 |
Kuva: Kuvaario/
Topi Ylä-Mononen |
Monitieteellinen
Ikihyvä opastaa
parempikuntoiseen vanhuuteen
Tutkimus- ja kehittämishanke Ikihyvä on johtajansa, dosentti
Mikael Fogelholmin mukaan tarkoitettu kunnallisille ja
valtakunnallisille viranomaisille sekä poliitikoille
tietopohjaksi, kun lähivuosina vastataan mm. vanhustenhuollon
haasteisiin.
Pariakin sukupolvea tarkkaillaan vuosikymmen. Ikihyvän on määrä
lisätä ikäihmisten tasa-arvoa palvelunsaajina ja ennen kaikkea
vireyttää niin, että palvelut tehostuisivat ja niiden tarve
pienenisi ainakin sairaanhoitopuolella.
Ikihyvä Päijät-Hämeen tausta on alueen muuttuvassa
ikärakenteessa. Vuosituhannen vaihteessa Helsingin yliopiston
koulutus- ja kehittämiskeskus Palmenian kehitysjohtajana
työskennellyt Mikael Fogelholm kiinnitti huomiota alueen
keskimääräistä suurempiin kuolleisuuslukuihin ja toisaalta
eräiden kuntien väestön ikääntymiseen ja suurten ikäluokkien
osuuteen kuntien väestöstä. Fogelholm ehdotti
sairaanhoitopiirille tutkimusta ja hanketta ikääntyvien
päijäthämäläisten terveyden edistämiseksi. Sairaanhoitopiiri
itse arvioi, että vuonna 2030 tarvittaisiin toinen
keskussairaala, jos mitään ei tehtäisi.
Mikael Fogelholm halusi vastauksen ja ratkaisuja tilastoeroihin,
eri tahojen mukaantulo teki hankkeesta monitieteellisen.
Muuttuva ikärakenne on Fogelholmin mukaan kunnille haaste, mutta
myös inhimillisyyden ja elämänlaadun kysymys, ei vain
esimerkiksi hoidon tarpeen myöhentämistä.
- Ikihyvä on sekä tutkimus- että kehittämishanke, johtaja Mikael
Fogelhom korostaa.
Ikihyvässä halutaan, että kunnat ottavat huomioon iäkkäät
enemmän päätöksenteossaan. Tämä tarkoittaa Fogelholmin mukaan
yhtä lailla kakkostyypin diabeteksen ehkäisyryhmien perustamista
kuin katujen kunnossapitoa, iäkkäiden kuntosaleja ja muita
kokoontumispaikkoja, joissa voi tavata toisia ihmisiä.
- Aktiivinen tekeminen vaikuttaa terveyteen. Ihmiset eivät
kuitenkaan toimi pakotettuina, vaan heille tarjotaan
lisämahdollisuuksia elää aktiivista vanhuutta, Fogelholm kertoo.
Joka kunnasta arvottiin vähintään sata kutsuttua. Yhteensä lähes
3 000 päijäthämäläistä lähti mukaan vuonna 2002. Nuorimmat ovat
syntyneet vuosina 1946-50, vanhemmat 1936-40 ja 1926-30.
Vanhimmat tutkittavista ovat jo 87-vuotiaita, kun Ikihyvä
päättyy, nuorimmatkin 64-vuotiaita.
- Tässä nähdään vanhenemisen kaari. Tarkoitus on oppia
ymmärtämään ja kuvaamaan mitä on vanheneminen, toimintakyky,
henkinen hyvinvointi, mieliruoat, -elokuvat, -paikat ja miten
esimerkiksi lapsuuden elinolot liittyvät vanhenemiseen.
Tutkittavat saavat monitieteellisiä kysymyksiä, heiltä mitataan
toimintakykyä, painoa, vyötärön ympärystä, verenpainetta ja
verinäytteitäkin otetaan.
Kohti tasa-arvoa, ei syrjäytymistä
- Tarkoitus on nimenomaan lisätä tasa-arvoa eikä vähentää sitä.
Suurin haaste on syrjäytymisessä ja huolestuttavan suurissa
kuntaeroissa, Fogelholm sanoo.
