Weina Hurme haluaa tehdä työtä vanhusten parissa-
Maahanmuuttaja on rikkaus työyhteisössä
Filippiiniläissyntyinen, Suomeen kotiutunut Weina Hurme on
työharjoittelussa tamperelaisessa Koivupirtissä. Hän kokee
olevansa omalla alallaan ja kertoo viihtyvänsä todella hyvin
työssään.
- Pidän vanhuksista ja haluan tehdä työtä vanhusten kanssa,
Weina kertoo.
Weina Hurme työskentelee innokkaasti Koivupirtissä
ruokasaliavustajana, sillä alan koulutuksen puuttuminen estää
varsinaisen hoitajan työn. Weina on kuitenkin pyrkimässä
lähihoitajan koulutukseen, tavoitteenaan päätoiminen työ
vanhusten parissa
- Olen saanut kokemusta vanhustyöstä vanhainkodista ja
palvelutalosta. Pidän työstä kovasti. Työ on vaihtelevaa ja
vanhukset palkitsevat auttajaansa runsain mitoin. He osoittavat
kiitollisuuttaan monin tavoin, Weina kuvailee innokkaasti.
Weina Hurme tapasi suomalaisen miehen kotimaassaan vajaa
kymmenen vuotta sitten. Hän tuli miehen mukaan Suomeen – nyt he
ovat naimisissa ja heillä on kaksi lasta. Suomen kansalaisuuden
hän sai tänä vuonna.
Kunnioitus vanhuksia kohtaan jo kulttuurissa
Koivupirtin johtajan Mervi Heinosen mukaan Weina tulee erittäin
hyvin toimeen vanhusten kanssa. Weina auttaa Koivupirtin
asukkaita kaikenlaisissa ruokasalissa tapahtuvissa toiminnoissa:
tarjoilee ruokaa ja kahvia, kerää asioita, tiskaa, leikkaa
leipää jne. Hän on monin tavoin auttavainen ja avulias.
Filippiiniläisessä kulttuurissa arvostetaan vanhuksia ja se
näkyy Weinassa ja hänen tavassaan tehdä työtään.
- Weinasta huomaa, että kunnioitus vanhuksia kohtaan on
sisäänrakennettuna hänen kulttuurissaan. Weina on kohtelias ja
huomaavainen, ja hän huomaa pienetkin asiat, Koivupirtin johtaja
Mervi Heinonen kiittelee.
Filippiineillä ei ole suomalaistyyppistä sosiaaliturvaa,
vanhustenhuoltoa eikä palvelutalojärjestelmää, vaan lapset
pitävät huolta vanhemmistaan. Weina Hurmeen mukaan
Filippiineillä vanhoja ihmisiä teititellään ja puhutellaan
kunnioittavasti. Suomessa puhuttelu on paljon välittömämpää.
Mervi Heinosen mukaan Weina palkattaisiin heti töihin – ja häntä
oltiinkin jo palkkaamassa yhdistelmätuella – mutta sitten
työvoimatoimisto ilmoitti, että rahat ovat loppu tältä vuodelta.
Tällä hetkellä Weina on työelämävalmennuksessa Koivupirtissä.
Hän löysi harjoittelupaikan Koivupirtistä työvoimapoliittisen
Etsivä-projektin kautta.
Weinan tavoitteena on suorittaa lähihoitajan tutkinto työn
ohella iltaopiskeluna. Hän oli juuri pääsykokeissa, tulokset
tulevat joulukuun alussa.
Armi Kuusela muistetaan
Iloinen ja puhelias, kohtuullisen hyvää suomea puhuva Weina
kiinnostaa palvelutalon asukkaita. Vähääkään liioittelematta voi
sanoa, että hän on rikkaus työyhteisössä – sekä työntekijöille
että asukkaille. Paitsi, että Weina on ulospäin suuntautunut ja
iloinen, niin hänen ulkomaalaisuutensa ja kotimaansa ansiosta
ihmiset alkavat innokkaasti jutella hänen kanssaan. Armi
Kuuselasta löytyy heti puheenaihe.
