Maahanmuuttokokemusta:

Älä ujostele kysyä!

Kaikki maahanmuuttajat eivät ole parikymppisiä ja osa on ehtinyt ikääntyä täällä. Heille on Tampereen Hervannassa etsitty uusia toimintamuotoja.

Tampereen kansainvälisimmässä kaupunginosassa Hervannassa on kokeiltu maahanmuuttajatyötä mm. Tampereen Vanhuspalveluyhdistys ry:n ja Setlementtiyhdistys Naapuri ry:n kolmivuotisella Kulttuurien koti -yhteishankkeella. Raporttia odotellaan jo alkuvuodesta.
Hervannassa joka kymmenes asukas on muuta kuin valtaväestöä.
Hanketta vetävä vastaava ohjaaja Sari Takala ja Keinupuiston Palvelukeskuksen johtaja Outi Hietanen istahtavat pitkän pöydän ääreen, jonne pian ilmaantuu myös lähihoitajaksi opiskeleva bosnialainen Zemka Sadic. Käden taidon tuokioon on tulossa askartelijoita.
Sari Takala on kasvatustieteiden maisteri ja tutkijana Tampereen yliopistolla tekemässä myös väitöskirjaa liittyen ikääntyviin maahanmuuttajiin. Hän on valmistanut Vanhustyön keskusliitollekin selvityksen Hervannasta otsikolla ”Omassa kodissa omilla mausteilla”. Siinä yhteydessä haastateltiin myös keinupuistolaisia moni­kulttuurisuudesta, samoin Hervannassa asuvia ikääntyneitä maahanmuuttajia mm. siitä, miten he ajattelivat vanhuutensa viettää ja mikä askarrutti heitä. Myös kotipalvelua kuunneltiin.
– Lähinnä yllätti hoitohenkilöstön ujosteleminen tämän asian parissa. Henkilöstö on koulutettua ja taitavaa työssään, se vaatii itseltään osaamista kaikilla alueilla. Heidän mukaansa opinnoissa oli varsin rajoitetusti puhetta monikulttuuristuvasta yhteiskunnasta. Toivottavasti tällä hetkellä opetusta annetaan, Sari Takala sanoo.
– Toivoisin, että jo koulussa opetettaisiin reilusti kysymään. Jo pelkästään islamin usko on niin monisäikeinen asia, että selvittääkseen on rohkeasti kysyttävä kuinka toimia niin sanotusti oikein.

