Sisäasiainministeriön kuntaosaston päällikkö Cay Sevón:
Kuntien perustehtävät eivät tule muuttumaan
Kuntien tulevaisuudesta puhuttaessa Sisäasiainministeriön
kuntaosaston päällikkö Cay Sevón on erinomaisella
näköalapaikalla. Hän arvioi neutraalisti lähivuosina
odotettavissa olevia muutoksia.
- Kuntien toimintatavat tulevat muuttumaan, kunnat joutuvat
miettimään palveluiden järjestämistä uudella tavalla ja myös
päätöksentekokulttuuri voi uudistua.
Toisaalta Sevón painottaa, että kunnilla tulee säilymään
sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisen perustehtävä. Samoin
kuntien asema demokraattisen päätöksentekojärjestelmän
kulmakivenä säilyy.
Cay Sevónin haastattelu on helppo aloittaa kuntien lähivuosien
näkymistä. Miten kuntien henkilökunnan laajamittainen
eläkkeellesiirtyminen tulee näkymään kuntien toiminnassa ja
kuntien järjestämissä palveluissa?
Sevón muistuttaa, että kuntien henkilöstöstä jää eläkkeelle noin
10 000 ihmistä vuositasolla - ja tämä tarkoittaa 10 vuodessa
noin sataa tuhatta ihmistä, luultavasti hieman enemmänkin.
- Käytännössä siis yksi neljäsosa kuntien henkilöstöstä jää
eläkkeelle ja se on valtava määrä. Tämä merkitsee tietenkin
valtavaa haastetta kunnille. On paljon sellaista tietoa, mikä
pitäisi siirtää uusille työntekijöille, Sevón miettii.
Näin valtavassa työvoimatarpeessa on monia ongelmia: kuntien
pieni palkkataso, toisaalta esim. pääkaupunkiseudun korkeat
elinkustannukset tekevät kunta-alasta ei-houkuttelevan.
Periaatteessa kunnissa vapautuvat työpaikat voitaisiin täyttää
työmarkkinoille tulevilla uusilla työntekijöillä, mutta se ei
tietenkään ole mahdollista. Julkinen sektori ei voi työllistää
kaikkia - siinä ei yksinkertaisesti ole järkeä. Kehitys siis
tarkoittaa, etteivät kunnat voi ylläpitää nykyistä
työntekijämäärää tulevaisuudessa.
- Tässä haasteessa on nähtävä myös mahdollisuus. Kunnat voivat
järjestää toimintansa ja palvelunsa uudella tavalla. Kuntien
välistä yhteistyötä voidaan kehittää eri tavoin. Täytyy
valmistautua siihen, että kuntien henkilökuntamäärä tulee
vähenemään ja kunnat ostavat enemmän palveluita ulkoa.
Kunnat yhdistyvät ja palveluita järjestellään uudelleen
Cay Sevón näkee ratkaisuna tulevaisuuden haasteisiin
ennenkaikkea kuntien lisääntyvän yhteistyön. Kunnat voivat tehdä
yhteistyötä esim. siten, että kaksi tai useampi kuntaa
järjestävät palvelut yhdessä: yksi kunta hoitaa esim. oman ja
muiden kuntien sosiaalipalvelut, toinen tekniset palvelut jne.
Tästä on yksi konkreettinen esimerkki toteutumassa: kolmen
kunnan Wiitaseutu (Viitasaari, Pihtipuhdas ja Kinnula).
- Sisäasiainministeriö on keskustellut hankkeesta Wiitaseudun
kuntien kanssa ja seuraamme hanketta tiiviisti. Annamme
asiantuntija-apua ja ministeriö puolestaan saa näiltä kunnilta
tietoa niiden kokemuksista. Jos hanke etenee suotuisasti, niin
ministeriö voi levittää tätä kokeilua eteenpäin, Sevón kertoo.
Ensi vuoden alussa Suomessa toteutuu peräti kymmenen
kuntaliitosta. Sevón arvelee, että viimeksi näin laajamittaista
yhdistymistä tapahtui 70-luvun alkupuolella. Hän myös toteaa,
että kuntaliitoksia on hyvä toteuttaa ensi vuoden alussa, koska
kyseessä on kunnallisvaalien jälkeinen vuosi - eli uudet
kunnanvaltuustot aloittavat toimintansa. Kuntaliitoksella
muodostettu kunta selviää vähemmällä vaivannäöllä, koska ei
tarvitse valita kuin yksi kunnanvaltuusto ja -hallitus sekä
yhdet lautakunnat. Jos kuntaliitos tapahtuisi kesken
kunnallisvaalikauden, niin se merkitsi kaksinkertaista hallintoa
vaalikauden loppuun saakka.