- Kun ihmiset kuulevat, että olen filippiiniläinen, niin he heti
alkavat puhua Armi Kuuselasta ja kyselevät, mitä hänelle kuuluu,
Weina kertoo iloiseen tyyliinsä.
Weina itse toteaa, että hän tietää Armin olevan Miss Universum,
mutta nähneensä hänet ainoastaan televisiossa. Armi oli aina
mukana maan kauneuskilpailujen tuomaristossa.
Weina Hurmeen mukaan Suomessa asuu noin 500 filippiiniläistä, ja
hän tuntee myös muutaman, jotka tekevät vanhustyötä.
Yleisellä tasolla voidaan todeta, että ulkomaalainen työntekijä
työyhteisössä – kuten Weina Koivupirtissä - on pienen
mittakaavan monikulttuurisuustyötä. Pienessä työyhteisössä
opitaan tuntemaan eri kulttuureista lähtöisin olevia ihmisiä ja
sitä kautta oma maailmankuvakin laajenee.
”Ihminen on tärkein, ei se, mistä maasta hän tulee”
-Henkilöstöä palkatessa on tärkeintä ihminen itse, ei hänen
kotimaansa. Meillä on ollut paljon erimaalaisia
harjoittelijoina, esimerkiksi Nigeriasta ja Venäjältä. On hyvin
paljon ihmisestä itsestään kiinni, miten hän sopeutuu ja miten
hänet otetaan vastaan, Koivupirtin johtaja Mervi Heinonen
luonnehtii.
Heinosen mukaan se, että taloon otetaan ulkomaalaisia
harjoittelijoita, kertoo myönteisistä asenteista ulkomaalaisia
ja eri kulttuureja kohtaan. Tällä hetkellä Koivupirtin
henkilökunnassa on Weinan lisäksi kolme ulkomaalaistaustaista
työntekijää. Varsinkin vanhukset ovat kovasti kiinnostuneita
ulkomaalaisista – he osoittautuvat jopa yllättävän
ennakkoluulottomiksi.
Maahanmuuttajista apu työvoimapulaan
- Kaikki tietävät, että Suomessa on pula työvoimasta ja
tulevaisuudessa työvoimapula vain kasvaa. Maahanmuuttajista
saataisiin uutta työvoimaa, Mervi Heinonen miettii.
Heinosen mukaan Suomessa pitäisikin panostaa maahanmuuttajien
koulutukseen ja kieliopintoihin. Kieliopintojen pitäisi päästä
alkuun heti, kun ihminen tulee Suomeen. Kielitaidon puute, tai
hyvin vajavainen kielitaito, estää työ- tai opiskelupaikan
saannin.
Weinan kulttuurissa, Filippiineillä, arvostetaan vanhuksia.
Mervi Heinosen mukaan vanhuksia kunnioitetaan monissa muissakin
kulttuureissa, erimerkiksi Afrikan maissa ja Venäjällä.
Paitsi puutteellinen koulutus ja kielitaito, niin
ulkomaalaistaustaisten työllistämistä hankaloittavat alan
ammattilaisten asenteet. Mervi Heinonen muotoilee korrektisti,
että esimerkiksi venäläisiin suhtaudutaan ennakkoluuloisesti.
Tulevaisuudessa myös asukkaina ulkomaalaistaustaisia
Mervi Heinosen muistuttaa, että monikulttuuristuminen näkyy
hoitotyössä monin tavoin – ja tulevaisuudessa yhä enemmän. Se,
että henkilökuntaa rekrytoidaan ulkomaalaistaustaisista ei ole
ihmeellistä – suurempia haasteita tulee aiheuttamaan se, että
tulevaisuudessa asukkaiksi tulee vieraista kulttuureista
lähtöisin olevia henkilöitä.