Mausteita takana
Kulttuurien koti -hankkeeseen syntyi idea Tampereen Vanhuspalveluyhdistyksen palvelujohtajan Satu Laitisen, Sari Takalan ja kansainvälistä naisten tapaamispaikkaa vetävän Kirsti Viljasen kesken. Naiset tekivät hakemuksen Omassa kodissa omilla mausteilla -hankkeesta ja saivat varat.
Satu Laitisen mukaan Tampereen Vanhus­palveluyhdistyksen toiminta-ajatuksena on, että palvelukodit alueellisina keskuksina toimivat elävässä ja monipuolisessa yhteistyössä asuinalueen toimijoiden ja asukkaiden kanssa.
– Palvelukeskus on alueensa asukkaiden voimavara. Hervannan erityispiirre on maahanmuuttajataustainen väestö ja meitä tietenkin erityisesti kiinnosti tämän väestö­ryhmän ikäihmisten tilanne ja palvelujen tarve ja se miten me osaltamme voisimme tähän tarpeeseen vastata, Laitinen kertoo.
– Olemme halunneet oppia kohtaamista ja työskentelemistä tämän meille uuden asiakasryhmän kanssa. Luontevaa pohjaa on tuonut myös se, että Keinupuistossa on aina ollut runsaasti maahanmuuttajataustaisia opiskelijoita ja hoitohenkilöstöä töissä. Hanke on tukenut henkilöstömme osaamista ja monipuolistanut ja rikastanut yhteisömme toimintaa ja myös palvelu­sisältöjämme. Haluamme olla aktiivisia vanhustyön kehittäjiä, Laitinen kertoo.
Hervannan oma naisten kansainvälinen tapaamispaikka Naistari sijaitsee aivan lähellä Keinupuistoa. Sieltä tutun paluumuuttaja-avustajan Hilma Tukmatsovan työtä jatkettiin tällä hankkeella. Hilma on auttanut jo vuosia varsinkin venäläisiä maahanmuuttajia. Mukana on myös projektiohjaaja Marja Pelto-Pihko.
Kulttuurien kodin taustalla on myös Vanhus- ja lähimmäispalvelun liiton kolmivuotinen Kotoutuminen vanhustyöhön -hanke.
– Kulttuurien koti -hankkeen Fiksuna kaupassa -tuotoksessa kerättiin tuotepakkauksia ja tehtiin tuotekansioita eri kielillä. Kansioissa kerrottiin, mihin elintarviketta (jauhoja, sokereita, hiutaleita ym.) käytetään. Fiksuna kaupassa -tuote matkasi syksyllä Turkuun Daisy Ladies -toiminnan tiloihin ja Helsingissäkin ollaan siitä kiinnostuneita, Sari Takala kertoo.
Kulttuurien kodin päätavoitteena on vahvistaa ikääntyvän maahanmuuttajan turvallisuudentunnetta. Tuiki tärkeitä ovat ohjaus ja neuvonta, mm. Ahjolan kansalaisopiston kanssa yhteistyössä tehty asiointi­materiaali ja dvd ovat apuna harjoiteltaessa ajanvarausta lääkärille tai asiointi­tilannetta apteekissa tai tilattaessa palvelu­bussia. Hankkeen tarkoitus on myös lisätä koko asuinyhteisön kulttuurin tuntemusta ja tehdä ikääntyvät maahanmuuttajat näkyviksi asuinyhteisön jäseniksi.
– On todettu, että asenteet mm. suomalaisten ja venäläisten välillä voivat olla vaikeita ja periytyviä eikä yhteisiin tilaisuuksiin ole helppoa mennä. Keinupuistossa on tässä suhteessa tehty hienoa työtä, johtajat ovat aina olleet myötämielisiä tilaisuuksien järjestämiseen täällä, Sari kehuu.
Asennemuokkausta on tehty mm. yhteistyöllä Etelä-Hervannan maahanmuuttajaoppilasluokan kanssa. Oppilaat ovat vierailleet Keinupuistossa, koristelleet ruokailu­tilan seiniä piirroksillaan ja askarteluillaan ja käyneet kävelyretkellä vanhusten kanssa. Tästä projektin aloittamasta yhteis­työstä on tullut pysyvä yhteistyö Keinupuistoon.

Osa isoa kerrostaloa
Outi Hietanen on vuoden päivät johtanut kuusivuotiasta Keinupuiston Palvelukeskusta, joka tarkoittaa ison hervantalaisen kerrostalon osaa. Nyt 30-paikkainen asuinyhteisö toimii rinnallaan Tampereen Kotilinnasäätiön eläkeläisasuntoja. Palvelu­keskuksesta saa tukea kotona asumiseen, esimerkiksi ravintolapalvelua ja palveluasumista sekä tehostettua palvelu­asumista. Mukana on myös ryhmäkoti muistihäiriöisille sekä kaksi tilapäisen palveluasumisen paikkaa omais­hoidon asiakkaille.
– Päivätoiminta on tärkeä työalamme ja Kulttuurien koti -hanke on ollut osana sitä, virikettä hoidon lisäksi, Outi Hietanen kertoo.
– Keinupuistossa on järjestetty mm. eri kieliryhmien yhteisiä juhlia.
On haaste selviytyä, kun koulutuksessa ei paljonkaan sivuta maahanmuuttajia.
– Arkuuden aistii henkilökunnasta. Olen yrittänyt kannustaa ja innostaa tapahtumiin.
Maahanmuuttajaharjoittelijoiden ja -työntekijöiden saaminen taloon on Outin mukaan rikkaus.
– Henkilökunta on ottanut heidän ohjaamisensa osaksi työtään. Sekä meidän että asukkaidemme asenteet muokkautuvat, hän jatkaa.

Teksti: Marjatta Pöllänen

Bosnian ekonomista tulee lähihoitaja

Etnisten suhteiden neuvottelu­kunnan ETNOn varapuheenjohtaja on Tampereella asuva Atanas Aleksovski. Aleksovski tuli entisestä Jugoslaviasta pakolaisena Suomeen kesällä 1992. Vajaan 20 vuoden Suomessa olon aikana Aleksovski on ehtinyt nähdä Suomen monikulttuuristumisen – erityisesti viimeisen kymmenen vuoden aikana.
– Omasta mielestäni olen sopeutunut hyvin Suomeen. En pidä enää itseäni maahanmuuttajana vaan suomalaisena, Atanas Aleksovski kertoo.
Yritteliäänä, ahkerana ja määrätietoisena Atanas Aleksovski olisi varmasti pärjännyt muuallakin. ”Suomi valitsi minut”, Aleksovski vitsailee.