Seuraavan kerran kunnat yhdistyvät yhtä innokkaasti ehkä neljän
vuoden kuluttua, jolloin jälleen on kunnallisvaalivuosi.
- Kuntien yhdistymiseen vaikuttaa kuntien lakisääteiset
tehtävät, kuntatalouden kehitys, maan sisäinen muuttoliike sekä
väestön ikääntyminen. Kuntien kohtaamat haasteet ovat yhä
suurempia.
Cay Sevón toteaa, ettei Sisäasiainministeriöllä ole mitään
tavoitetta siitä, kuinka paljon kuntia pitäisi olla Suomessa.
Hän muistuttaa, että kansallisessa terveyshankkeessa on
määritelty hyvän perusterveydenhuollon asukaspohjaksi vähintään
20 000 asukasta. Tällainen asukasmäärä voi olla esim. yhden
kunnan tai usean kunnan terveyskuntayhtymän perusta.
- Valitettavasti terveydenhuollon kuntayhtymiä on purettu viime
vuosina ja puretaan. Mielestäni se on huono asia. Käsittääkseni
pienet terveyskeskukset ovat eräs keskeinen syy siihen, miksi
terveyskeskuksiin ei saada lääkäreitä. Isossa terveyskeskuksessa
lääkärit voivat saada enemmän tukea toisistaan, Sevón
muistuttaa. Pienessä terveyskeskuksessa lääkärit joutuvat
tekemään hyvin yksinäistä työtä.
Kuntien on opittava kilpailuttamaan
Cay Sevón ei usko, että kunnista tulee tulevaisuudessa
pelkästään markkinatalousvetoisia. Hän muistuttaa, että
esimerkiksi perusterveydenhuolto on verovaroin ylläpidettyä
toimintaa ja tämä asettaa toiminnalle omat puitteensa ja
ehtonsa. Kuntien toiminnan lakisääteisyys ja veroperusteisuus
tarkoittavat myös sitä, että kunnat voivat ennakoida menoja ja
tuloja - markkinavetoisuudessa on vaarana suuretkin heilahtelut.
Kunnat voivat toki etsiä uusia keinoja järjestää
perusterveydenhuollon palvelut. Karjaan kaupunki siirsi koko
perusterveydenhuoltonsa Folkhälsanin hoidettavaksi. Sevónin
mukaan Karjaan ja Folkhälsanin yhteistyössä on ollut isoja
ongelmia - johon vaikuttavat monet eri syyt. Karjaa ei ole
kuitenkaan hankkiutumassa sopimuksesta eroon, vaan neuvottelee
sitkeästi sopimuksesta.
Kuntien on siis opittava kilpailuttamaan ja tässä suhteessa
esimerkiksi Suomen Kuntaliitto tekee paljon työtä. Kyse on myös
siitä, että kuntien ei ole aikaisemmin tarvinnut kilpailuttaa
eikä tehdä asiaan liittyviä sopimuksia. Sevónin mukaan Karjaan
esimerkki opettaa, että sopimukset on tehtävä tarkasti.
Sevón muistuttaa, että kunnilla pitää olla myös palvelujen omaa
tuotantoa, jotta ne pystyvät vertailemaan kilpailuttamisen
tuomia hinta- ja muita etuja - tai haittoja. Samaten kuntien
palvelutuotanto pitää olla kohtuullisen suurta, jotta sitä
kannattaa kilpailuttaa. Palvelujen siirtäminen yksityisille voi
merkitä tulevaisuudessa esim. palveluseteleitten lisääntyvää
käyttöä.
Tuore esimerkki kilpailuttamisesta löytyy Lahdesta: Lahden
kaupunki kokeilee keskustan perusterveydenhuoltonsa siirtämistä
yksityisen MedOnen hoidettavaksi. Kaksivuotinen sopimus koskee
noin 26 000 Lahden asukasta.
Kunnat säilyvät tulevaisuudessakin
Cay Sevón painottaa, että kunnat säilyvät tulevaisuudessakin,
vaikka niiden toimintatapoihin tulee varmasti muutoksia.
