Eläköityminen on suuri muutos sekä taloudellisesti, henkisesti että sosiaalisestikin. Eläkkeelle jäämiseen pitäisi valmistautua nykyistä huolellisemmin ja varhaisemmassa vaiheessa. Tästä ja eläkkeelle jäämisen vaikutuksista mielen hyvinvointiin keskusteltiin 3.4.2019 Helsingissä Opetushallituksen tiloissa järjestetyssä Mielellään eläkkeelle? -keskustelutilaisuudessa.

Paikalla keskustelemassa oli KELA:n pääjohtaja Elli Aaltonen, Takuusäätiön toimitusjohtaja Juha A. Pantzar, eläkeläinen, psykoterapeutti Heljä Haltsonen, koko Suomen terapeutti ja psykologi Pirkko Lahti, johtava asiantuntija Meri Larivaara sekä Gerontologian tutkimuskeskuksen dosentti Kirsi Lumme-Sandt. Keskustelua vetämässä oli toimittaja Jussi-Pekka Rantanen.

Varaudu taloudellisesti eläkkeelle jäämiseen

1950- ja 1960-luvuilla syntyneet eläkeläiset ovat erilainen sukupolvi kuin nykyiset eläkeikäiset. He ovat esimerkiksi tottuneempia kuluttamaan Takuusäätiön toimitusjohtaja Juha A. Pantzarin mukaan aivan eri tavalla kuin sitä edeltävät sukupolvet. Tämä voi näkyä siten, että heillä on paljon velkaa, joita tulojen pienetessä eläkkeelle jäädessä ei saadakaan enää maksettua. Tämä johtaa Pantzarin mukaan eläkeläisten ylivelkaantumiseen, jota hän on työssään Takuusäätiössä tutkinut. Pantzarin mielestä eläkkeelle jäämiseen pitäisi alkaa valmistautua jo kymmentä vuotta aikaisemmin ennen kuin työura loppuu. Pantzarin lisäksi myös Kelan pääjohtaja Elli Aaltonen oli huolissaan nimenomaan eläkkeelle jäämisen taloudellisesta aspektista.

• Meillä on ilman kunnollista työeläkepohjaa takuueläkkeen varassa eläviä, varsinkin naisia, yllättävän paljon. Heidän toimeentulonsa on todella heikko, Aaltonen sanoi. Hän oli huolissaan myös varhennetun eläkkeen valitsevista pienituloisista henkilöistä.
• Eläkkeelle siirtymisen aikaistaminen merkitsee myös sitä, että eläketuloa ei saa täysimääräisenä. Jos tulot ovat jo lähtökohtaisesti olleet alhaiset, eläkkeen varhentaminen voi olla taloudellisesti suuri riski, Aaltonen teroitti.

Valmistaudu sosiaalisesti eläkeiän alkamiseen

Muita eläkkeelle jäämiseen varautumiseen liittyviä näkökulmia ovat sosiaalinen puoli, jota kaikki panelistit käsittelivät puheenvuoroissaan. Tähän liittyy myös keskustelutilaisuuden pääaihe, eli ikääntyneiden mielen hyvinvointi. Sosiaaliset suhteet saattavat jäädä työpaikalle, mikäli eläkkeelle jäämiseen ei varustaudu hyvissä ajoin. Lisäksi panelistit korostivat, että kannattaa hankkia eri ikäisiä ystäviä, sillä 90-vuotiaaksi eläessä voi tulla aika yksinäistä, mikäli ystävissä on ainoastaan ikätovereita. Kymmenen vuotta sitten eläkkeelle jäänyt psykoterapeutti Heljä Haltsonen vertasi eläkkeelle jäämistä uuteen murrosikään.

• Ei voi jatkaa entiseen tapaan. Kaikki muuttuu ja elämä täytyy järjestää ihan uudelleen. Haltsonen itse muutti toiselle paikkakunnalle ja painotti sosiaalisten verkostojen luomisen tärkeyttä. Muuten jää yksin.

Suomen Mielenterveysseuran Meri Larivaara jatkoi samoilla linjoilla ja muistutti, ettei eläkkeelle jäämiseen varautuminen ole pelkästään taloudellisten asioiden pohtimista.

• Pitää pohtia, mikä on arvokasta elämässä ja löytää mielekästä tekemistä. Pitäisi puhua siitä, että ikääntyminen on pitkä elämänvaihe, johon kuuluu muutakin kuin hoiva. Jos on hyvä mielenterveys, pysyy muutenkin terveenä kauemmin, Larivaara totesi. Hänen mukaansa eläkevalmennuksissa mielenterveyden ja mielen hyvinvoinnin rakentaminen on iso elementti.

Vapaaehtoistyö eläkeiässä

Panelistit suhtautuivat varauksellisesti ehdotukseen vapaaehtoistyöstä annettavaan henkilökohtaiseen verohelpotukseen. Kaikki olivat kuitenkin yhtä mieltä siitä, ettei toiminnasta saa koitua auttajalle kuluja ja että verottaja voisi hieman joustaa joissain tapauksissa.

Kun panelistit keskustelivat eläkeläisten tekemästä merkittävästä vapaaehtoistyöstä, puheenvuoron sai myös sosiaali- ja terveysjärjestöjen avustuskeskus STEAn erityisasiantuntija Elina Varjonen. Hän avasi STEAn uutta strategiaa, jonka perustavoitteet ovat voimaantuminen, kohtaaminen ja yhdenvertaisuus. Varjonen toivoi alan toimijoilta verkostoitumista. Hän myös kertoi, että lainsäädäntöä pyritään uudistamaan siten, että vapaaehtoistyötä voisi tehdä kevyemmältä pohjalta. Käytännössä se tarkoittaisi, ettei aina tarvitsisi olla rekisteröitynyt yhdistys saadakseen pientä, muutaman tonnin avustusta pienimuotoiseen, paikalliseen toimintaan. Elli Aaltonen muistutti, etteivät kaikki valitse auttamista vapaaehtoisesti: Suomessa on yli 100000 omaishoitajaa, pääasiassa naisia, joilla ei ole vapautta valita eläkepäiviensä viettotapaa.

Työnantajat vastuuseen

Panelistit toivoivat työnantajilta aiempaa vahvempaa roolia eläkeikää lähestyvien työntekijöiden tukemisessa. Joustavampi työelämä toisi lisävirtaa työuran loppupäähän eikä eläkkeelle olisi pakko päästä pakoon liian raskasta työtä. Työn järjestelyillä ja osa-aikatyöllä voitaisiin pidentää työuria ja kasvattaa ikääntyvien työntekijöiden jaksamista.

Mielellään eläkkeelle? -keskustelun järjesti Mielellään -yhteistyöverkosto. Verkoston muodostavat Eläkeliiton TunneMieli-toiminta, Eläkkeensaajien Keskusliiton Elinvoimaa-toiminta, Suomen Mielenterveysseuran Ikäihmisten mielenterveyden edistäminen sekä Vanhus- ja lähimmäispalvelun liiton Etsivän vanhustyön verkostokeskus.