet tekemään paljon oman elämänsä eteen. He ovat joutuneet miettimään, mitä syödään, mistä hankitaan ruokaa, joutuneet tekemään vaatteita itselleen, huolehtimaan isosta perheestä ja vanhuksista. Eli kaikki tämä on opettanut heille paljon.

Maahanmuuttajilla saattaa myös olla omassa kotimaassa hankittu hyvä koulutus. Nanna Wilhelmsson toteaa, että mitä kaukaisemmista maista on kysymys, sen vähemmän näiden maiden koulutusta tunnetaan. Suomeen tulleiden maahanmuuttajien joukossa on muun muassa opettajia, lääkäreitä, sairaanhoitajia, kätilöjä, insinöörejä. Useiden kohdalla Suomessa heidän koulutustaan ei arvosteta, joten he menettävät myös ammattinsa kautta tulevan identiteetin.

Maahanmuuttajat tuovat lämpöä tehokkaaseen kulttuuriin

- Monet maahanmuuttajat tulevat maista, joissa on rikas kulttuuri sekä vahva yhteisöllisyys. He myös haluavat säilyttää yhteisöllisyyden. Maahanmuuttajien tapa ajatella yhteisöstä on paljon lähempänä suomalaisten vanhusten kuin nuorempien suomalaisen tapaa ajatella, Wilhelmsson kertoo.

Maahanmuuttajat sopivat vanhustyöhön erinomaisesti esimerkiksi siksi, että heillä on erilainen aikakäsitys kuin länsimaisella tehokkuuskulttuurin ihmisellä. Maahanmuuttajalla on aikaa pysähtyä, kuunnella vanhusta ja olla läsnä tilanteessa. Länsimainen ihminen saattaa olla ajatuksissaan jo seuraavassa paikassa ja seuraavassa asiassa.

Nanna Wilhelmssonin mukaan maahanmuuttajat ovat useimmiten ystävällisiä ja hyväntuulisia ja heistä pidetään työpaikoilla – tietysti on poikkeuksiakin. Maahanmuuttajat myös näyttävät hyväntuulisuutensa.

Osaamisen kartoituksessa nostetaan esille taitoja, joita maahanmuuttajat eivät itse tunnista, ovat unohtaneet tai eivät osaa arvostaa. Kun tällaiset taidot nostetaan tietoisuuteen, niin sen päälle voidaan rakentaa koulutusta. Wilhelmsson korostaa, että arkipäivän vanhustyössä tarvitaan käytännön taitoja, ja niitä maahanmuuttajilta löytyy.

- Monilla maahanmuuttajilla on rikas kulttuuri. Tanssia, musiikkia, monenlaisia muita ilmaisutapoja kuin suomalaisilla on. Maahanmuuttajat tuovat lämpöä kylmään ja tehokkaaseen kulttuuriin.

Suomalaisilla on vielä paljon opittavaa

Nanna Wilhelmsson on tehnyt tiiviisti työtä maahanmuuttajien kanssa noin 10 vuotta. Diakoniaopistolla on ollut useita maahanmuuttajatyöhön liittyviä projekteja ja opiston koulutustarjonta on monipuolista. Koulussa puhutaan lähes 50 eri kieltä. Wilhelmsson on ny­kyään Diakoniaopiston Työelämäpalveluyksikön työvoimakoulutuksen tiimin vetäjä. Yksikössä on mm. ammatilliseen koulutuksen valmentavaa ja lähihoitajatutkintoon valmistavaa koulutusta. Pakollisten tutkinnon osien jälkeen koulutus muuttuu oppisopimuskoulutukseksi.

Kun Nanna Wilhelmssonilta kysyy, mikä on paras palkinto työstä – vastaus ei olekaan se, että voi auttaa maahanmuuttajia – vaan miten moottorina toimii sellainen pieni suuttumus. On halu vaikuttaa asioihin, jotka jäykkyytensä vuoksi saattavat syrjäyttää.

