Vappu Taipale Vanhus- ja lähimmäispalvelun liiton puheenjohtajaksi

”Olen järjestöihminen”

Vappu Taipale on Vanhus- ja lähimmäispalvelun liiton uusi puheenjohtaja vuoden 2008 alusta. Hän on myös ensi kevään nimipäivänään tuore eläkeläinen, malliesimerkki pitkään työssä puurtavista.

Mitä kuuluu Stakesin ykkösnaiselle ja mitä hän toivoo eläkeikäisille suomalaisille?

– Palvelut ovat jopa rahaa tärkeämpi asia, Vappu Taipale sanoo. – Niiden saatavuus tasoittaa elintaso- ja eläke-eroja.
Ensi vappuna, nimi- ja syntymäpäivänään, hän jää eläkkeelle 68-vuotiaana ensimmäisten joukossa, joille tämä on ollut mahdollista.
– Ihmiset ovat yhä parempikuntoisia. Kunnosta riippuu paljon. Ei tämä ole kaikille käypä ratkaisu, hän sanoo.
Ennakoinnit eivät osoita suurta nousua suomalaisten keskiverrolle eläkkeellelähdölle noin 59-vuotiaina, mutta Taipaleen mukaan hyvä olisi, jos edes vuodella saataisiin lukua ylemmäs.
– Edessä pitäisi olla tulevaisuus, jossa työelämässä olisi enemmän huokosia, että olisi varaa voimaantua välillä, heittää vapaalle ja tulla takaisin. Nämä käytännöt eivät ole kovin kehittyneitä, hän sanoo.
Omaa kolmatta ikäänsä Vappu arvelee melko toimeliaaksi.
– Minulla on kuusi lastenlasta ja uramummoksi soimataan. Heille tulee enemmän aikaa, se on ihana juttu.
Käytännössä toimeliaisuus on eniten lastenlasten arkeen osallistumista.
– Ja me ollaan tällaisia järjestöihmisiä Ilkan kanssa, maailmanparantamista riittää, lukemista ja kirjoittamista tietokirjoittamisen tapaan kuten Taipaleen Isoäitikirjakin vuodelta 2002 on.

Osaamista, imagoa, ideoita

Vanhustyöhön ja nimenomaan Vanhus- ja lähimmäispalvelun liittoon eli Valliin Vappu Taipale kertoo tutustuneensa siinä vaiheessa, kun 1980-luvun alussa oli Sosialidemokraattisten Naisten puheenjohtajana.
– Olen ollut Vallin kanssa tekemisissä niin kauan kuin muistan, etenkin demarinaisten puheenjohtajana.
Kolmannen sektorin pitkäaikainen toimija Valli on Taipaleen mielestä saanut aikaan koulusta, osaamista, nostanut vanhustenhuollon imagoa määrätietoisesti ja ollut altis uusille ideoille. Seinien rakentamisen ajan jälkeen nyt eletään sisältöjen ja palvelujen aikaa.
– Ennen kaikkea kyse on mielenvirkeydestä. Tietoyhteiskunta on tällainen mentaalinen ilmiö, jossa täytyy pitää kaikkien mielenterveydestä ja virkeydestä huolta.
Vanhinta päätä ei ole suljettu siitä pois.
– Meillähän naiset ovat aina olleet ennakkoluulottomia ja ottaneet tekniikkaa käyttöön. Julkisen lisäksi myös kolmannella sektorilla riittää töitä nykyaikaisessa vanhustenhuollossa.
– Vapaaehtoistyö tarjoaa toimintamahdollisuutta niille, jotka haluavat olla aktiivisia. Esimerkiksi neljännes sosiaalipalveluista on yksityisen sektorin palveluja. Se on aika paljon.
Järjestöjä on ollut eniten, mutta yrityspuolikin kasvaa. Ne ovat kuitenkin vielä usein hauraita ja yrittäminen on kovaa työtä.
Kunnilla on järjestämisvelvoite ja se huolehtii, millainen balanssi on yksityisellä ja julkisella sektorilla. Ne ovat myös merkittäviä talousasioita, kun sosiaali- ja terveys merkitsee kahta kolmasosaa kuntien budjeteista. Toisaalta kunnat valittavat, ettei valtio muista niiden käytännön hätäänsä vaan liukuu kauemmas todellisuudesta.
– Meillähän kirjoitetaan parhaillaan sosiaali- ja terveydenhuollon kehittämisohjelmaa. On kyse poliittisista ratkaisuista, mikä on valtion ja kuntien rooli ja niiden välinen tasapaino. Kyse on muustakin kuin kuntaliitosten vauhdittamisesta.
– Meidän kannaltamme nämä palvelut ovat olennaisempia. Ne vaikuttavat ihmisten elämään paljon enemmän kuin se, minkälainen nimilappu alueilla on.
Kaikkia pyöriä ei ole SoTessakaan vielä keksitty siitä, mitä palvelujen innovaatiot voisivat olla. Tehtävien jakamista julkisen ja yksityisen välillä on vaikea enää kuvitella, kun toimitaan niin rinnakkain ja limittäin.
– Yrittäminen on niin kova työ, että rohkeutta ja innovaatioita tarvitaan. Toisaalta sen palkkana voi olla mm. itsenäisyys. Se myös haastaa: julkisella sektorillakin pitää olla mahdollisuus olla vapaa, luova ja innovatiivinen. Moniammatillisuus ja laaja-alaisuus on nykyisen jälkiteollisen yhteiskunnan piirteitä, pitkälle menevä työnjako teollisuusyhteiskunnan menneisyyttä.
– Moniosaajia tarvitaan, Taipale korostaa.
Sekä jättiyrityksiä että yhden naisen toiminimiä tarvitaan, vaikka pörssiin meneminen sosiaalialalla onkin Taipaleesta vaikea kysymys.