Iso kokonaisuus on myös terveyden edistämisen interventioissa,
joissa esimerkiksi opetetaan terveyskeskukset muodostamaan
ryhmätoimintaa kakkostyypin diabeteksen ehkäisyssä tähänastisen
yksilöneuvonnan lisäksi. Pilvikki Absetz on jo vastannut yhdestä
diabeteshankkeesta Suomen Akatemian terveyden edistämisen
ohjelmassa. Hanke sai huippuarvosanat. Vastaavaa on nyt alettu
tehdä perusterveydenhuollon lisäksi kotihoidon yli 70 vuotta
täyttäneille, toimintakyvyltään heikentyneille asiakkaille.
- Kunnat saavat tehoa ennaltaehkäisevään työhön uusin
toimintatavoin, ei vain työvoimaa lisäämällä, vaan laittamalla
käytäntöjään uusiksi.
Päijät-Hämeessä hanke jo tunnetaan mm. kuntien
palvelurakennepohdinnoissa. Se on saanut myös mm. Sosiaali- ja
terveysministeriön myöntämän Vuoden terveysteko -palkinnon
Päijät-Hämeessä.
- Tämä on tämän vuosituhannen ”Pohjois-Karjala -projekti”,
Fogelholm kertoo, mutta jatkaa, että vastavoimatkin ovat
melkoiset: mm. lihavuus ja kakkostyypin diabetes eivät ole
pieniä vaikuttajia tässä maassa.
Tuloksista puhuttaessa Fogelholm aloittaa ryhmäohjausmallista,
joka on osoitettu toimivaksi. Ikihyvä on tuottanut myös kirjan
Kotiruokaa, kotikatua, kaukomatkailua - tutkimus ikääntyvien
elämäntyyleistä. Kirja osoittaa, että suurin osa eläkeikäisistä
on yksilöllisiä, ajassa kiinni olevia ja kolmatta ikäänsä eläviä
kansalaisia, ei yhtenäinen hoivattavien joukko. Kirjan lisäksi
on saatavana perusraportti aloitusvuodesta sekä kuntien
hyvinvointiraportti vuodelta 2003.
Reunakunnat haastavimpia
Reuna-alueen kuntien ongelmat liittyvät rakenteisiin ja
huonompaan koulutukseen kuin asutuskeskuksissa. Tutkimustuloksia
pyritään viemään sosiaali- ja terveystoimeen ja kuntien johtoon.
- Päijät-Hämeestä on nyt tarkkaa tietoa. Toivon, että iäkkäät ja
ikääntyvät päijäthämäläiset sekä kunnat hyötyvät työstämme
eniten. Sen on pakko näkyä palvelutarpeiden vähenemisenä tai
ainakin se laannuttaisi tarpeen kasvun ja jarruttaisi vauhtia
10-20 prosentilla, Fogelholm sanoo.
- Kuntien terveyspolitiikka vaatisi vähän enemmän kuin vain
suosituksia tai ohjeita, joko rahapolitiikkaa tai porkkanoita
ohjausvälineiksi tai sitten lainsäädäntöä tai muuta keppiä,
Fogelholm pohtii.
Vanhenemisen kokeminen esiin
- Terveystutkimustaustaa on minullakin, mutta Ikihyvässä minua
kiinnostaa eniten vanhenemisen kokeminen ja elämäntyylit,
sosiaaligerontologian professori Antti Karisto Helsingin
yliopiston yhteiskuntapolitiikan laitokselta kertoo.
- Toivon, että tutkimus lisää ymmärrystä, mitä on vanheta tämän
päivän Suomessa. Se ei merkitse vain ahdistavaa taakkaa ja
ongelmia. Minua hieman jo kyrsii alituinen valitus väestön
vanhenemisesta ja menojen kasvusta.
Suomessa väestön vanhenemiseen suhtaudutaan Kariston mukaan
puolihysteerisesti. Edessä on toki isoja ongelmia, mutta ei
ylitse pääsemättömiä. Suomessa on jo nyt kuntia, joissa on
2030-luvun väestörakenne.
Mitä on seuraavaksi työn alla?
- Viime vuoden aineisto on jo kerätty ja saatu käsittelykuntoon.