- Koko alallamme on paljon opettelemista, siinä miten kohdata
ulkomaalaistaustaisia asukkaita. Että opitaan hyväksymään
erilaiset tavat ja tottumukset. Melkein se on niin, että muista
kulttuureista tulevat sopeutuvat paremmin tähän meidän
kulttuuriimme kuin päinvastoin, Mervi Heinonen miettii.
Syrjästä seuraan –projekti
Mervi Heinosen johtamassa Koivupirtissä suhtaudutaan
maahanmuuttajiin myönteisesti. Koivupirtissä on mm. parhaillaan
menossa Syrjästä seuraan –vanhusten sosiaalisen kuntoutuksen
projekti, jonka toiminta kohdentuu sekä suomalaisiin että
maahanmuuttajavanhuksiin.
Projektin kohderyhmänä ovat yksinäiset yli 60-vuotiaat henkilöt,
mukaan lukien omaishoitajat. Projekti kohdistuu erityisesti
henkilöihin, jotka ovat jääneet ilman tarvitsemaansa apua
erilaisissa päivittäisissä toiminnoissa ja jotka eivät osaa itse
sitä hakea esim. sairaudesta, voimattomuudesta,
masentuneisuudesta tai syrjäytymisestä johtuen.
Tavoitteena on ehkäistä syrjäytymistä sekä tukea ikäihmisten
asumista omassa kodissaan mahdollisimman pitkään sosiaalisen,
psyykkisen ja fyysisen kuntoutuksen kautta. Tätä tarkoitusta
varten projektissa annetaan palveluohjausta ja neuvontaa sekä
informoidaan erilaisista Tampereen kaupungin, yksityisten sekä
vapaaehtoisjärjestöjen tarjoamista palveluista.
- Maahanmuuttajavanhukset eivät kovin herkästi lähde mihinkään
yksin, vaan tällaisen vertaistukitoiminnan kautta he lähtevät
liikkeelle, Mervi Heinonen toteaa.
Syrjästä seuraan -projekti on mukana Vanhus- ja
lähimmäispalvelun liiton Tuottava vanhuus-projektissa, jonka
tarkoituksena on ennaltaehkäistä yksinäisyyttä ja syrjäytymistä
sekä tuottaa erityinen ikääntymissuunnitelma vanhustyön
toimijoiden käytettäväksi.
Teksti: Kari Uittomäki
Romanikulttuuri elää murrosvaihetta
Myös romanivanhukset tarvitsevat palveluja
Romaniperinteen mukaan vanhukset pyritään hoitamaan itse, mutta
kaupunkilaistunut työelämä on tuonut mukanaan kiireitä ja pieniä
asuntoja. Romanit liikkuvat entistä vähemmän ja toisaalta
kokoontuvat keskenään yhä harvemmin. Monet vanhukset kokevatkin
olevansa yhä yksinäisempiä ja eristetympiä myös omasta
ikäryhmästään
Suomen Romaniyhdistys selvittää romanivanhusten ja invalidien
palvelutarpeita. RAY:n rahoittama kolmivuotinen projekti alkoi
maaliskuussa 2005 ja päättyy 2007.
Romanivanhusten elämä Suomessa on viime vuosina muuttunut
monella tavalla. 70-luvulla voimaan tullut muutos
lainsäädännössä koskien romanien asumisesta antoi kaikille
romaneille mahdollisuuden kunnalliseen vuokra-asumiseen sekä
oman asunnon hankkimiseen erityisasuntolainalla.
Uuden asumiskulttuurin tultua voimaan romanien elämä muuttui
helpommaksi, mutta samalla muuttui myös perinteinen romanielämä.
Kiertävään elämään kuulunut kokoontuminen yhteen, yhdessä
asuminen, isolla joukolla tehdyt markkinaretket jäivät
vähitellen pois, yhteydenpito muiden romanien kanssa muuttui
pienimuotoisemmaksi jo pelkästään asuntojen pienuuden ja talon
sääntöjen tähden. Ydinperheet pienenivät, koska myös vanhuksille
saatiin oma asunto.
