Hannuksenrannan palvelutalojen suojaisalla sisäpihalla pihlajat pitävät kiinni viimeisistä punaisista lehdistään syyskuun puolivälissä.
Timo Hannula (73) on jo usean vuoden ajan seurannut vuodenaikojen vaihteluja kotinsa verannalta. Aikaisemmin omakotitalossa asunut mies ei enää kaipaa entistä. Hannuksenrannan palveluasuntoon Hannula muutti pyörätuoliin joutuneen vaimonsa vuoksi, koska hän ei enää jaksanut hoitaa tätä kotona. Palvelu­talossa heillä on tilava kaksio.
Hannula kehuu, ettei ikäihmisellä voi olla parempaa asuin­paikkaa kuin Hannuksenrannan vasta­remontoitu palvelutalo.
– Täällä on aivan mahtavaa, kun kaikki palvelut ovat saatavilla. Ruoan­kin saa kotiin halutessaan, mutta minä käyn syömässä tien toisella puolella Hannuksenkartanossa, Hannula sanoo.

Neljä palvelutaloa
Hannuksenrannan palvelutaloissa on kaikkiaan 23 asuntoa. Se on yksi Sodan­kylän Vanhustenkotiyhdistyksen (SVKY) neljästä palvelutalo­yksiköstä, joissa on yhteensä 115 asuntoa. Taloista Helmikoti on dementoituneille tehostettua palveluasumista tarjoava hoitoyksikkö.
Sodankylän Vanhustenkoti­yhdistys perustettiin vuonna 1971 eli neljäkymmentä vuotta sitten. Tärkeimpinä syinä olivat vanhusten suuri asuntotarve ja kunnan rahapula.
Yhdistystä alusta saakka johtanut maakuntaneuvos Lasse Näsi työskenteli tuolloin Sodankylän kunnanjohtajana.
– Muistan hyvin, kun kunnan sosiaali­sihteeri Sisko Kiuru tuli puheilleni ja sanoi, että sivukylissä heikoissa oloissa asuville ihmisille tarvitaan nopeasti asuntoja. Hän ehdotti, että kuntaan perustetaan vanhustenkotiyhdistys. Samalla hän vaati kunnan­johtajan sitoutumista, jotta yhdistyksen rakentajarooli onnistuisi.

Avustusrahaa 10 miljoonaa euroa
Näsi sitoutti itsensä ja kunnan ryhtymällä yhdistyksen puheen­johtajaksi, mitä tehtävää hän nyt eläkeläisenä hoitaa edelleen. Kiuru puolestaan hoiti aluksi oman virkatyönsä ohella yhdistyksen sihteerin ja toiminnan­johtajan tehtäviä. Eläkevuosinaan hän jatkaa yhdistyksen toiminnanjohtajana. Puolisonsa Näsin tavoin myös Kiuru jatkaa yhdistyksessä vapaaehtoistyöntekijänä, siis ilman palkkaa.
SVKY on saanut Raha-automaattiyhdistykseltä avustusta sekä kaikkiin rakennus- että kehityshankkeisiinsa. Kiuru kertoo, että mahdollisuus RAY:n avustuksiin oli aikanaan erittäin painava syy, miksi ongelmia lähdettiin ratkomaan yhdistyksen avulla. Avustusrahaa yhdistys on saanut yhteensä noin 10 miljoonaa euroa.

Kunnalle edullinen ratkaisu
Alussa SVKY:n rakennuttamat talot olivat niin sanottuja vanhustentaloja, mutta nyt ne on saneerattu ja moderni­soitu vanhusten palveluasunnoiksi. Kaikissa taloissa on tilat kunnan kotipalveluja varten.
Kiuru muistuttaa, että kunnan kannalta järjestely on ollut mahdollisimman edullinen, sillä kunnan ei ole tarvinnut satsata siihen yhtään.
SVKY:n kehityshankkeet ovat tukeneet vanhojen ihmisten mahdollisuuksia asua kotonaan.
– Jos yhdistys ei olisi aloittanut rakentamista ja käynnistänyt kehittämishankkeita, terveyskeskuksen kroonikko-osasto ja kunnan vanhain­koti olisivat olleet tupella, eivätkä kaikki edes olisi mahtuneet laitoksiin. On aivan eri asia, että ikäihmiset saavat asua mahdollisimman pitkään omassa kodissaan. Kun se ei enää ole mahdollista, he voivat vuokrata asunnon palvelu­talosta, tuoda sinne omia huonekalujaan ja elää viihtyisää elämää, Kiuru ja Näsi sanovat.