Meillä on siis uutta aineistoa, jossa riittää tutkimista. Siitä
tehdään yhteisiä raportteja ja tutkijat käyttävät sitä kukin
omalla tavallaan kansallisissa ja kansainvälisissä
artikkeleissaan. Ikihyvä ei kuitenkaan ole vain tutkimista vaan
myös yrityksiä vaikuttaa käyttäytymiseen, Karisto painottaa.
Koulutustason nosto lisäisi kävelykykyä
Erikoistutkija Raisa Valve koordinoi Ikihyvää Lahdessa
Palmeniassa.
- Muutamassa vuodessa Ikihyvä on laajentunut
seurantatutkimuksesta suureksi kokonaisuudeksi, johon kuuluu
seurantatutkimuksen lisäksi kehittämishankkeita. Kehityshanke
ikääntyvien toimintakykyisyyden edistämisestä ja toinen
valtimosairauksien ennaltaehkäisystä ovat käynnissä.
Valve kiittelee, että kuntien ihmiset ovat aktiivisesti mukana
kehittämistyössä.
- Kehittämishankkeissa meidän ideamme on testata ja tutkia
tieteellisissä perustutkimuksissa hyödyllisiksi osoitettuja
asioita käytännössä.
Seurantatutkimus tuottaa entistä merkittävämpää tietoa tulevina
vuosia, kun saamme vielä vuosien 2008 ja 2012 tiedonkeruut
toteutettua. Jatkossa Valve soisi Ikihyvän ei niinkään
laajenevan kuin syvenevän. Omalla halulla ja sosioekonomialla on
vaikutusta terveyteen. Terveystietoisuus vain kasautuu samoille
henkilöille vähän kuin esimerkiksi koulutus tai pääomatkin.
Ennaltaehkäisy ja oma vastuu
Mikä olisi tehokkainta apua ikääntyville ja ikääntyneille?
- Ainakin kannattavinta olisi ennaltaehkäisy, johon ei nyt
pystytä. Se on vielä nimittäin lähinnä sanahelinää, kun
kuitenkin on pakko hoitaa lakisääteiset tehtävät. Tosin
Päijät-Hämeen alueella ilmapiiri ennaltaehkäisyä kohtaan on nyt
erityisen myönteinen. Jokaisen oma vastuu korostuu myös
ennaltaehkäisyssä, Raisa Valve sanoo.
Kun kremppaa tulee, rinnasta alkaa kivistää liikkuessa, myös
motivaatio herää.
Kotihoidonkin asiakkaiden parissa pystytään tekemään
ennaltaehkäisevää työtä. Ikihyvässä tutkitaan yksinkertaisen
toimintakykytestin ja kotijumpan sekä ryhmässä tehtävän
voima-tasapainoharjoittelun toimivuutta kotihoidon asiakkaiden
toimintakyvyn edistämisessä. Esimerkiksi laitoshoidon
siirtyminen kahdella vuodella myöhemmäs on jo merkittävä säästö.
- Vastuunjakoa on mietitty, mikä on oma vastuu, entä
sairaanhoitajan tai lääkärin? Ihminen vastaa käyttäytymisestään,
mutta asiantuntijan on myös annettava välineitä itsestä
huolehtimiseen, Valve edellyttää.
Ikihyvä Päijät-Häme lyhyesti:
-Päijät-Hämeen sairaanhoitopiirin 15 kunnassa toteutettava
kymmenvuotinen tutkimus- ja kehittämishanke, mukana Lahti,
Artjärvi, Asikkala, Hartola, Heinola, Hollola, Hämeenkoski,
Iitti, Kärkölä, Myrskylä, Nastola, Orimattila, Padasjoki,
Pukkila, Sysmä ja myös mm. Helsingin yliopisto,
Kansanterveyslaitos, Lahden ammattikorkeakoulu, Päijät-Hämeen ja
Itä-Uudenmaan sosiaalialan osaamiskeskus Verso, Päijät-Hämeen
sairaanhoitopiiri ja UKK-instituutti.
-Seurantatutkimukseen valittiin lähes 4 300 päijäthämäläistä
alueen kaikista kunnista. Aloitusvuonna 2002 tutkimukseen
osallistui 66 prosenttia kutsutuista.
