Laureassa opinnäytteet tehdään työelämän tarpeisiin
Kivipuiston monipalvelukeskukseen syntyy infopiste opinnäytteenä
Sosionomiopiskelija Marika Kivilehto on iloinen ja räiskyvä ilopilleri, jonka ylitsepursuava hyväntuulisuus tarttuu. Opiskelu- ja työkavereilla sekä palvelutalon asiakkailla on varmasti mukavaa ja helppoa olla hänen seurassaan. Kivilehto opiskelee Laurea-ammattikorkeakoulussa, opinnot ovat loppusuoralla ja opinnäyte on valmistumassa. Sosionomin paperit Kivilehto saa ensi syksynä.
-Valitsin opinnoissani muutamia vanhustyön kursseja, tein pari harjoittelujaksoa vanhusten parissa ja vanhustyö suuntautumisena alkoi tuntua luonnolliselta ratkaisulta. Mielenterveysopinnot otin vanhustyön opintojen lisäksi, koska mielestäni ne täydentävät vanhustyön osaamista. Vanhusten parissa työskentely on haastavaa, mutta samalla leppoisaa puuhaa. Teen työtä omalla persoonallani käyttäen samalla opittuja menetelmiä. Kaiken kaikkiaan vanhustyö on mun juttu, Kivilehto kuvailee innostuneena.
Kivilehto tekee opinnäytteenään Järvenpäässä sijaitsevaan Kivipuiston monipalvelukeskuksen infopistettä sekä Kivipuiston omaa palveluopasta. Kivilehdolla on ollut varsin vapaat kädet suunnitella infopistettä: hän on saanut opastusta Laurean opettaja Leena Packalénilta sekä Kivipuiston toiminnanohjaaja Tiina Puraselta.
- Infopisteeseen tulee erilaista materiaalia, joita vanhukset ja omaiset tarvitsevat, kuten Kelan lomakkeita, Järvenpään kaupungin oma palveluopas sekä tietenkin Kivipuiston oma palveluopas, Kivilehto kertoo.
Marika Kivilehdon opinnäyte syntyy Laurean kehittämän Learning by Developing-menetelmän mukaan.
Learning by Developing - kehittämispohjainen oppiminen
Learning by Developing on Laurea-ammattikorkeakoulun kehittämä opetuksellinen innovaatio. Innovaatio, jonka perusteella opetusministeriö nimesi Laurean koulutuksen huippuyksiköksi 2005-2008. Laureassa opitaan tutkimalla, kehittämällä ja opettamalla.
- Learning by Developing eli kehittämispohjainen oppiminen on tapa oppia työelämässä tarvittavaa osaamista. Oppimisympäristönä toimii aito työelämän kehittämishanke, niin kuin Marikan opinnäytetyössä. Learning by Developing -oppimisessa korostuu työelämän tarpeiden lisäksi luovuus, tutkimuksellisuus, ihmisten kohtaaminen ja tiedon soveltaminen uudella tavalla, Leena Packalén kertoo. Packalén on Kivilehdon opinnäytetyön ohjaaja
- Parhaimmillaan kehittämispohjainen oppiminen mielestäni innostaa oppimaan ja luomaan uutta. Se antaa realistisen kuvan siitä, että osaamisen ja ammattitaidon syntyminen vaatii kovaa työtä, mutta on samalla myös palkitsevaa. Se luo myös oikeaa asennetta: mitä ei vielä osata, siitä otetaan selvää! Se tarjoaa opiskelijalle antoisan tavan luoda omaa osaamispääomaa, sillä se kytkeytyy työelämän ydinosaamiseen.
Marika Kivilehto suuntautuu sosionomiopinnoissaan vanhus- ja mielenterveystyöhön. Kivipuiston monipalvelukeskuksen Kivilehto löysi etsiessään työtä, ja Kivipuistossa hän tekee koko ajan sijaisuuksia opiskelunsa ohessa. Opinnäytteen aihekin löytyi luontevasti. Toiminnanohjaaja Tiina Purasen kerrottua, että Kivipuisto kuuluu Vanhus- ja lähimmäispalvelun liiton Ydin-projektiin, ja tarvittaisiin infopiste, Kivilehto päätti tehdä sen.