- Meillä on hirveän paljon jäykkiä sääntöjä. Niiden tarkoitus on kyllä hyvä, mutta kun ne ovat niin jäykkiä. Sitten meillä on tavattoman paljon omassa kansassamme opittavaa, johon mielelläni puuttuisin.

Wilhelmsson tarkoittaa tarvetta tarkastella asioita uusista näkökulmista ja tehdä asioita eri tavalla.

- Ei ole niin, että maassa maan tavalla. Että monikulttuurisuudella ymmärrettäisiin maahanmuuttajien sopeutuvan suomalaiseen kulttuuriin, mutta meidän ei tarvitsisi oppia mitään heiltä. Todellinen monikulttuurisuus tarkoittaa sitä, että molemmat kulttuurit oppivat toisiltaan.

Wilhelmsson kaipaa enemmän aitoa yhteistyötä eri kulttuurien välille. Esimerkiksi suomalaiset vanhukset ja maahanmuuttajien lapset voisivat toimia yhdessä. Nykyään maahanmuuttajat joutuvat olemaan aika paljon omissa oloissaan, ja kontaktit suomalaiseen väestöön ja suomalaiseen yhteiskuntaan voivat jäädä vähäisiksi. Aito vuorovaikutus auttaisi tietenkin maahanmuuttajia sopeutumaan suomalaiseen kulttuuriin ja auttaisi kieliopinnoissa.

Musse Mohamed Abdi:

Tämä on enemmän kuin työ

Musse Mohamed Abdi ja Gemma Moreno suorittavat lähihoitajan tutkintoa oppisopimuksella. Teoreettiset opinnot he ovat suorittaneet Helsingin Diakoniaopistolla. Lähihoitajiksi Musse ja Gemma valmistuvat alkuvuodesta 2009.

Parhaillaan heillä on menossa työharjoittelu Kontulan vanhustenkeskuksessa. Musse, lempinimeltään Moses, on kotoisin Somaliasta, Gemma on kotoisin Espanjasta. He molemmat puhuvat varsin hyvää suomea.

Musse tuli Suomeen pakolaisena 16 vuotta sitten, 1990-luvun loppupuolella. Gemma on ollut Suomessa noin viisi vuotta. Somaliassa Musse ehti käydä lukion sekä suorittaa armeijan. Gemma on koulutukseltaan valokuvausassistentti. Gemma tuli Suomeen vaihto-ohjelman ansiosta, tutustumaan suomen kieleen ja suomalaiseen kulttuuriin. Mussella on perhe Suomessa; vaimo ja kolme lasta, joista vanhin aloitti viime syksynä koulun. Gemmalla on suomalainen mies, jonka hän tapasi Viittakiven opistossa.

Sekä Musse että Gemma kertovat, että he haluavat tehdä töitä vanhusten kanssa. Vanhusten kanssa työskennellessä tuntee, että voi aidosti auttaa toista ihmistä.

- Minusta tuntui, että voin antaa jotakin vanhalle ihmiselle. En tee tätä vain palkan takia, tämä on enemmän kuin työ. Omassa kulttuurissani olen tehnyt samanlaista työtä vapaaehtoisesti, Musse kertoo hakeutumisestaan lähihoitajaopintoihin.

- Olen joka päivä tekemissä vanhusten kanssa. Tuntuu, kuin omat vanhemmat olisivat täällä, Musse toteaa.

Musse ja Gemma ovat työharjoittelussa dementiaosastolla. Myöhemmin he voivat vaihtaa toiselle osastolle, kuten opintoihin kuuluu. He molemmat kertovat viihtyvänsä dementiaosastolla.

- Haluan oppia suomen kielen ja saada työn, jossa voin auttaa toista ihmistä. Tässä työssä saan olla ihmisten kanssa tekemisissä. Dementiaosastolla ihmiset tulevat vielä läheisimmiksi kuin tavallisella osastolla. Dementikot myös antavat palautteen, sanovat, että kiva kun sinä olet täällä ja autat heitä, Gemma kertoo.