- Suomen Romaniyhdistys pyrkii hoitamaan vanhusten asioita.
Elämä on muuttunut ja moni vanhus jää yksin. Siksikin on
tärkeää, että mietitään miten näitä vanhuksia voidaan tukea ja
auttaa. Romanien kulttuuri ja elämä ovat erilaista kuin
pääväestön. Meillä on esimerkiksi sellaisia puhtaustapoja ja
kunnioitustapoja, joita vanhukset toivovat noudatettavan
esimerkiksi ruuanlaitossa ja siivouksessa. Toivomme, että saamme
romanilähihoitajia ja kodinhoitajia vanhuksiamme hoitamaan sekä
vanhustentalot ja palvelutalot huomioimaan romanien tarpeita. Ei
mitään erityiskohtelua, mutta joitain asioita voitaisiin varsin
pienin keinoin muuttaa, Suomen Romaniyhdistyksen
varapuheenjohtaja Unto Jääpuro kertoo.
Suullinen kulttuuri
Romanikulttuuri on ollut hyvin pitkälle suullinen kulttuuri,
jossa suvun vanhimmat ovat tienneet sukujen historian ja asiat
monen sukupolven ajalta. Monilla romanivanhuksella on
muistissaan monen sadan ihmisen sukulaisuudet ja elämäntarinat.
Ennen aikaan vanhukset jakoivat tämän tiedon keskenään ja
nuorempien kanssa iltanuotioilla ja muissa tapaamisissa. Nykyään
romanivanhukset jäävät paitsi myös sukupolvien välisestä
kanssakäymisestä ja tämä on menetys nuoremmille. Jättämällä
vanhukset haastattelematta nuoret menettävät paljon
kulttuurihistoriaansa ja vanhemmat taas kokevat entistä enemmän
yksinäisyyttä.
- Ei sitä kaipaa niitä huonoja aikoja, sitä kun ei ollut ruokaa
eikä leipää eikä yösijaa, mutta silloin romanit auttoivat ja
tukivat toinen toisiaan. Silloin pidettiin yhtä eri tavalla,
toinen mustalainen ei painanut toista vaan autettiin. Ja kyllä
sitä tunnelmaa ja leirejä kauniilla kesäsäällä todellakin
kaipaa, silloin ei muista sadetta ja kylmää, Unto Jääpuro
luonnehtii.
Romanien tapa aiemmin on ollut huolehtia toisistaan ja pitää
asiansa omana tietonaan. Uudenlainen asuminen ja suomalaiseen
yhteiskuntaan integroituminen on tuonut myös uudenlaisten
palvelujen tarpeen. Pitkään omaisten hoitoon luottaneet
vanhukset ovatkin kasvokkain yhteiskunnan palvelujen kanssa. Ja
koska näitä palveluja on aiemmin käytetty hyvin vähän,
romaneilla ei niistä ole tarpeeksi tietoa. Osittain palveluja
jää hyödyntämättä myös sen vuoksi, etteivät romanivanhukset
rohkene hakeutua valtaväestön joukkoon yksinään. Yksinäiset
vanhukset hakeutuvat palvelutaloihin, mutta palvelutalossa
asuminen ei aina mahdollista romanikulttuurista juontuvien,
vanhusten tärkeäksi kokemien tapojen huomioimista ja tämä
aiheuttaa pahaa mieltä sekä vanhuksissa että omaisissa.
- Vanhuksia kunnioitetaan ja heitä pyritään hoitamaan parhaalla
mahdollisella tavalla. Minä hoidin äitini loppuun saakka, äiti
kuoli syliini. Se oli ilman muuta selvää, että vanhimmat
hoidetaan kotona. Nehän olivat meidät elättäneet ja hoitaneet
aikoinaan. Ja ilman muuta omiaan pitää auttaa ja hoitaa, kuinkas
muutenkaan, Sirpa Palm kertoo.