Kivipuiston monipalvelukeskuksen infopiste sijaitsee palvelukodin eteisaulassa. Infopisteessä on tällä hetkellä mm. Kelan lomakkeiden lisäksi erilaisia Kelan esitteitä.
- Tämä Learning by Developing-menetelmä sopii minulle todella hyvin, koska olen niitä ihmisiä, jotka mieluummin tekevät kuin kirjoittavat jostain tekemisestä, Kivilehto kuvailee.
Infopisteen tavoitteena konkreettinen hyöty
- Infopisteen ajatus lähti siitä, että toiminnanohjaaja Tiina Puranen hoitaa Kivipuiston asiakkaiden tukihakemuksia ja muita paperitöitä. Toisaalta Kivipuiston palveluita käyttävät myös ulkopuoliset henkilöt. Olisi hyvä, että täällä olisi erilaisia ikäihmisten tarvitsemia lomakkeita. Heidän ei tarvitsisi lähteä Kelaan tai muualle. Tiina Puranen auttaa tarvittaessa lomakkeiden täyttämisessä, Kivilehto kertoo.
Marika Kivilehdon mukaan Kivipuiston hoitajilta kysytään päivittäin erilaista tietoa, esimerkiksi omaishoidon tuesta. Infopiste palvelee siis vanhusten lisäksi myös talon henkilökuntaa.
- Käsittelen opinnäytteessäni ikäihmistä palveluiden ja tiedon käyttäjänä. Nyt minun täytyy vielä etsiä tutkimuksia tuloksia vanhuksista tiedon käyttäjinä, Kivilehto kuvailee.
Kivipuiston Palvelukotisäätiön toiminnanjohtaja Iris Varkoi toteaa, että Kivipuisto sijaitsee hieman sivussa Järvenpään keskustasta. Palvelukodin asiakkaat tulevatkin etupäässä lähistöltä. Tässäkin mielessä idea, että monipalvelukeskuksesta löytyy erilaisia lomakkeita, jotka muuten pitäisi hakea keskustasta, toimii hyvin. Palveluoppaaseen, joka Marika Kivilehto myös tekee, tulee tiedot Kivipuiston kaikista palveluista, myöskin talossa olevat yksityiset palvelut. Palveluoppaaseen tulee myös tiedot talon tapahtumista sekä infopisteessä olevista lomakkeista.
- Infopiste palvelee meidän ja lähellä asuvien asiakkaiden tarpeita oikein hyvin. Toisaalta kuulumme Ydin-projektiin, jossa yhtenä tavoitteena on neuvonta ja informaation jakaminen. Nämä kaksi tavoitetta kohtasivat todella hyvin. Lisäksi saimme Marikan kaltaisen loistavan ihminen tekemään tätä infopistettä. Marika on hyvin innostunut tehtävästä ja hän on todellinen moniosaaja, Iris Varkoi kiittelee.
Kivipuiston infopisteeseen tulee mahdollisesti ”pitkällä tähtäimellä” myös tietokone ja internetyhteys. Tekniset valmiudet ovat jo nyt olemassa, mutta ongelmaksi tulee se, ettei henkilökuntaa voida irrottaa tietokoneen ja nettiyhteyden käytön neuvontaan. Iris Varkoi arvelee, että talon alakerrassa oleva kahvila voitaisiin muuttaa nettikahvilaksi, ts. rakentaa nettiyhteys sinne.
- Learning by Developing-menetelmä ei ehkä sovi ihan kaikille opiskelijoille, koska menetelmä vaatii opiskelijalta oma-aloitteisuutta, aloitekykyä ja kykyä pitää puoliaan. Näitä ominaisuuksiahan työelämässä tarvitaan. Siksi opiskellessa niitä saa myös opetella yhdessä muiden kanssa. Marikalla on kyllä kaikkea näitä, Varkoi arvioi.