Vanhuutta ei arvosteta

Mitä Suomen vanhoilta eniten puuttuu?
– Arvostusta, Vappu Taipale vastaa heti napakasti.
Kukaan ei halua vanheta. Vanhuutta ei arvosteta sellaisella tavalla, että tehtäisiin sen monimuotoisuudelle oikeutta. Tämä näkyy myös siinä, etteivät tavaramarkkinat ole kehittyneet tarpeeksi helppokäyttöisiksi. On yhä vaikeasti aukeavia purkkeja, liian pieniä kännyköitä ja pistorasiat järjettömän alhaalla lattian rajassa.
– Design for all -suunnittelun periaate ei näy. On jokin häiriö elämässä tulla vanhaksi.
Espanjassa pidettiin marraskuussa koko Euroopan alueen ikääntymiskokousta.
– Kun tällaiseen joukkoon peilaamme itseämme, olemmehan me erittäin hyviä.Aika paljon meistä halutaan ottaa mallia ja kuulla asioista, kun me vielä vanhenemmekin nopeammin kuin muu Eurooppa. Kansainvälisessä seurassa ei tarvitse hävetä lainkaan, mutta sehän ei riitä meille, parantamisen varaa on aina.
Käytännössä ikääntyminen on meillä sitä luokkaa, että jos nykypalvelut halutaan säilyttää, työllisyysasteen pitäisi nousta 67 prosentista 75 prosenttiin, tänä syksynä on mm. valtiovarainministeriössä arvioitu. Parempaa kehitystä eivät tue pitkät opiskeluajat ja varhainen eläkkeelle siirtyminen. Tämän vuoden aikana on julkisuudessa murehdittu sitäkin, että muuta Eurooppaa aikaisempi ja jyrkempi ikääntyminen on jo ehtinyt kaksinkertaistaa terveyspalvelujen kustannukset verrattuna bruttokansantuotteen kasvuun.

Oppia ja tekniikkaa

– Ensinnäkin aion oppia vallilaisilta, heidän innovaatioistansa. Sitten varmaan on tämä teknologian alue sellainen, joka tulee mukaan voimakkaammin, Vappu Taipale arvioi johtamastaan vallilaisesta lähitulevaisuudesta.
Stakes täytti juuri joulukuun alussa 15 vuotta. Aivan samanlaista laitosta ei muualla ole, lähimmillään Stakesia muistuttava on Australiassa asti.
– Mutta onhan meillä paljon sisarlaitoksia, joiden kanssa pidetään yhteisiä palavereita esimerkiksi pohjoismaisittain ja verrataan osaamista, vaikka tehdään hieman erilaisia asioita. Hollannissa, Itävallassa, Saksassa ja Israelissakin on samantapaisia.
Stakesin rooli on kolminainen, nimittäin kehittämistyötä, tutkimustyötä ja tilastoviranomaisena toimimista. Taipale uskoo, että esimerkiksi kuntien Paras-uudistus merkitsee töitä myös Stakesille, jolle Taipale toivoo jatkossa yhä vain parempaa osaamista.
Suomalainen korkeakoululaitos on Taipaleen silmissä kyllä tasokas varmistamaan väkeä, joka sosiaali- ja terveysasioidenkin puolelta pystyy tuottamaan relevanttia tietoa poliittisen päätöksenteon avuksi.