Kuinka pitkään ihminen on maahanmuuttaja?
Atanas Aleksovski on asunut Suomessa vajaa 20 vuotta. Sarajevossa opettajaksi ja musiikin maisteriksi opiskellut Aleksovski on ehtinyt tehdä Suomessa monenlaisia töitä; nykyään hän on Tampereen ammattiopiston maahanmuuttajakoulutuksen koulutusalajohtaja. Aleksovskilla on useita luottamustehtäviä; lokakuun kunnallis­vaaleissa hänet valittiin toiselle kaudelle Tampereen kaupunginvaltuustoon.
Aleksovski toteaa, että käsite ”maahanmuuttaja” on harhaanjohtava. Monet maahanmuuttajat ovat asuneet Suomessa vuosikausia – kuten Aleksovski itsekin – perustaneet perheen ja saaneet Suomen kansalaisuuden. Maahanmuuttaja­perheille Suomessa syntyneet lapset ovat jo toista maahanmuuttajapolvea.
– Kuinka pitkään maahanmuuttaja pysyy maahanmuuttajana? En minä ainakaan itse laske enää itseäni maahanmuuttajaksi, Aleksovski huomauttaa.
– Esimerkiksi ei ole mitään uskontoa, joka ei sopisi suomalaiseen yhteiskuntaan. Monesti unohdetaan, että esimerkiksi islam oli Suomessa jo monta sataa vuotta ennen nykyisiä maahanmuuttajia. Maahanmuuttajat eivät ole oikeastaan tuoneet mitään uutta Suomeen. Aina tänne on muutettu ja aina täältä on muutettu muualle. Tietysti erilaisia ryhmiä tuli Suomeen paljon 1990-luvulla ja edelleen 2000-luvulla.
Aleksovski myös kysyy, mitä suomalaisuus on tänä päivänä. Suomen EU:hun liittymisen sekä globalisaatio yleisesti ovat muuttaneet suomalaisuuden käsitettä. Suomalaisuus voidaan määritellä uudelleen. Aleksovski toteaa, että keille maahanmuuttajuus on ongelma: onko se maahanmuuttajille itselleen vaiko muille suomalaisille?
– Ne, jotka eivät pidä erilaisista ihmisistä, eivät myöskään pidä erilaisista suomalaisista, Aleksovski havainnollistaa.
– Jos joku ei hyväksy, niin ok, siitä voidaan keskustella ja olla eri mieltä. Ne, jotka eivät puhu mitään ja ovat hiljaa, ovat vaikeampia tapauksia.

Ydinongelma on ihmisten jakaminen kahteen luokkaan
Aleksovskin mukaan suomalainen kulttuuri antaa paljon tilaa erilaisille ihmisille ja erilaisille kulttuureille. Toisaalta ei ole hyvä, että maahanmuuttajat pyrkivät liikaa suomalaistumaan. Erilaiset kulttuurit ovat rikkautta, ja eri kulttuurit voivat oppia toisiltaan.
– Virhe on siinä, että jaotellaan ihmiset kahteen luokkaan: maahanmuuttajat ja muut. Tämä jaottelu on myös ydinongelma koko yhteiskunnassa. Vammaiset ja terveet, nuoret ja vanhat, naiset ja miehet. Aina tehdään jakoa, ja aina toinen kahdesta on heikommassa asemassa.
Aleksovski muistuttaa, että romanit ja saamelaiset ovat periaatteessa alkuperäiskansoja ja molemmat ovat vähemmistökansoja Suomessa. Romanien ja saamelaisten lähtökohdat ovat siis erilaiset kuin maahanmuuttajien, mutta niillä on kuitenkin tasa-arvon kannalta samantyyppisiä ongelmia kuin maahanmuuttajilla. Esimerkiksi romanien työllistyminen on hankalaa.
Aleksovski toteaa, että – ikävä kyllä – maahanmuuttajien kotimaa ja ihon­väri vaikuttaa heidän kohteluunsa. Esimerkiksi Australiasta, USAsta, anglosaksisista maista ja Pohjoismaista tulevat maahanmuuttajat ovat tervetulleita. Sen sijaan Lähi­-idän maista tulevat sekä somalit ja arabit ovat vähiten tervetulleita. Tämä näkyy myös syrjintätapausten määrissä.
– Mielestäni puhutaan liikaa suvaitsevaisuudesta. Suvaitsevaisuus voi tarkoittaa jopa negatiivista asiaa. Ei maahan­muuttajat tule tänne kerjäämään sääliä tai suvaitsevaisuutta. Mielestäni pitäisi puhua kunnioit­tamisesta. Jos pyritään tasa-arvoiseen yhteiskuntaan, niin silloin täytyy lähteä tasa-arvosta, kaikilla on samat oikeudet ja velvollisuudet. Onko suomalaisilla, maahanmuuttajilla ja Suomen vähemmistökansoilla kunnioitusta toisiaan kohtaan sillä tavalla, että se edistää etnisiä suhteita, Aleksovski korostaa.