Pieniä yllätyksiä infopisteen tekemisessä
Kun Marika Kivilehdolta kysyy, millaisia ahaa-elämyksiä opinnäytteen tekeminen on antanut, hän kertoo nauraen lomakelaatikoiden etsimisestä.
- Voi kuulosta hassulta, mutta oikeanlaisen lomakelaatikon löytäminen oli hankalaa. Oikeanlaisia ei löytynyt noin vain suit sait sukkelaan. Piti juosta liikkeitä läpi, katsoa netistä. Jos löysi netistä, niin ne eivät sopineet hyllyihin, joutui mittailemaan. Sitten kun pääsi tilaamaan, niin huomasi ettei myydä yksityishenkilölle, pitää olla yritystunnukset. Tällaisesta yksinkertaisesta asiasta tuli hirveän iso - siihen en ollut valmistautunut, Kivilehto nauraa.
- Tämä oikeastaan liittyy siihen, että meidän visiossamme Kivipuisto on esteetön ja esteettinen, hyvän elämän keskus. Haluamme, että koko henkilökunta panostaa esteettiseen ympäristöön, Iris Varkoi täydentää. Eli infopisteen piti sopia valmiiksi esteettiseen ympäristöön, siksi mikä tahansa lomakelaatikko ei käynyt. Kivilehdolla oli etukäteen selvä ajatus, minkänäköisiä, -kokoisia ja -värisiä laatikoita hän halusi. -Itsensä kanssa joutuu tekemään kompromisseja. En löytänyt sellaisia laatikoita kuin halusin, mutta ehkä nämä valitut sopivat, Kivilehto toteaa.
Teksti: Kari Uittomäki
Pentti Sydänmaanlakka kannattaa jaettua johtajuutta vanhustyössä:
”Autoritaarisen johtamisen sijasta yhteisvastuuta”
- Hyvän johtajan on kyettävä uudistumaan älykkäästi, filosofian tohtori Pentti Sydänmaanlakka sanoo.
Sydänmaanlakka on henkilöstöjohtamisen pitkän linjan ammattilainen. Myös vanhustenhuollon työyhteisöissä kannattaa Sydänmaanlakan mukaan suunnata kohti jaettua johtajuutta, jossa henkilöstön rooli toimijana korostuu.
Esimerkiksi Nokian, Koneen ja Siemensin palveluksessa työskennellyt Pentti Sydänmaanlakka muistuttaa hyvän työilmapiirin olevan menestyvän yrityksen perusta. Kun organisaation yhteistoiminta sujuu ja visio on selkeä, syntyy myös onnistumisia.
- Hyvä johtajuus ei ole sitä, että yksi johtaja määrää muita, vaan tehdään yhdessä, porukalla. Autoritaarisen ja alistavan johtamisen sijasta uudenlaisessa johtamisajattelussa korostuukin yhteisvastuu, Sydänmaanlakka sanoo.
- Tavoitteena on työyhteisö, joka on samanaikaisesti tehokas, uudistuva ja hyvinvoiva. Toiminta saadaan organisoitua mahdollisimman hyvin vaikkapa itseohjautuvalla tiimityöllä.
Kyse ei ole kuitenkaan johtajan tarpeettomuudesta, vaan tarvittaessa virallinen johtaja puuttuu tiukasti asioihin. Sydänmaanlakka kuvaa johtajamallia termillä älykäs johtajuus, joka oli myös hänen vuonna 2004 ilmestyneen kirjansa nimi.
Katedraalin rakentaja
Hyvän johtajan tärkeimpiä ominaisuuksia ovat hänen mielestään vaatimattomuus ja eleettömyys, mutta toisaalta määrätietoinen tavoitteellisuus. Sydänmaanlakan mukaan johtajuuden tulee perustua kutsumukseen.
- Näen kutsumuksen siten, että ihminen kokee työnsä merkitykselliseksi. Tällöin hän voi kokea itsensä onnelliseksi työskennellessään. Vanhustenhuollossakin, jossa on jatkuva kiire, tulisi tiedostaa, kuinka tärkeä työ on kyseessä, Sydänmaanlakka toteaa.