- Kunnat ovat edustuksellisen demokratian kulmakivi. Kunnan
asukkaat eivät ole ensisijaisesti asukkaita tai kuluttajia, vaan
nimenomaan kunnan jäseniä. Kunnan jäsenet osallistuvat kunnan
asioitten hoitamiseen ja päätöksentekoon tulevaisuudessakin.
Sevón ounastelee, että kuntien päätöksentekokulttuuri voi
muuttua tulevaisuudessa, kun kuntien päättäjiksi tulee uusia
sukupolvia, joilla on ennakkoluulottomat käsitykset asioitten
hoidosta - oikeastaan myös paineet kuntia kohtaan edellyttävät,
että myös päätöksentekokulttuuri muuttuu.
Sevón muistuttaa, että kunnilla on laaja joukko laissa
määrättyjä tehtäviä, eikä ole näköpiirissä mitään muutamaan
tahoa, joka alkaisi hoitaa näitä kuntien tehtäviä. Kuntien
tehtävät tulevat siis säilymään ennallaan.
- Yleensä aina, kun tehdään vaikkapa mielipidetiedusteluja, että
peruspalvelut vai verot, niin kyllä kansalaiset mieluummin
maksavat vaikka enemmän veroja, kunhan peruspalvelut pysyvät
turvattuina, Sevón huomauttaa.
Teksti: Kari Uittomäki
Sosiaali- ja terveysministeriön Viveca Arrhenius
palvelusetelistä:
Kunnille uusia vaihtoehtoja palvelujen järjestämiseksi
- Palvelusetelin käyttö on eurooppalainen trendi, se ei ole
mitenkään suomalainen asia, Sosiaali- ja terveysministeriön
neuvotteleva virkamies Viveca Arrhenius huomauttaa.
Arrhenius muistuttaa, että palvelusetelin tarkoituksena on
parantaa palvelujen saatavuutta ja tehostaa palvelutuotantoa.
Palveluseteli tarjoaa kunnille uuden vaihtoehdon palvelujen
järjestämiseksi sekä parantaa asiakkaiden
valinnanmahdollisuuksia.
Palveluseteli mahdollistaa kunnille uuden tavan järjestää
sosiaali- ja terveydenhuollon palveluja. Palveluseteliä
sovelletaan kotipalveluun, mutta ei kotisairaanhoitoon.
Kotipalvelu tarkoittaa kodinhoitajan tai kotiavustajan antamaa
kodissa tapahtuvaa yksilön ja perheen työapua, henkilökohtaista
huolenpitoa ja tukemista sekä tukipalveluja. Lainsäädännössä ei
kuitenkaan ole tyhjentävästi määritelty rajanvetoa kotipalvelun
ja kotisairaanhoidon välillä.
- Suomalainen palvelusetelijärjestelmä eroaa eurooppalaisista
malleista siinä, että Suomessa palveluseteli on sopeutettu
kunnalliseen palvelujärjestelmään. Kunnat kuitenkin edelleen
pitävät huolta siitä, että kunnalliset palvelut ovat siinä
rinnalla. Suomessa asiakas voi todella itse valita palvelun
tuottajan hyväksyttyjen tuottajien joukosta, eikä kunta voi sitä
yksipuolisesti määrätä, Viveca Arrhenius havainnollistaa.
Kunnilla keskeinen rooli
- Kunnilla on keskeinen rooli tässä mallissa, palveluseteli on
osa kunnallista palveluntuotantoa. Asiakas ei voi suoraan vaatia
palveluseteliä itselleen, vaan kunta tekee päätöksen
palvelusetelin myöntämisestä asiakkaille. Kunnille kuuluu myös
tiedottaminen palvelusetelistä kuntalaisille ja yrityksille,
Arrhenius kertoo.
- Kunnilla on myös hyvin pitkälle valvontavelvollisuus. Kuntien
pitää etukäteen tutkia palveluntuottajiksi haluavat yritykset.
Tässäkin suhteessa suomalainen malli eroaa eurooppalaisista.
Suomessa pyritään varmistamaan palvelujen laatu.
Viveca Arrhenius toki huomauttaa, että palvelujen laatua ei
pystytä Suomessakaan valvomaan aukottomasti. Laatua toki
seurataan tarkasti, mutta valvonta väistämättä kuuluu
asiakkaalle - sillä kukaan muu ei voi tietää sitä, millaista
palvelua asiakas saa. Jos asiakas on tyytymätön, niin hän voi
tehdä muistutuksen kunnalle sekä irtisanoa sopimuksen. Kunta
pyrkii tämän jälkeen selvittämään palveluntuottajan kanssa
palvelun laadun ja huolehtimaan tarvittavista
jatkotoimenpiteistä.