Monissa hankkeissa edelläkävijä
Vanhustenkotiyhdistys on nykyään lähes joka kunnassa, joten siinä mielessä Sodankylä ei ole erikois­tapaus. Monista poiketen SVKY ei ole vain rakentanut vaan myös jatkuvasti kehittänyt toimintaansa. Varsinkin useissa innovatiivisissa asioissa se on ollut jopa edelläkävijä.
– Yhdistyksen käynnistämät ja rahoittamat hankkeet ovat olleet erityisen tärkeitä, kun kunnalla ei ole ollut kehittämisrahaa, Kiuru sanoo.
Yhdistyksen ensimmäinen hanke oli 1990-luvun puolivälissä toteutettu kolmevuotinen Hyvää elämää dementoituneille vanhuksille, jonka puitteissa SVKY rakennutti muistisairaille tarkoitetun Helmikodin sekä koulutti ja palkkasi sinne henkilö­kunnan.
– Aluksi yhdistys itse pyöritti Helmi­kodin toimintaa, mutta nyt henkilökunta on siirtynyt kunnan palkkalistoille. Helmikoti oli ensimmäisiä näin toteutettuja dementiahoitolaitoksia koko maassa, Kiuru kertoo.

Hankkeet ovat jääneet eloon
Yhdistyksen projekteista myös vanhusten kuntoneuvola ja kuntosali­toiminta ovat jääneet toimimaan. Hannuksenkartanoon sijoitettu SVKY:n kuntosali on jatkuvasti ikäihmisten aktiivisessa käytössä.
SVKY:n hankkeissa kehitettiin malli myös kyläkerhotoiminnalle, jota nyt vetää kansalaisopisto. Yhdistyksen aikanaan käynnistämä siivousrinkitoiminta siirtyi Seitasäätiölle.
Sodankylän kunnan vanhustyön johtaja Inga Mukku sanoo, että vanhustenkoti­yhdistyksen merkitys kunnalle on hyvin suuri. Palvelu­asuntojen ohella SVKY:n hankkeet ovat olleet tärkeitä, sillä monet niistä ovat kohdistuneet sivukyliin, joihin kunnan vanhustyöllä ei ole ollut osoittaa riittävän paljon resursseja, hän kertoo.

– Onnellinen vanhuus on sellainen, että terveys sallii itsestään huolehtimisen ja toimintakyvyn siten, että uteliaisuus säilyy. Onnellisuuteen kuuluu myös sosiaalinen verkosto; omaiset, sukulaiset, ystävät ja vanhat työkaverit. Ettei putoa yksinäisyyden loukkuun, kirjailija Claes Andersson määrittelee.