Esimerkiksi Sydänmaanlakka ottaa kertomuksen kahdesta muurarista, joilta kummaltakin kysytään, mitä hän tekee työkseen. Ensimmäinen muurari sanoo vain latovansa tiiliä päällekkäin kahdeksan tuntia päivässä, kun taas toinen muurareista kertoo olevansa mukana tekemässä maailman suurinta katedraalia.
Työuupumuksen riski suuri
- Vanhustyössä tulee satsata jatkuvasti toimintatapojen uudistamiseen riittävän osaamisen säilyttämiseksi. Vanhusten lisäksi palvelutalon työntekijöiden on voitava hyvin, jotta he jaksavat pitkällä aikajänteellä tehdä työtään tehokkaasti ja myös kehittämiseksi itseään, Sydänmaanlakka pohtii.
Hänen mukaansa on tärkeää, että jokainen työyhteisö kantaa vastuunsa omasta kehityksestään. Sydänmaanlakka myöntää työuupumuksen riskin olevan vanhusalalla varsin suuren, minkä vuoksi aikaa on löydyttävä myös rauhoittumiselle.
- Henkilökunnan täytyy voida ajoittain pysähtyä ja pohdiskella ja kuunnella omaa itseään. Työkuorman ei pidä antaa tukahduttaa, vaan yrittää löytää uutta motivaatiota tuttuihinkin rutiineihin.
Sydänmaanlakka kehottaa työyhteisön jäseniä kommunikoimaan keskenään, jotta mahdollinen liian kireäksi virittynyt ilmapiiri vapautuisi, ja työpaikan henki muuttuisi paremmaksi. Sen myötä myös työtapoihin löytyisi uutta ripeämpää ja ehkä kekseliästäkin otetta.
Pelkät ”hengennostatuspäivät” eivät siksi riitä, vaan henkilöstön on opittava rentoutumaan systemaattisesti päivittäin. Jaksamista ja työtehoa edistävät myös terveelliset työasennot ja säännöllinen liikunta.
Vanhukset osa työyhteisöä
Ajatus älykkäästä, koko ajan oppivasta organisaatiosta sopii vanhustenhuollon laitoksiin, kuten palvelutaloihin, Sydänmaanlakan mielestä hyvin.
- Vanhustenhuollon yksiköt ovat jatkuvassa muutoksessa, olivat ne sitten yksityisiä tai julkisia. Kun palveluita pitää koko ajan tehostaa, tulee myös organisaatioita kehittää entistä paremmin toimiviksi. On myös selvää, että laadukkaan palvelun järjestäminen tarvitsee tuekseen älykkään organisaation.
Liikeyrityksenä palvelutalo poikkeaa varsin paljon tuloksentekoon keskittyneestä bisneksestä ja toisaalta myös sairaalasta, jossa asiakkaat vaihtuvat tiuhempaan tahtiin. Hoidettavina olevat vanhukset ja muu henkilökunta muodostavatkin käytännössä yhteisön.
- Vanhusten perusrooli on ilman muuta olla asiakkaina, joten he ovat oikeutettuja hyvätasoiseen hoitoon. Samanaikaisesti heidät kuitenkin tulisi saada kokemaan itsensä myös osaksi organisaatiota ja toimimaan siinä.
Sydänmaanlakalla on vanhustenpalveluista myös omakohtaista kokemusta, sillä hänen 86-vuotias äitinsä on asunut jo kohta kolmen vuoden ajan dementiakodissa Espoossa.
- Kyseisessä palvelutalossa, joka toimii vanhassa omakotitalossa, on onnistuttu säilyttämään tietty kodinomaisuus. Yhteisössä on kaikkiaan noin 15 vanhusta, joille on onnistuttu organisoimaan toimintaa, vaikka osa heistä on melko vaikeassa kunnossa. Jokaisella potilaalla on oma huone, jonka hän saa sisustaa mielensä mukaan vaikka omilla vanhoilla huonekaluillaan.