Asiakkaan on itse anottava palveluseteliä kunnalta
Asiakkaan on anottava palveluseteliä omalta asuinkunnaltaan.
Kunta arvioi palvelun tarpeen ennen päätöstä sekä laatii
tarvittaessa hoito- ja palvelusuunnitelman yhdessä asiakkaan
kanssa.
- Asiakkaalle tarjotaan eri vaihtoehtoja, joita voivat olla
kunnan omat palvelut, ostopalvelut tai palveluseteli.
Palveluseteli parantaa asiakkaan valinnanmahdollisuuksia eri
palveluiden sekä eri palveluntarjoajien välillä, Arrhenius
korostaa.
Palveluseteliä käyttävä asiakas valitsee itse palveluntuottajan
kunnan hyväksymien palveluntuottajien joukossa ja asiakas myös
ottaa yhteyttä kyseiseen palveluntuottajaan. Asiakas voi myös
kieltäytyä vastaanottamasta palveluseteliä. Pääsääntö on ettei
kunta voi (on olemassa joitakin poikkeuksia) muuttaa
palvelujärjestelmäänsä yksinomaan setelin varassa toimivaksi,
vaan kunnalla täytyy olla myös kunnallinen palvelutuotanto
yksityisten palveluyritysten rinnalla.
- Palveluseteli ei tuo uusia oikeuksia asiakkaille eikä laajenna
nykyistä kuntien palvelujen järjestämisvelvollisuutta. Asiakkaan
oikeus välttämättömään huolenpitoon ei myöskään saa vaarantua
missään tilanteessa, Arrhenius huomauttaa.
Asiakkaalla ei ole myöskään ehdotonta oikeutta vaatia seteliä,
vaan kunta aina harkitsee asiakaskohtaisesti setelin ja hoidon
tarpeen.
Palveluseteleitä asiakkaalle tarpeitten mukaisesti
Viveca Arrheniuksen mukaan laissa ei ole erikseen määrätty,
kuinka paljon yksittäinen asiakas voi saada palveluseteleitä.
Seteleitä myönnetään asiakkaan tarpeen mukaisesti - tarvehan voi
olla esimerkiksi pitempiaikaista tai tilapäistä. Katto voi tulla
kuitenkin vastaan, jos asiakkaalla on erittäin runsas
palveluntarve. Kunnalle - ja asiakkaallekin - voi olla
edullisempaa sopia, että asiakas siirtyy esim. palveluasuntoon.
Palvelusetelin arvo on jatkuvassa ja säännöllisessä
kotipalvelussa 5 - 20 euroa/tunti, riippuen asiakkaan tuloista
ja taloudessa asuvien henkilöiden määrästä. Palveluseteli ei
kuitenkaan ole ilmainen asiakkaalle, vaan asiakas maksaa
setelistä omavastuuosuuden., joka muodostuu palvelun hinnan ja
setelin arvon välisestä erotuksesta.
Arrhenius arvelee, että palveluseteli sopii parhaiten
suhteellisen hyväkuntoisille ikäihmisille, jotka itse pystyvät
valitsemaan palveluntuottajat. Palveluseteli ei välttämättä
sovellu ihmisille, joilla on runsas palveluntarve. Periaatteessa
seteli soveltuu myös dementikolle, kunhan huolehditaan siitä,
että dementikon puolesta on joku organisoimassa palvelujen
hankinnan ja valvoo palvelujen laatua.
Ikäihmisten lisäksi palvelusetelillä halutaan edistää vammaisten
ja pitkäaikaissairaiden kotona asumista ja itsenäistä
selviytymistä. Setelillä voidaan myös tukea lapsiperheitä ja
omaishoitajia.
- Ei ole olemassa arvioita siitä, kuinka paljon palvelusetelin
käyttäjiä tulee olemaan. Suomessa on vähän yli sata tuhatta
kotipalvelun asiakasta. Hallituksen esityksessä lähdettiin
siitä, että 10 prosenttia eli noin kymmenen tuhatta asiakasta
alkaa käyttää palveluseteliä lähivuosina, Arrhenius arvioi.
Yrittäjyyttä tuetaan
Viveca Arrhenius lisäksi muistuttaa, että palveluseteli liittyy
yrittäjyyden tukemiseen, jota painotetaan myös
hallitusohjelmassa. Tähän yrittäjyyden tukemiseen liittyen
palvelusetelillä hankituista palveluista ei tarvitse maksaa
arvonlisäveroa.