Teksti: Marjatta Pöllänen




Keravan palvelutalosäätiön toiminnanjohtaja Soili Stolt-Suomalainen peräänkuuluttaa yhteistyötä

Yritys- ja järjestömaailman murheet ovat yhteneviä

– Sosiaalipalvelualan järjestöt ja yritykset ovat samalla viivalla – yhtä kovaa kummallakin, tietää Keravan palvelutalosäätiön toiminnanjohtaja Soili Stolt-Suomalainen, jolla on takanaan noin kymmenen vuoden kokemus omasta hoivakodista. 
– Yrittäjänä ei ole helppoa, mutta ei myöskään kolmannen sektorin toimijalla. Työ vanhusten parissa on ihanaa, mutta olemassaolostaan saa taistella; varsinkin rahoituksen suhteen. Yhteistyötä tarvitaan.
Vantaalaisen Soili Stolt-Suomalaisen tie hoivakotiyrittäjäksi ja edelleen järjestömaailmaan on ollut pitkä ja kivinen.
– Kun ylioppilaskirjoitusten jälkeen menin epäpäteväksi apuhoitajaksi Kustaankartanoon, en tiennyt edes, mikä on alusastia.
Sieltä se kuitenkin lähti. Oltuaan kovan kesätyön jälkeen muutaman vuoden töissä suurissa vanhainkodeissa Soili lähti opiskelemaan ja valmistui sairaanhoitajaksi. Myöhemmin hän kouluttautui vielä kätilöksi.
– Sitten tuli lama, ja sen seurauksena olin vuoden verran kotona lasten kanssa ja keikkatyötä tehden.

Oma hoivakotiunelmien täyttymys

– Ystäväni oli tällä välin perustanut Vantaalle oman 16-paikkaisen sosiaalialan yrityksen vanhuksille, ja siellä koin ahaa-elämyksen. Huomasin, että työ vanhusten parissa on sitä, mitä haluan tehdä.
– Kun ystävä sitten siirsi toimintansa Espooseen, jäin paikalle erään apuhoitajan kanssa ja perustin saman paritalon puolikkaaseen 6-paikkaisen pienryhmäkodin. Pian yritys jäi kokonaan minulle, kun kumppani lähti.
Talo toimi vuokratiloissa, ja puolentoista vuoden kuluttua omistaja yllättäen myi sen. Sen jälkeen Soili löysi uuden paikan Vantaan Viinikkalasta. Siitä tuli hänelle unelmien täyttymys:
– Siinä oli aluksi kahdeksan ja myöhemmin kymmenen paikkaa. Se oli lintukoto, jossa kaikki olivat kuin yhtä perhettä, hoidettavat, hoitajat sekä omaiset. Talo tarjosi vanhuksille tutun ja turvallisen ympäristön, ja asukkaat saivat olla mukana kaikissa toiminnoissa, mm. keittiöaskareissa ja puutarhanhoidossa. Ympärillä oli kaunis luonto, ja kotiin hankittiin myös eläimiä, mikä tosin herätti alussa paljon epäluulojakin.

Yrittäjän voimat loppuivat

Yrittäjän taival ei ollut helppo.
 – Kunta katseli vuoden ennen kuin saavutimme luottamuksen, ja asukkaita alkoi tulla. Ensimmäisen palkkani sain kahden vuoden kuluttua.
Siihen aikaan ei vielä ollut dementiakoteja, joten Soili Stolt-Suomalainen alkoi profiloitua dementian hoitoon. Hän imi itseensä kaiken mahdollisen siihen liittyvän tiedon, ja löysi amerikkalaisen sosiologi Naomi Feilin kehittämän vaditaatio-menetelmän, jota käytetään apuna dementiaan sairastuneen kohtaamisessa. Hän itsekin valmistui vaditaatio-menetelmän opettajaksi.
Ympärilleen Soili loi vahvan verkoston saman alan toimijoita. Hän oli perustamassa Teso ry:tä eli yrittäjyyttä sosiaali ja terveysalalla edistävää yhdistystä.
– Sosiaalialan yritykset olivat siihen aikaan uusia, ja siinä sai tosissaan tehdä työtä saavuttaakseen olemassaolon oikeutuksen. Ennakkoluuloja vastaan oli helpompi taistella, kun mukana oli muitakin.
Soilin hoivakoti alkoi tulla tunnetuksi, ja siellä kävi vieraita ympäri Suomea oppia hakemassa. Hän itsekin kävi paljon luennoimassa muualla. Työ vei kaiken ajan, joten seurauksena oli avioero.
Lopulta yrittäjä väsyi niin, että näki ainoaksi keinoksi etsiä yhteistyökumppania. Tilanne johti siihen, että hän myi hoivakotinsa ruotsalaiselle yritykselle.
– Hoivakoti ei ollut koskaan ollut mikään kultakaivos, mutta jos rahaa tuli, se sijoitettiin toimintaan, esimerkiksi taideterapiaan. Iso yritys toi kuitenkin tullessaan tulostavoitteet eikä lopputulos enää vastannut unelmaani.
Jonkin aikaa Soili Stolt-Suomalainen jatkoi ruotsalaisyrityksessä toimitusjohtajana, mutta hakeutui sitten toiminnanjohtajaksi Keravan palvelutalosäätiöön, joka oli tullut hänelle verkostojen kautta tutuksi jo aiemmin.