Arvomaailma kuntoon treeneillä
Sydänmaanlakan uusin kirja Älykäs itsensä johtaminen käsittelee muun muassa itsetuntemusta sekä omien tavoitteiden tiedostamista käytännön tasolla. Sydänmaanlakka puhuu teoksessaan myös arvojen treenaamisesta.
- Arvotreenit tarkoittavat käytännössä sitä, että meidän täytyy sisäistää omat arvomme ja pystyä elämään niiden mukaan. Sen jälkeen on helpompi löytää henkinen tasapaino ja mielenrauha, joka on yksi itsensä johtamisen tavoite.
Sydänmaanlakka liittää arvot älykkyyteen, jonka hän jakaa neljään osa-alueeseen. Ensimmäinen osa-alue on kehon älykkyys, joka perustuu erilaisiin säätelyjärjestelmiin kehossa. Toinen älykkyyden muoto on rationaalinen älykkyys, joka on perinteisesti älykkyyden määritelmä. Kolmanneksi muodoksi Sydänmaanlakka lukee tunneälykkyyden, joka on todella tärkeä itsensä johtamisessa.
- Tunneälyn kautta ihminen pystyy tunnistamaan omat tunteensa ja myös hallitsemaan niitä. Siten hän on herkkä myös toisten tunteille ja pystyy analysoimaan toisten työyhteisön jäsenien tunteita ja käyttämään tietoa hyväkseen vuorovaikutuksessa.
Neljäs älykkyyden muoto on Sydänmaanlakan jaottelun mukaan henkinen älykkyys, johon kuuluvat edellä mainitut yksilön arvot.
Sydänmaanlakka pureutuu myös siihen, miten pitkän työuran tehnyt ihminen voi löytää onnen vielä seniorivuosinaan.
- Eläkkeelle pääsyn lähestyessä henkilön täytyy ruveta johtamaan itseään hieman eri tavalla kuin työelämässä. Jo keski-iässä 40-50 -vuotiaana ihmisellä on jo riittävästi elämänkokemusta takana mutta myös riittävästi edessään. Konkreettisesti ikääntyminen ilmenee siten, että kehoa ei voi rääkätä aivan samalla tavalla kuin 30-vuotiaana, Sydänmaanlakka pohtii.
Hänen mukaansa itsensä johtaminen eläkeiässä vaatiikin nöyryyttä. Ihmisen on yksinkertaisesti alettava pitää järjestelmällisesti parempaa huolta itsestään: kehostaan, tunteistaan, mielestään ja arvoistaan
Teksti: Riku-Matti Akkanen
Pääkirjoitus
Onko hallitus tietoinen - pidetäänkö lupaukset
Maaliskuun eduskuntavaalit olivat Suomen historian vanhusystävällisemmät. Luvattiin lisää ”korvamerkittyä” rahaa vanhustenhuoltoon, jolla voitaisiin palkata vanhustenhuoltoon lisää ”auttavia käsiä”, niin kuin termi vaalikeskusteluissa kuului. Myös innostusta ja varmasti äänestysaktiivisuutta herättivät luvatut 500 euron palkankorotukset ja tasa-arvotupo. Mutta mitä on tapahtunut, kun aikaa vaaleista on kulunut pari kuukautta.
Nyt osassa puolueista haetaan syyllisiä. Kuka lupaukset on antanut ja televisio-ohjelmissa istutaan vaaliohjelma tiukasti kädessä ja selitetään. Olen itse monet yhteiskunnalliset ja poliittiset taistot läpikäynyt, mutta minäkin hurahdin hyväuskoisesti vaalilupausvyöryn edessä. Uskoin vakaasti, että nyt panostetaan vanhustenhuoltoon. Siksi hallitusohjelmaan tutustuminen ja sen epäkonkreettisuuden toteaminen oli kova isku.