-Tavoitteena on hyvinvoinnin parantaminen, sairastavuuden
vähentäminen, elämänlaadun kohentaminen ja Päijät-Hämeen
vetovoiman kasvattaminen
-Kuntakohtaisia erityispiirteitä kartoitetaan.
-Ikääntymiseen ja hyvinvointiteknologiaan liittyviä palveluja
kehitetään.
Teksti: Marjatta Pöllänen
Ongelmasta uskalletaan nykyään puhua
Ikääntyvien päihdeongelmat ovat lisääntymässä
Ikääntyvien päihdeongelmat ovat olleet tähän saakka eräänlainen
tabu. Viime vuonna aloittaneen Liika on aina liikaa-projektin
myötä asia on noussut julkiseen keskusteluun.
Projektipäällikkö Maria Viljasen mukaan ikääntyvien, erityisesti
naisten, alkoholinkulutus on kasvanut. Hän kuitenkin muistuttaa,
että alkoholiongelma koskettaa vain pientä osaa ikääntyvistä.
Projektipäällikkö Maria Viljasen mukaan Liika on aina liikaa
-hankkeen keskeisiä tavoitteita ovat mm. yleisen keskustelun
aikaansaaminen, tiedon levittäminen sekä tutkimuksen avaaminen.
Hanketta koordinoi Sininauhaliitto. Hanke jakaantuu kolmeen
osahankkeeseen, joissa mm. kerätään tietoa, tehdään käytännön
työtä sekä kehitetään koulutusmalleja kohdata
alkoholiongelmainen vanhus.
- Keskustelu onkin ollut aika vilkasta hankkeen käynnistymisen
jälkeen. Ilmeisesti on ollut paljon sellaista, että ihmiset
eivät ole uskaltaneet puhua, Viljanen kertoo.
Ikääntyvien voi olla vaikea saada hoitoa
Maria Viljasen mukaan Yhdysvalloissa kaksi kolmasosaa
ikääntyneistä suurkuluttajista on aloittanut juomisen
nuoremmalla iällä, ja yksi kolmasosa on aloittanut myöhemmällä
iällä. Tämän kaltainen väestöllinen trendi näyttäisi tulevan
myös Suomeen. Ongelmana on se, että ikääntyvien
alkoholiongelmista on varsin vähän luotettavaa tutkimustietoa.
Ikäikäihmisten lisääntynyt alkoholinkäyttö ja alkoholiongelmat
ovat kuitenkin selvästi kasvussa. Varsinkin naisten juominen
näyttää lisääntyneen - erityisesti koulutetuilla naisilla.
Heillä on esim. enemmän tilaisuuksia käyttää alkoholia, kuten
erilaisissa sosiaalisissa tilanteissa.
Maria Viljanen huomauttaa, että päihdeongelmat ovat
samantyyppisiä, riippumatta ihmisen iästä. Ikääntyneiden
elinpiiri on kuitenkin erilainen kuin työssäkäyvien. Keskeinen
ongelma on se, että ikääntyville alkoholiongelmaisille ei ole
hoitojärjestelmää, johon he voisivat itse hakeutua tai johon
heidät voitaisiin ohjata. Lisäksi päihdetyöntekijöillä on kädet
täynnä työtä työikäistenkin kanssa. Liika on aika liikaa
-hankkeessa lähdetäänkin kehittämään uudenlaista tapaa tehdä
päihdetyötä - asiakkaan kotona.
Ikä ja alkoholi ovat huolestuttava yhdistelmä
Maria Viljanen muistuttaa, että yhdistelmään ”ikä ja alkoholi”
liittyy monta huolestuttavaa asiaa: alkoholin ja lääkkeiden
mahdollisen yhteiskäyttö ja sen seuraukset, ikääntyneen
heikentynyt fysiikka ja heikentynyt kyky kestää alkoholia ja sen
seuraukset, kuten lisääntynyt tapaturma-alttius. Ikääntyneen
muutenkin heikentynyt terveys voi vaikuttaa siten, että esim.
lääkäri tai hoitohenkilökunta ei heti huomaakaan potilaan
alkoholiongelmaa. Henkilökunnan tottumattomuus ikääntyneisiin
alkoholiongelmaisiin tuo omat vaikeutensa. Nämä henkilöt ovat
usein moniongelmaisia. He ovat yksinäisiä ja kärsivät
masentuneisuudesta jne.