– Yksinäistyminen on suurin paha monelle vanhalle ihmiselle. Kaikenlainen kansalais- ja vapaaehtoistoiminta, eläkeläisryhmät ja kansalaisopistot tekevät hyvää työtä. Ne tarjoavat toimintaa ja yhteistä tekemistä, Claes Andersson täydentää.
Claes Anderssonia voi hyvin kuvailla sanoen "monena mies eläessään". Hän on psykiatri, kirjailija, jazzmuusikko, ex-kansanedustaja ja ex-ministeri. Nuorena Andersson oli myös aktiivinen urheilija, hän mm. pelasi jalkapalloa liigatasolla. 
– Minulla on diabetes ja sydän­sairaus, joten en valitettavasti pysty liikkumaan niin paljon kuin aikaisemmin. Olin aikaisemmin into­himoinen lenkkeilijä ja kuntosalilla kävijä. Nykyään kävelen ja pyöräilen. Pyrin liikkumaan päivittäin.
Andersson korostaa, että henkinen ja fyysisen vireys ovat ikään kuin saman asian kaksi eri puolta. On tärkeätä pitää henkisestä vireydestään huolta, jotta jaksaa hoitaa asioitaan ja jaksaa olla myös fyysisesti vireä – sekä päinvastoin. Olemalla fyysisesti vireä henkinenkin vireys pysyy yllä.
– Vanhoilla ihmisillä muistisairaudet ja muistihäiriöt ovat huomattavan yleisiä. Lisäksi vanhempien ihmisten depressiot usein vielä diagnosoidaan väärin alkavaksi dementiaksi, ja tällöin he eivät saa edes mitään kunnon hoitoa. Luulen, että noin puolet vanhojen ihmisten masennuksista jää vaille hoitoa tai ne hoidetaan väärin.
– Tietysti muistisairauksia voi ainakin jonkin verran torjua sillä, että käyttää aivojaan, henkisiä toimintoja, mielikuvitusta ja säilyttää uteliaisuutensa. Uteliaisuus on tärkeätä kaikille ihmisille. Uteliaisuuden ansiosta elämä muuttuu haasteelliseksi ja mielen­kiintoiseksi, tulee yllätyksiä ja uusia ja kokemuksia sekä näiden mukana uutta tietoa ja uusia näkemyksiä, Andersson sanoo.

Kaikki toiminta voi olla luovaa
– Kaikki toiminta voi olla luovaa, jos käytetään mielikuvitusta ja yritetään löytää omia ratkaisuja. Luova toiminta voi olla kirjoittamista, puutarhan­hoitoa, sosiaalista luovuutta keskustelupiirissä tai eläkeläisryhmässä. Luovuutta ei kannata rajoittaa yksistään taiteelliseen toimintaan. 
-– Halu ja tarve ilmaista it­seään eivät ole sidottuja ihmisen ikään. On hyviä esimerkkejä siitä, että eläkeläinen julkaisee esikoisromaanin. Tai päinvastoin; kaksikymppinen lopettaa luovan toiminnan. Luovuus ei ole iästä kiinni.
Claes Andersson itse pyrkii kirjoittamaan päivittäin. Vaikka jopa päivä ei syntyisi "valmista tekstiä", niin tärkeätä on kuitenkin kirjoittaa jotakin. Samaten hän korostaa, että kirjoittajalle on tärkeätä lukea paljon. Andersson itse lukee päivittäin kolmea sanoma­lehteä sekä kirjallisuutta.

Elämätön elämä on kaikkein traagisinta
– Vanhuus ja vanheneminen ovat maailman luonnollisin prosessi. Vanheneminen ja kuoleminen ovat edellytys sille, että elämä jatkuu maa­pallolla ja maailmassa. On myös ilahduttavaa, että ihmisten keski-ikä on noussut puolen vuosisadan aikana. Ei kannata valittaa ja narista vanhenemisesta, sillä vaihtoehto, ettei vanhenisi ollenkaan, on huomattavasti tylsempi.
Andersson kertoo tavanneensa paljon vanhuksia erilaisissa tilaisuuksissa. Pääsääntöisesti vanhukset ovat elämäänsä tyytyväisiä ja monin tavoin aktiivisia ja innokkaita. Andersson tosin huomauttaa, että niitä vanhuksia, jotka ovat neljän seinän sisällä ja eivät osallistu mihinkään, ei tavoiteta. Tämä on harmillista, koska juuri heidän olisi tärkeätä osallistua.
– On olemassa katkeruutta ja epätoivoa, kun ihminen kuusikymppi­senä huomaa, etteivät unelmat ole toteutuneet. Elämätön elämä synnyttää katkeruutta ja epätoivoa. Elämätön elämä on kaikkein traagisinta ja kamalinta. Jos onkin katkera, niin pitäisi löytää jokin kanava, joku toinen ihminen, jonka kautta sitä voisi purkaa ja purnata.
Andersson korostaa, että pitäisi pyrkiä hahmottamaan omaa elämäänsä, esimerkiksi kirjoittamalla ja puhumalla. Kirjoittamalla ihminen näkee oman elämänsä jatkumon ja asioiden yhteyden sekä muistaa jo unohtamiaan asioita. Kirjoittamisella voi olla terapeuttinen merkitys.
Andersson painottaa ihmissuhteiden merkitystä hyvinvoinnille ja yleensä arjesta selviämiselle. Toimivat ihmissuhteet ja verkostot; omaiset, sukulaiset, ystävät ja entiset työkaverit, ovat erittäin tärkeitä kaikille ihmisille – ne ovat oikeastaan tärkeämpiä kuin auttamaan koulutetut ihmiset.