- Minäkin hoidin äitini miltei loppuun asti kotona, sitten ihan
lopuksi kun ei itse enää pystynyt eikä osannut, niin sitten äiti
laitettiin Koskelan sairaalaan. Oli se kova paikka. Mutta niin
joutuu joskus tekemään. Ennen niin tehtiin vain viime pakosta,
mutta nykyään laitetaan vanhukset ihan eri tavalla vanhainkotiin
ja muualle, Hilja Valerius puolestaan kertoo.
Tutkimusta jo 90-luvulla
Aiempia tutkimuksia romanivanhusten elinoloista on tehty vain
yksi. Tutkimuksen teetti kristillinen järjestö Romano Missio
vuonna 1994. Tutkimuksessa selvitettiin kyselytutkimuksella
ikääntyvien romanien asuin- ja elinoloja. Suomessa oli siihen
asti vallalla olleet hyvinvointivaltion palvelut olivat vielä
kaikkien saatavilla, joten mitään hätkähdyttävää tutkimuksessa
ei ilmennyt. Tutkimuksessa todettiin eniten ongelmia vanhusten
syrjäytymisessä, toimeentulossa sekä tiedonsaannissa heille
kuuluvista palveluista. Tutkimuksen tulosten perusteella ei
kuitenkaan ryhdytty tukemaan vanhusten asemaa ja vanhukset
unohdettiin. Ajat ovat kuitenkin muuttuneet suuresti palvelujen
tarjonnan suhteen, ja kuten yllä todettiin, romanien elämä on
muuttumassa ja romanivanhusten tarpeet ovat tulleet näkyville
sekä omaisten että vanhusten itsensä kautta.
- Tämä on tämä suomalainen elämä muuttanut meitäkin, monet
nuoret ovat niin suomalaistuneet, etteivät enää osaa olla
romaneita. Ehkä minä olen naiivi, mutta kun meitä niin halutaan
ja pakotetaan muuttuvan suomalaisiksi, niin kyllä se meitä
muuttaakin, ainakin nuoria, jotka eivät ole elänyt sitä entistä
romanielämää. Eivät romanit ennenkään olleet pahoja, eivät
lapsilleen eivätkä muille. On vain ollut toisenlaiset tavat, nyt
nekin ovat muuttumassa. Mutta kiteytettynä voisi sanoa, että
ennen elämä oli aineellisesti köyhempää, mutta henkisesti
rikkaampaa kuin tänä päivänä, Vieno Stobin kuvailee.
Vanhat-projekti
Suomen Romaniyhdistyksen Vanhat -projektin tarkoituksena on
tukea romanivanhusten kotona asumista, toimintakyvyn
ylläpitämistä ja itsenäistä selviytymistä. Tavoitteen
toteuttamiseksi laaditaan selvitys romanivanhusten asumisesta ja
heidän toimintakykynsä ylläpitämiseksi järjestetyistä
palveluista sekä kehitetään mm. omaishoitoon liittyvää
neuvontaa. Palvelutarvekartoitus toteutetaan romaniperinteitä
kunnioittaen kokoamalla vanhuksia kahvin ääreen ja
haastattelemalla heitä ja heidän omaisiaan, siitä millaisia
palveluja he todellisuudessa tarvitsevat.
Kartoitus toteutetaan romanivanhusten ja heidän omaistensa
keskuudessa Uudellamaalla. Uudellamaalla asuu noin 3000 romania,
koko maassa noin 10000.
Projektin tulosten pohjalta laaditaan suositus kunnille
romanivanhusten asumista tukevien palveluiden kehittämisestä ja
yhteistyömalli yksilökohtaisten palveluiden kartoittamiseen
Toiseksi suunnitellaan ja julkaistaan romanivanhuksille ja
heidän läheisilleen tarkoitettu omaishoitoa koskeva materiaali.