Yhteistyötä pitää kehittää

Yritysmaailmasta järjestötoimintaan siirtyminen vaati uudenlaista sopeutumista, vaikka näillä kahdella ei suurta eroa Soilin mukaan olekaan. Hän pitää paljon nykyisestäkin työstään.
– Molemmissa on samat elementit ja haasteita riittää.
 Epäluulojen hälventämisen eri sektoreiden väliltä hän kokee missionaan.
– Yhteistyötä tarvitaan, sanoo Soili Stolt-Suomalainen, joka on toteuttanut ajatusta jo käytännössäkin. Keravan palvelutalosäätiö on yhdessä neljän yrityksen kanssa hakenut ja saanut hankerahoitusta työyhteisön kehittämiseen sekä sähköiseen dokumentointiin liittyvään yhteistyöhankkeeseen.

Teksti: Ritva Mäkelä





Pääkirjoitus
Yhdistys vai yritys – siinä pulma, vai onko?

Vanhus- ja lähimmäispalvelun liitolla oli edustajakokous marraskuun viimeisenä viikonloppuna Oulussa. Kun järjestöväki kokoontui, pohdittiin ajankohtaisia kysymyksiä. Merkittävimmät puheet käytiin kokoustyöskentelyn ulkopuolella, kun kyseltiin kuulumisia, verotusuutisia ja pohdittiin yhtiöittämistä.

Tämän keskustelun edustajakokouksessa aloitti liiton nyt jo edellinen puheenjohtaja Arja Ojala omassa avauspuheenvuorossaan. Hän asetti selkeästi tulevalla toimintakaudella 2008–2010 liiton yhdeksi tärkeimmäksi asiaksi tukea liiton jäsenjärjestöjä nykyisen organisaationsa arvioinnissa sekä mahdollisten uusien toiminta- ja organisaatiomuotojen muutoksessa. Hän totesi puheessaan, että arviointityö on jokaisen tehtävä, halusipa sitä tai ei.

Verottaja on vyöryttänyt meitä järjestöjä parin viimeisen vuoden aikana niin, että kaikki eivät ole tahtoneet pysyä mukana. Tärkeintä on, että jokaisessa yhdistyksessä mietitään, mikä on toimiva ja paras organisaatiomuoto omalle toimintayksikölle. Pystytäänkö toimimaan nykyisellään, yhdistyspohjalta. Voimmeko verkottua paikkakuntamme muiden yhdistysten kanssa tai jos yhtiöitämme, mitä se merkitsee. Jotta pystymme tuottamaan kohtuuhintaisia ja kilpailukykyisiä palveluja, vaatii se meiltä uudenlaista ajatusta. Miksei saman paikkakunnan yhdistykset, jotka haluavat jatkossakin toimia yhdistyksenä, voi organisoida taloushallinnon, kirjanpidon ja palkanlaskennan yhdessä. Tulevaisuuden taivaalla on monia synkkiä pilviä, jotka vaikuttavat yhdistysten toimintaan, joilla on paljon velkaa. Korot ovat selvästi nousussa ja analyytikot ovat erimielisiä kuinka kauan tätä kestää. Apua meille ei ole tulossa Raha-automaattiyhdistyksestä, jonka tuottojen odotetaan selvästi pienenevän tulevien vuosien aikana. Toimenpiteet meidän on tehtävä itse, toimintaa uudelleen organisoiden.

Me joudumme myös oikeusteitse mittauttamaan kumpi tuloverotuksessa on voimassa; tulo- ja varallisuusverolaki vai verohallituksen virkamiesten tulkinnat. Meillä parhaillaan tehdään pohjatyötä laajemmallekin valituskierrokselle. Suurin osa esimerkiksi Vanhus- ja lähimmäispalvelun liiton jäsenjärjestöistä on saanut vuoden 2007 verotuksen osalta päätöksen, että heidän palvelutoimintansa katsotaan elinkeinotoiminnaksi. Viittaukset tässä tekstissä ovat verohallituksen verotusohjeeseen. Liiton käyttämä verotusasiantuntija katsoo, että verottaja pyrkii uudella verotusohjeella ja yhdistysten saamilla verotuspäätöksillä muuttamaan yleishyödyllisten yhdistysten vallitsevaa verotus- ja oikeuskäytäntöä. Yhdistyksen saamissa päätöksissä ei kuitenkaan yksilöidä verotusohjeessa mainittuja elinkeinotoiminnan tunnuspiirteitä.Tämän takia eri yhdistysten on ollut vaikea antaa oma vastauksensa verottajalle. Asiantuntijoiden mukaan verotoimistojen päätökset tältä osin ovat jopa perustuslain ja hallintolain vastaisia.

Hyvän Joulun toivotukset
Marja-Liisa Kunnas