Uutta kohti: Vanhustenpalvelut ovat monesti myös vammaispalveluita . 31.05.2016 | Blogi | Kirjoittaja: Riitta Halmesaari

Vallin strategiakyselyn tuloksia esittelevässä blogisarjassa on päästy viimeiseen osaan, jossa vanhustyön johtaja Riitta Halmesaari käsittelee vanhusten ja vammaisten palveluiden tuottamisen yhtäläisyyttä. Ihmisten toimintakyvyn vajeet ovat usein samantyyppisiä, kuten myös palveluiden tarve. Tärkeintä on, että palveluita tuotetaan ihmiseltä ihmiselle.

Vallin strategiakyselyssä jäsenjärjestöiltä kysyttiin ajatuksia omasta roolista vammaispalveluiden tuottajana. Kysymys saattoi olla vastausten perusteella osalle jäsenjärjestöistä herätteleväkin, näin ainakin tulkitsin.

Osalle vastaajista asia oli tuttua ja olemassa olevaa toimintaa. Osalle asia oli vasta tulevaisuuden suunnitelmissa ja osa vastaajista näki vammaispalveluiden tuottamisen vielä hyvin vieraana ja etäisenä asiana. Hyvin monet kertoivat kuitenkin sen, että aihe on ajankohtainen ja tulevaisuudessa yhä enenevissä määrin tärkeä. Alueelliset erot olivat vastauksissa vahvasti nähtävillä. Palveluiden lisääminen, erikoistuminen ja toiminnan monimuotoisuus nostettiin kehittämistyön ja tulevaisuuden keskiöön.

Vanheneminen ja vanhuus tekevät hyvin monesta ihmisestä jossain elämän vaiheessa vammaisen. Liikkumisen ja muun toimintakyvyn vajeet ovat ikäihmisillä samantyyppisiä kuin nuoremmilla vammaisilla. Samoin palveluiden tarpeessa on yhteisiä nimittäjiä. Silti yhteiskuntamme sosiaali- ja terveyspalvelujärjestelmät erottavat vanhuuden ja vammaisuuden toisistaan, vaikka yhtymäkohtia löytyy paljon.

Niin vammaispalveluiden kuin vanhuspalveluidenkin keskiössä on aina ihminen, joka tarvitsee toimintakykynsä vajeeseen laadukkaita, oikea-aikaisia ja oikein kohdennettuja palveluita, ihmiseltä ihmiselle. Näiden palveluiden tuottaminen on minusta hyvinvointiyhteiskuntamme tärkeimpiä tehtäviä. Luulen tietäväni vanhuudesta keskivertoa enemmän – olenhan työskennellyt alalla yli 20 vuotta. Luulen tietäväni myös vammaisuudesta keskivertoa enemmän – olenhan saanut olla vaikeasti liikuntavammaisen pojan äiti kohta 13 vuotta.

Vallin ja jäsenjärjestöjen tuleekin mielestäni miettiä sitä, miten vammaispalvelut nostetaan strategiassa näkyviin ja millä tavalla niiden kehittämistä painotetaan tulevaisuudessa.

Kaunista kesää kaikille!

Riitta Halmesaari
vanhustyönjohtaja
Jyväskylän Hoivapalveluyhdistys ry

 

Lue myös muut "Uutta kohti" -blogisarjan tekstit:

Virpi Dufva: Vallin suuntaa rakentamassa
Vappu Taipale: Monikulttuurisuus vanhustyössä
Alli Rinne: Koulutetaan toinen toistamme
Assi Liikanen: Vapaaehtoiset ikäihmisten tukena
Sanna Kaijanen: Mikä tekee järjestöjen tuottamasta palvelusta niin hyvää ja erikoista?
Anu Kuikka: Viehän kehitystyö meitä todella eteenpäin?