- Ikääntyvien alkoholiongelmiin liittyy paljon sellaista, mikä
vaatii koulutusta esimerkiksi hoitohenkilökunnalle. Maria
Viljanen korostaa.
Ikääntyneiden alkoholiongelmissa on monesti vaikea määrittää
syitä ja seurauksia: esimerkiksi onko masentuneisuus juomisen
syy vai päinvastoin. Tämä taas asettaa omat vaikeutensa
hoidolle.
- Ikääntyneiden mielenterveysongelmat ja alkoholiongelmat
menevät aika lähelle toisiaan. On kuitenkin muistettava, että
suurimmalla osalla ikääntyneistä asiat ovat kunnossa.
Ikääntyneet alkoholiongelmaiset ovat vähemmistö, Viljanen
korostaa.
Liikutaan sumealla alueella
Turun yliopiston sosiaalipolitiikan lehtori Heikki Suhosen
mukaan ikääntyneiden päihdeongelman tarkastelun tekee vaikeaksi
ikääntyminen ja päihdeongelma-käsitteiden ns. sumeus.
Ikääntymisen yhteydessä käytetään termejä ’vanhus’, ikääntynyt’,
eläkeläinen’, ’kolmannessa’ tai ’neljännessä iässä oleva’.
Päihdeongelman yhteydessä taas puhutaan mm. ’alkoholisteista’,
’suurkuluttajista’, ’päihdeongelmaisista’ ja ’päihteiden
väärinkäyttäjistä’. Se, missä kulkee ikääntymisen ja
ongelmallisen päihteidenkäytön raja, on aina yhteiskunnallinen
ja kulttuurinen määrittely, jolle on vaikea löytää absoluuttista
perustaa. Kun nämä kaksi sumeaa käsitettä yhdistetään toisiinsa
arviointi muuttuu entistä monimutkaisemmaksi. Ikääntymiseen ja
päihteidenkäyttöön liitetään kumpaankin runsaasti
stereotyyppisiä ja myyttisiä odotuksia.
Alkoholin aiheuttama sairastavuus näkyy
Ikäinstituutin toimialapäällikkö Tuire Parviaisen mukaan
alkoholin pitkäaikaisen käytön haitat näkyvät alkoholin
aiheuttamina sairauksina, sairaalahoitoina, tapaturmina,
pysyvinä vammoina, työkyvyttömyyseläkkeinä, sosiaalisina
ongelmina, itsemurhina ja kuolemantapauksina.
Vanhuspsykiatrisella poliklinikalla on huomattu
alkoholisoituneiden 60-70-vuotiaiden naisten määrän kasvaneen
selvästi. Vanhusten runsaat alkoholiongelmat ovat yllättäneet
palveluiden tarjoajat täysin. Vanhukset eivät enää kuulu
työterveydenhuollon piiriin, he eivät myöskään saa juuri
minkäänlaisia mielenterveysalan palveluita. Kela ei myöskään
kuntouta vanhuuseläkeikäisiä. A-klinikan kohderyhmä on
pääasiassa työikäinen väestö.
Lähteet:
www.tippavaara.info
Heikki Suhosen ja Tuire Parviaisen alustukset Päihdepäivillä
13.-14.9.2005
Teksti: Kari Uittomäki
Pääkirjoitus
Vastuu on meillä palvelujen arvonlisäverottomuudesta
Olen tällä palstalla useaan otteeseen käsitellyt verotusta. Olen
myös todennut, että kuluvan vuoden aikana Vanhus- ja
lähimmäispalvelun liiton edunvalvontatyössä keskitytään
verotuskysymyksiin. Vanhus- ja lähimmäispalvelun liiton tekemä
työ on myös saavuttanut tulosta. Sosiaalihuoltopalvelujen,
joihin sisältyy myös vanhuspalvelut, arvonlisäverottomuus oli
hieno saavutus yksityiselle palvelutuotannolle ja itsemaksaville
asiakkaille. Vielä tällä hetkellä on selvittelyn alla
vanhuspalvelujen tuloverotus sekä järjestöjen
yleishyödyllisyyden status. Vanhus- ja lähimmäispalvelun liitto
on asettanut selkeän tavoitteen saada vanhuspalvelut myös
tuloverottomiksi ja järjestöille vahva yleishyödyllisyyden
status. Tulos tästä työstä nähdään tulevan syksyn aikana.