Kolmantena tavoitteena on vanhusten henkilökohtaista
toimintakykyä tukevan ja kuntouttavan neuvontamallin
kehittäminen, esimerkiksi lisäämällä jo olemassa olevien
palveluneuvojien tietämystä romanikulttuurin erityispiirteistä.
Selvityksen sen pohjalta on tarkoitus suunnitella myös
Romaniyhdistyksen toimintaa yhä enemmän vanhusten ja invalidien
elämänlaadun parantamiseen tähtääväksi, jotta yhdistys voisi
olla edesauttamassa näiden palveluiden järjestämisessä
tulevaisuudessa.
Helsinkiläinen Palvelutalon Kantin Pysäkki on mukana
Vanhat-projektissa. Kantti ry:n toiminnanjohtaja Olli Lehtonen
korostaa, että romanit ovat yksi Suomen kansallisista
vähemmistöistä, joilla on oikeus samoihin palveluihin kuin
muillakin suomalaisilla.
- Näemme asiaa niin että Kantti voi olla merkittävästi
edistämässä romanivanhusten aseman parantamista ja siitä
käytävää keskustelua. Olemmehan vanhustyön ammattilaisia.
Toisaalta meillä on mahdollisuus oppia uusia asioita
romanikulttuurista, heidän kulttuurinsa arvostaa erityisesti
vanhempia ihmisiä. Kantin arvoja ovat ihmisten erilaisuuden ja
yksilöllisyyden kunnioitus ja suvaitsevaisuus. Jo nämä arvot
ovat hyvä peruste olla auttamassa romanivanhuksia selviämään
arjen askareissa. Ei tällä alueella kovin montaa toimijaa ole,
Olli Lehtonen toteaa.
Lehtosen mukaan romanivanhus sopii hyvin palvelutaloon. Tärkeää
on, että henkilökunta tuntee romanikulttuuria ja että asuminen
ja palvelut järjestetään siten, että asuessaan romani voi ottaa
huomioon oman kulttuurinsa arvot. Hienoa tietysti olisi, jos
jollain työntekijällä olisi henkilökohtaista kokemusta
romaniasioista.
- Meidän ajatus on, että jokaisen ikäihmisen osalta lähdetään
liikkeelle hänen omista arvoistaan ja kunnioituksesta. Oma
persoona, elämänkokemus iloineen ja suruineen ja tulevaisuuden
haaveet ovat tärkeää, Lehtonen korostaa.
Teksti: Päivi Majaniemi ja Kari Uittomäki
Pääkirjoitus
Monikulttuurista tulevaisuutta ja Hyvää Joulua
Luin joitakin päiviä sitten jutun, jossa kerrottiin
työvoimaviranomaisten suunnitelmista hankkia työvoimaa Kiinasta
ja Intiasta. Todettiin, että työntekijätarve tulee olemaan suuri
jo ensi vuosikymmenen alussa hoito- ja palvelualoilla. Myös
maahanmuuttajat vanhenevat ja vanhuspalvelujen asiakaskunnassa
on yhä useampi etnisten ryhmien edustaja. Kun muutama vuosi
sitten, vuosituhannen vaihteessa, suunnittelimme liitossamme
seminaaria, jossa olisi käsitelty monikulttuurisuutta ja
vanhustenhuoltoa, ei asia tuntunut vielä olevan ajankohtainen.
Aloitin innokkaana soittokierroksen suurimpien kaupunkien
sosiaalijohdolle. Kaikkialla monikulttuurisuuden ongelma tai
mahdollisuus oli tiedostettu, mutta mitään konkreettisempia
suunnitelmia ei oltu tehty. Ehkä pisimmällä oltiin itärajan
kaupungeissa ja kunnissa, joissa mietittiin strategista hyötyä
eli miten parhaiten voidaan hyötyä halvasta työvoimasta ja
Venäjän läheisyydestä. Huomasimme itsekin, ettei
monikulttuurisuusteema ollut vielä ajankohtainen eikä
konkretisoitunut ja meidän seminaarisuunnitelma jäi
toteutumatta. Asia jäi kuitenkin kytemään mieleen.