- Sosiaalialan yritysten määrässä on selvää kasvua ja
erityisesti naisyrittäjyys ja pienyrittäjyys on kasvanut,
Arrhenius kertoo.
On tietenkin selvää, ettei palveluseteliä oteta käyttöön
jokaisessa kunnassa. Kunnat, joissa on vähän asukkaita ja/tai
vähän palveluntarjoajia tuskin ottavat palveluseteliä käyttöön.
Arrhenius toteaakin, että tämän vuoden aikana kunnat päättävät,
mitä ne tekevät.
Sosiaali- ja terveysministeriö laatii parhaillaan opaskirjasta
palvelusetelin käytöstä, opas valmistuu syyskuuhun mennessä.
Suomen Kuntaliitto (Kuntakoulutus) järjestää kevään aikana
useita koulutustilaisuuksia kunnille palvelusetelistä.
Palvelusetelistä tehdään myös seurantatutkimus vuonna 2006.
Teksti: Kari Uittomäki
Pääkirjoitus
Nyt odotetaan syksyä ja palveluseteliä
Vanhus- ja lähimmäispalvelun liitto ry pitää hyvänä
palvelusetelijärjestelmän käyttöönottoa. Palvelusetelin
käyttöönotto on kilpailutusta parhaimmillaan.
Palvelusetelijärjestelmä tulee helpottamaan
kilpailuttamislainsäädännön tuomia byrokraattisia ja
monimutkaisia käytäntöjä, jotka estävät pienten yhteisöjen
osallistumisen tarjouskilpailuihin. Siinä asiakas itse on
keskiössä ja päättää keneltä palvelunsa ostaa. Tai ainakin saa
itse päättää keneltä kunnan hyväksymältä palveluntuottajalta hän
palvelunsa ostaa. Näin oma valinnanmahdollisuus lisääntyy ja
samalla varmasti parannetaan palvelujen saatavuutta.
Olen tämän kevään aikana ollut useammassa eri
koulutustilaisuudessa, jossa on vakuutettu, että kunnat
valmistautuvat parhaillaan palvelusetelijärjestelmään
siirtymiseen. Periaatepäätöksiä on tehty, mutta konkretia
puuttuu eli käytännön päätökset. Nyt odotetaan syksyn päätöksiä.
Palvelusetelikeskustelua on käyty jo huhtikuusta 2002. Silloin
Sosiaali- ja terveysministeriö asetti kaksi selvityshenkilöä,
suunnittelupäällikkö Olli Valpolan Kelasta ja johtaja Risto
Suomisen Suomen Yrittäjistä. Sisältyikö tähän jotakin
arvovarauksia, jotka veivät sosiaaliväen taisteluasemiin?
Samanaikaiset huhut kunnallisen kotipalvelun alasajosta
kaihersivat mielissä. Osaan selvitystyönsä ympärillä
pyörineeseen keskusteluun selvitysmiehet olivat syyttömiä, mutta
minusta se lamautti valmistelun palvelusetelin käyttöönotosta ja
asetti taas vastakkain kunnan ja yksityisen palvelutuotannon.
Luin selvityshenkilöiden esitykset uudestaan enkä löytänyt
heidän paperistaan kuin yhden kunnan kannalta
”vallankumouksellisen” esityksen. ”Jos kunta ottaa käyttöön
palvelusetelin, olisi palvelusetelimallin ajattelutavan
mukaista, että kunnan oma tuotanto sisältyisi palvelusetelin
piiriin samalla tavoin kuin muiden tuottajien palvelut.”
Nyt on aika ryhtyä työhön. Vanha selvityshenkilöiden selvitys ei
ole enää ”mörkö” kaapissa, vaan vuoden alusta tulleen
lainsäädännön mukaan kunta päättää palvelusetelin käyttöön
otosta ja sen laajuudesta. Kunta hyväksyy yksityiset palvelun
tuottajat joko kilpailuttamalla tai avoimella
hankintamenettelyllä.
Pienissä kunnissa pulmaksi on tullut yksityisen palvelutuotannon
puuttuminen; ei ole järjestöjä ei yrityksiä. Nyt on tuettava
myös näiden perustamista kuntiin, koska kuntatalous ei tule
kestämään tulevaisuudessa vanhusväestön määrän kasvun mukanaan
tuomaa palvelukapasiteetin kasvua.
Marja-Liisa Kunnas
|