Maaliskuun alussa verottaja antoi uudet ohjeet
sosiaalihuoltopalvelujen arvonlisäverotuksesta. Niiden
asiakkaiden, jotka kuuluvat kokonaan tai osittain kunnan kanssa
tehdyn ostopalvelusopimuksen piiriin, palvelujen
arvonlisäverottomuus on aivan selvä. Yksityisen
palveluntuottajan on, taatakseen arvonlisäverottomat palvelut
1.7.2006 alkaen itsemaksaville asiakkaille, tehtävä asiakkaan
kanssa kirjallinen sopimus ja osto- ja palvelusuunnitelma tai
joku muu vastaava suunnitelma.
Kirjallinen sopimus perustuu asiakkaan asemasta ja oikeuksista
annettuun lakiin. Asiakkaan kanssa tehdyssä kirjallisessa
sopimuksessa tulee ilmetä kaikki asiakkaalle myytävät palvelut,
palvelujen hinta sekä asiakasta ja palveluntuottajaa sitovat
velvollisuudet ja oikeudet. Myytäessä palvelu suoraan
itsemaksavalle asiakkaalle arvonlisäverottomuuden edellytyksenä
on, että asiakkaalle on tehty myös hoito- ja palvelusuunnitelma.
Verohallituksen näkemyksen mukaan hoito- ja
palvelusuunnitelmasta tulee ilmetä sosiaalihuollon tarpeen
peruste, asiakkaan toimintakyky, palvelujen ja hoidon tarve,
palvelujen ja hoidon tavoitteet sekä toimenpiteet tavoitteiden
toteuttamiseksi. Verohallituksen arvonlisäverotusohjeessa
todetaan, että palvelujen tarve voi aiheutua esimerkiksi iästä
tai toimintakyvyn alentumisesta.
Kolmantena palvelujen arvonlisäverottomuuden edellytyksenä on,
että palvelujentuottaja on merkitty yksityisten palvelujen
antajien rekisteriin. Rekisteri on Terveydenhuollon
oikeusturvakeskuksen ja lääninhallitusten yhdessä pitämä.
Rekisteriin kerätään lääninhallituksista tiedot
ympärivuorokautisia palveluja tarjoavista palveluntuottajista.
Rekisteriin kerätään myös tiedot kunnista niistä palvelujen
tuottajista, joiden on annettava kirjallinen ilmoitus ennen
toimintansa aloittamista. Jokaisen palveluntuottajan sekä
niiden, joilla on lääninhallituksen lupa tai jotka ovat
ilmoitusvelvollisia kunnalle, on huolehdittava, että heidän
kaikki tuottamansa palvelut on listattu näihin asiakirjoihin.
Arvonlisäverottomuus koskee ainoastaan niitä palveluja, jotka
mainitaan palvelujen antajien rekisterissä.
Sosiaalihuoltopalvelujen arvonlisäverotuksen ohjeet löytyvät
liittomme kotisivuilta eli www.valli.fi. Ensi lukemalta ohjeet
tuntuvat monimutkaisilta. Mutta kun asiat pannaan kerran kuntoon
on niiden ylläpito helpompaa. Vastuu siitä, ovatko palvelumme
arvonlisäverottomia, on nyt meillä palveluntuottajilla.
Se, mitä toimenpiteitä arvonlisäverottomuus vaatii
palveluntuottajilta, voidaan kiteyttää seuraavasti: ”Jokaisen
vanhuspalveluja tuottavan yhdistyksen tai säätiön tulee
huolehtia, että kuuluu yksityisten palvelun antajien rekisteriin
ja sinne on ilmoitettu kaikki tuotettavat palvelut. Tämän
lisäksi itsemaksavan asiakkaan kanssa tehdään kirjallinen
sopimus myytävistä palveluista sekä hoito- ja
palvelusuunnitelma.”
Marja-Liisa Kunnas
|