Suomessa ikääntyneiden määrä kasvaa muuta Eurooppaa huomattavasti nopeammin. Yli 75-vuo­tiaiden määrä lisääntyy lähes 300 000 vuoteen 2025 mennessä. Tämä joukko tulee tarvitsemaan paljon hoitoa ja palvelua. Rahoittajamarkkinoilla kiinnostus ja odotukset hoitoalan tuotoille ovat suuret. Syynä on 15-20 prosentin tuotto sijoitetulle pääomalle, joka tulee jatkossakin kiinnostamaan sijoittajia, myös kansainvälisiä pääoma­sijoittajia. Sijoituspolitiikka ohjaa myös yritystoiminnan rakennetta, sillä pääomasijoittajia kiinnostavat suuret yritykset, jotka on helpompi saada myytyä jatkossa hyvällä hinnalla. Suomalaiset hoiva-alan yritykset kasvattavat toimintaansa jatkuvilla yritysostoilla, jotka pääosin tehdään velkarahalla. Kaupan yhtey­dessä yritykselle saattaa kertyä yhdestä asukaspaikasta liikevaihtoa jopa 20 000-40 000 euroa sijainnista riippuen.

Tämä ilmenee Talouselämä -lehden tekemästä maamme suurimpien hoivapalveluyritysten tilaa käsittelevästä Hoiva 2011 -selvityksestä. Selvityksen mukaan kaksikymmentä suurinta hoivayritystä ovat parin viimeisen vuoden aikana kasvattaneet talouttaan rajusti. Huolestuttavinta kasvussa on se, että vain Mainio Vire on lehden mukaan tyydyttävässä talouskunnossa. Mm. Esperi Care, jonka piti olla rahasampo, on pahasti velkaantunut. Mikevan omavaraisuusaste on nolla ja Mehiläisen kuntapalvelujen ja Attendo Medone Hoivan kannattavuus on huvennut voimakkaan kasvun myötä. Kuinka kauan kunnat ja pääomittajat luottavat tähän hoidon ja palvelun eliittiin? Onko seuraava lama pitkittyessään se, joka katkaisee näiden yritysten riemumarssin?

Hoivamarkkinoiden keskittyminen vain suurille yrityksille on saanut hälytyskellot kilkattamaan myös EU:n komissiossa. EU:n lausunnolla oleva vihreä kirja "Julkisten hankintojen politiikan uudistaminen – kohti tehokkaampia eurooppalaisia hankintamarkkinoita" on sävyltään uudistunut pientoimijaystävällisemmäksi. Asiakirjassa korostuu silmiinpistävän selkeästi tarjouspyyntöjen syrjimättömyyden periaate, pienten ja keskisuurten toimijoiden aseman tärkeys sekä halu turvata niiden pääsy markkinoille.

Vanhus- ja lähimmäispalvelun liitto on arvostellut eräiden kun­tien kilpailutusta ja vanhustenhuollon palvelujen keskittämistä vain muutamalle yritykselle. Väestön ikääntyessä ja asiakasmäärien kasvaessa on vanhusten­huoltoon muodostumassa myyjän markkinat. On lyhytnäköistä rakentaa sitä konkurssikypsien yritysten pohjalle, joiden varat on jo kotiu­tettu muualle maailmaan.