Mussen ja Gemman ohjaaja Erja Mäkinen kiittelee, että ulkomaalaissyntyiset sopivat hyvin vanhustyöhön. Vanhukset myös pääsääntöisesti ottavat ulkomaalaissyntyiset vastaan hyvin – ja ulkomaalaisuudesta on jopa etua. Afrikkalaisuus tai erikoinen nimi saattavat herättää kiinnostusta ja siitä viriää puheenaiheita.
-Dementiayksikössä puhutaan selkokieltä. Musse ja Gemma kommunikoivat dementikkojen kanssa, ymmärtämisvaikeuksia ei ole ollut. Dementiatyössä kohtaaminen on tärkeää, ja vaikka kymmenen kertaa päivässä sanottaisiin "Hyvää päivää ja mitä sinulle kuuluu", niin se tekee asukkaile hyvää, tulee puhetta, Mäkinen kiittelee.

Teksti: Kari Uittomäki



Pääkirjoitus

Yleishyödyllisten yhteisöjen verotus selkeytettävä

Valtioneuvosto eli maan hallitus hyväksyi maaliskuun 8. päivänä selvitysmies Pentti Arajärven valmisteleman periaatepäätöksen, jolla tuetaan järjestöjen toimintaedellytyksiä. Hallituksen hyväksymään periaatepäätökseen tuli selkeitä muutoksia, joita hyvällä tahdolla voi nimittää myös parannuksiksi, kohtaan 5 eli verotukseen.

Hallitus katsoo hyväksymässään periaatepäätöksessä, että tilanne verotuksellisesti sekä yleishyödyllisyyden kannalta on saatava johdonmukaiseksi. Esimerkiksi sosiaalialan järjestöjen osalta yleishyödyllisyysaseman menettämisen kynnys on asetettava korkeaksi. Yleishyödyllisten yhteisöjen verotuksen selkeyttäminen tulee tapahtua verohallinnon ohjauksen avulla. Annettavan ohjeen on oltava selkeä ja järjestöjen toiminnan ja varainhankinnan turvaava.

Verohallitusta ei tässä tilanteessa voi syyttää hitaudesta, sillä uusi verotusohjeluonnos yleishyödyllisille yhdistyksille ja säätiöille tuli lausuntokierrokselle hallituksen peri­aatepäätöstä seuraavana päivänä. Luonnoksen teksti on nykyisin voimassa olevan ohjeen tekstiä selkeämpi. Uudesta ohjeesta löytyy kuitenkin lause: ”Jos sosiaalialan palveluita tarjotaan markkinaympäristössä elinkeinotoiminnan ehdoin ja palkatulla henkilökunnalla, toimintaan on sitoutunut merkittäviä määriä pääomia ja palveluista peritään käyttäjiltä käyvän hintatason mukainen korvaus, palvelutalo­toiminta on lähtökohtaisesti elinkeinotoimintaa.” Lainaus ohjeesta antaa selvän tulkintamahdollisuuden ja tekee palveluasumisesta elinkeinotoimintaa. Lauseesta ja lausunnolla olevasta luonnoksesta kohdasta ”Elinkeinotoiminnan tunnusmerkit” on unohdettu tuloverolain 22.1§:n kolmas momentti. ”Se ei tuota toiminnallaan siihen osallisille taloudellista etua osinkona, voitto-osuutena taikka kohtuullista suurempana palkkana tai muuna hyvityksenä”.

Vanhus- ja lähimmäispalvelun liitolla on selkeä päätös, että vanhuspalvelujen tulee olla verottomia ja järjestöjen yleishyödyllisyysstatuksen vahva. Tältä pohjalta liitto tulee myös antamaan lausunnon uuteen verotusohjeeseen.

Hallitus päätti myös, että yleishyödyllisten yhteisöjen verotus keskitetään yhteen toimipisteeseen vuoden 2008 alusta verotuksen yhdenmukaisuuden ja asiantuntemuksen takaamiseksi. Verotuskäytäntöä seurataan tiivisti tämä vuosi ja ensi vuoden alussa kansalaistoiminnan neuvottelukunta arvioi verotukseen liittyvien säädösten kehittämistarpeen.

Marja-Liisa Kunnas