Kielitaito ei ole ongelma
Aleksovski haluaa myös korostaa, ettei kielitaidottomuus ole ongelma – itse asiassa maahanmuuttajat eivät ole kieli­taidottomia, he eivät vain osaa suomen kieltä. Monet maahanmuuttajat puhuvat 5-6 eri kieltä.
– Suomi ei ole vaikea kieli oppia. Se on vaikeaa vain silloin, kun opiskellaan kieli­oppia ryhmissä ja koulussa.
Parhaiten kielen oppiikin työn ohessa. Aleksovksi myös korostaa, ettei kaikkiin työtehtäviin tarvita sujuvaa kieli­taitoa. Kielitaidon edelle menevät suhtautuminen työhön ja esimerkiksi vanhustyön osalta suhtautuminen vanhuuteen ja vanhuksiin. Monissa kulttuureissa arvostetaan vanhuksia ja se näkyy ihmisten asenteissa. Aleksovski näkee, että kyse on pikemminkin johtamisen ja kielten opetuksen järjestämisen ongelmana.
– Suomessa voitaisiin tehdä jokaiselle maahanmuuttajalle henkilökohtainen kotoutumissuunnitelma, joka annettaisiin kouluttajille. Maahanmuuttajille pitäisi olla osaamisen koulutusohjelma, johon sisältyisi työssäoppimista. Ei  tarvitsisi keskittyä vain suomen kielen opetukseen vaan myös ammatilliseen osaamiseen. Kielen perusteella ei pidä rangaista ihmistä – jos hän nyt ei osaa hyvin kieltä, niin ehkä kolmen vuoden kuluttua hän osaa, Aleksovski pohtii.
Lisätietoja: www.intermin.fi/etno

Etnisten suhteiden neuvottelukunta ETNO

Etnisten suhteiden neuvottelukunta (ETNO) on valtioneuvoston asettama laajapohjainen asiantuntijaelin, jonka tarkoituksena on:
• kehittää vuorovaikutusta viranomaisten, kansalaisjärjestöjen ja edus­kunnassa edustettuna olevien puolueiden sekä maahanmuuttajien ja etnisten vähemmistöjen välillä niin valtakunnallisella, alueellisella kuin paikallisellakin tasolla
• avustaa maahanmuuttopolitiikan asian­tuntijana ministeriöitä etnisesti yhden­vertaisen ja monimuotoisen yhteis­kunnan kehittämisessä
Valtioneuvosto asettaa ETNOn kolmeksi vuodeksi kerrallaan. Kuluvan vuoden elokuussa alkanut neljäs toimintakausi kestää 2008-2011.  ETNOn pääsihteeri on ylitarkastaja Sari Haavisto.
– Etnisten suhteiden neuvottelukunta eli ETNO on vuoropuhelu- ja asiantuntijaelin. Nämä molemmat roolit liittyvät toisiinsa. Käymme keskustelua maahanmuuttoon liittyvistä kysymyksistä. Neuvottelukunnan tapa toimia on antaa suosituksia ja lausuntoja sekä järjestää erilaisia tapahtumia. Annamme lausuntoja eri ministeriöille ja pyrimme saamaan maahan­muuttajajärjestöjen näkemystä hallinnon valmisteluun. Eri instituutioiden, kuten työmarkkinajärjestöjen, valtion hallinnon ja järjestöjen välinen keskustelu ja näkemysten vaihto on erittäin tärkeää, Sari Haavisto luonnehtii.
– Hyvät etniset suhteet tarkoittavat käytännössä esimerkiksi sitä, miten yhdenvertaisuus toteutuu yhteiskunnassa. Ylipäätään vuorovaikutus – ETNO tukee vuorovaikutuksta valtakunnallisella, alueellisella ja ihan arjen tasolla, Haavisto korostaa.