Monikulttuurisuus on asia, johon meidän vanhustenhuollon
yhteisöissä on paneuduttava asiakkuuden ja työntekijöiden
näkökulmasta. Meidän on tunnistettava asiakkaamme
kulttuuritausta, mahdolliset uskonnon vaikutukset. Alamme on
myös hyvin työntekijä-valtainen ja tulevaisuuden työntekijät on
turvattava. Tämä puhe saattaa tuntua jossakin päin Suomea
utopialta, kun työntekijöitä on riittävästi ja auki olevaa
paikkaa hakee iso joukko. Pääkaupunkiseudulla ja isoissa
kaupungeissa on jo arkipäivää, ettei lyhyisiin sijaisuuksiin
saada työntekijöitä ja työvuoroja pyöritetään vajaalla
työntekijäjoukolla. Monikulttuurisuus voisi olla voimavara
vanhustenhuollossa, jos siihen hyvin paneudutaan. Vanhus- ja
lähimmäispalvelun liitto tulee viettämään vuotta 2007
monikulttuurisuuden teemavuotena. Opiskelemme ja tutkimme
monikulttuurisuutta, arvioimme eri näkökulmista sen
mahdollisuuksia ja heikkouksia. Teemme aiheen tutuksi. Tähän
arviointiin ja ”opintomatkaan” tulemme kutsumaan mukaan kaikki
aiheesta kiinnostuneet.
Vuosi 2005 on ollut varmasti jokaisessa vanhustenhuollon
työyhteisössä työntäyteinen. Joulu ja vuodenvaihde ovat
arvioinnin ja saavutusten pohdiskelun aikaa. Vanhuspalvelujen
osalta varmasti tyrmistyttävintä on ollut verottajan kiristyneet
tulkinnat, joista on noussut suuri uhka tulevaisuuden
vanhustyölle. Verottajan halu nähdä vanhuspalvelut ja
palveluasuminen elinkeinotoiminnaksi vie pohjan pienten
yleishyödyllisten yhdistysten toiminnalta. Meidän on Suomessa
parin seuraavan vuosikymmenen aikana kaksinkertaistettava
vanhustenhuollon hoito- ja palvelukapasiteetti. Kuntien
taloudellinen tilanne on pysynyt heikkona ja jopa monen kunnan
osalta vielä heikentynyt tämän vuoden aikana. Kaikki merkit
osoittavat, että vanhusasiakkaiden oma taloudellinen vastuu
tarvitsemistaan palveluista ja hoidosta kasvaa. Tätä taakkaa
verottaja haluaa vielä lisätä panemalla palvelut verollisiksi.
Näyttää siltä, että verottaja on antamassa periksi
arvonlisäverotuksen osalta ja mm. vanhuspalvelut tulisivat
olemaan arvonlisäverottomia. Mutta ei innostuta ennen kuin asia
on varmistunut. Myös ensi kevät tulee olemaan työntäyteinen. Kun
kevään aikana yleishyödyllisyyttä tullaan määrittelemään
valtakunnan hallituksessa, on palveluja tuottaville järjestöille
saatava vahva yleishyödyllisyyden status ja varmistettava
palvelujen verottomuus. Selkeimmin se tapahtuisi määrittelemällä
koko sosiaalihuollon palvelutuotanto voittoa tavoittelemattomien
yhteisöjen osalta verottomaksi.
Haluan toivottaa kaikille Vanhustenhuollon Uudet Tuulet -lehden
lukijoille Hyvää ja Rauhallista Joulua sekä Onnea vuodelle 2006.
Marja-Liisa Kunnas
|