Hallitusohjelma on politiikan ”pyhä kirja”. Siihen muurataan hallituskauden talouskehys ja sen liikkumavara seuraavaksi nelivuotiskaudeksi. Jotta asioilla olisi toteutumisen mahdollisuudet, olisi ”tärkeät” asiat saatava kirjattua hallitusohjelmaan. Nyt sieltä puuttuvat vanhustenhuollon kannalta tärkeimmät eli rahat lisätyövoiman palkkaamiseen ja luvatut työntekijöiden palkankorotukset. Ikäihmisten määrän kasvu tulee merkitsemään useiden tuhansien työntekijöiden lisätarvetta. Vanhustenhuolto on saatava houkuttelevammaksi. Työntekijöitä on saatava lisää ja palkat paremmiksi. Tätä työtä ei tehdä vuodessa eikä kahdessa. Tämän hallituskauden aikana valtiovallan on selkeytettävä suunnitelmat siitä, kuinka turvataan riittävä työvoima vanhustenhuollossa 2010-luvulla. Se ei ole työmarkkinajärjestöjen asia, vaan edellytykset riittäville resursseille vanhustenhuoltoon luo maan hallitus.
Lisälasku on hallitukselle tulossa verohallituksessa valmisteilla olevasta uudesta verotusohjeesta yleishyödyllisille yhdistyksille ja säätiöille. Verotusohjeen mukaan järjestöjen palvelut tulevat olemaan elinkeinotoimintaa ja tuloveron alaista toimintaa. Lausunnolla olleessa verotusohjeessa todetaan, että jos ”yhteisö harjoittaa toimintaansa palkatulla henkilökunnalla, kattamalla toiminnasta aiheutuneet kulut suoritteiden myynnistä kertyvillä tuotoilla ja tarjoamalla vastaavia tuotteita tai palveluita kuin samoilla markkinoilla toimivat elinkeinotoimintaa harjoittavat yritykset, kysymys on yhteisön yritysmuodosta riippumatta lähtökohtaisesti elinkeinotoiminnasta”. Tämä pitkä ja monimutkainen lause yksinkertaisuudessaan merkitsee myös vanhuspalvelujen tuloverotusta. Tuloveroa maksetaan voitosta, joka palvelutuotannossa jää viivan alle. Järjestöt yleishyödyllisinä yhdistyksinä ovat ”kituuttaneet” kohtuullisilla palveluhinnoilla ja voittoa on kertynyt harvoille.
Nyt kun yhteiskunta verohallituksen nimissä katsoo, ettei järjestöjen palvelutuotanto ole enää yleishyödyllistä, niin on oikein istahdettava ja mietittävä mitä kaikkea se merkitsee. Nyt meidät rinnastetaan yrityksiin. Maksetaan veroja, on oikeus tehdä voittoa ja hinnat voi laskea markkinatilanteen mukaan. Löytyykö kallistuville vanhuspalveluille ostajia – kuinka pitkälle yhteiskunnan varat riittävät. Vanhus- ja lähimmäispalvelun liiton liittotoimikunta pohtii parhaillaan näitä kysymyksiä ja tulee tekemään päätökset mahdollisista edunvalvontatoimenpiteistä toukokuun aikana.
Osa Vanhus- ja lähimmäispalvelun liiton jäsenjärjestöistä tutkii yhtiöittämistä. Osa liiton jäsenjärjestöjen edustajista on pettyneitä ja päällimmäisenä on tunne petetyksi tulemisesta. Järjestöjä innostettiin perustamaan palvelutaloja ja niihin liittyvää palvelutuotantoa. Järjestöt ovat aatteellisia yhteisöjä, joiden historiallinen tausta ja yhteisölliset arvot ovat vahvoja. Muutosprosessin hyväksyminen tulee olemaan suurempi kuin tekninen yrityksen perustaminen. Yhtiöittäminen ja tulovero tulevat nostamaan myös ”järjestöyritysten” hintoja. Kuinka monet markkinat vanhustenhuoltoon on muodostumassa. Tiedetään, että isot palveluyritykset ovat tyytymättömiä vanhuspalvelujen huonoon katteeseen, joka kuntakilpailutuksessa on mahdollisuus saada. Osalla on jo valmiita suunnitelmia siirtymisestä itsemaksavien asiakkaiden markkinoille.
Marja-Liisa Kunnas
| 
