Järjestöt digitalisoituvassa yhteiskunnassa . 09.12.2016 | Uutiset

Ikäteknologiakeskuksen verkostotapaaminen 1.12.2016

Järjestöt kohtaavat monenmoisia tilanteita liittyen digitalisoituvaan ja teknologisoituvaan yhteiskuntaan. Järjestöt ovat huomanneet, ettei digitalisaatiokehitys muun muassa julkisten palveluiden osalta ole kohdannut kaikkia kansalaisia. Haasteita on monin paikoin sähköisessä asioinnissa, erilaisten laitteiden ja teknologioiden käytössä sekä tuen saamisessa sähköisten palveluiden tai teknologian käyttämiseen. 

Ikäteknologiakeskus kutsui koolle eri järjestöjen edustajia keskustelemaan järjestöjen roolista, haasteista ja mahdollisuuksista digitalisaatiokehityksen puitteissa. Koolla oli lähes 30 järjestöedustajaa reilusta 20 valtakunnallisesta järjestöstä. Tilaisuudessa kehittämispäällikkö Sanna Kaijanen esitteli aluksi Ikäteknologiakeskuksen toimintaa, jonka jälkeen erityisasiantuntija Lea Stenberg esitteli järjestöjen toiveita ja haasteita teknologian ja digitalisaation suhteen kahden Ikäteknologiakeskuksen tekemän kyselyn pohjalta. Vesa Kurikka Raha-automaattiyhdistyksestä piti puheenvuoron digitalisaatiosta ja järjestöjen roolista sekä järjestöjen rahoitusmahdollisuuksista. Lopuksi aiheista käytiin yhteistä, runsasta keskustelua.

Digitalisaatio on termi, joka ymmärretään monella tavalla. Vesa Kurikka määritteli sen toimintamallien, yhteiskunnallisten rakenteiden ja sitä myöten kulttuurin muutoksena. Keskustelussa tuli esille, että jos teknologialla viitataan fyysiseen laitteeseen, digitalisaatiolla puolestaan toimintatapaan, jolla teknologiaa hyödynnetään.

Ray:lla on olemassa linjaukset siitä, minkälaista toimintaa he tukevat ja avustuslinjauksissa sivutaan sähköisiä palveluita. Ensimmäisessä linjauksessa kerrotaan, että Ray tukee yleisesti sähköisten kanavien kautta tehtävää järjestötyötä. Toisessa linjauksessa käy ilmi, että Ray tukee neuvontatyötä, jolla edistetään arjessa suoriutumista sekä terveyttä. Tämä on kiinteästi osa neuvontatyötä sähköisten palveluiden käyttämisessä, sekä neuvontatyötä jota puolestaan tehdään sähköisten kanavien kautta. Kolmannessa kohdassa käy ilmi, että Ray tukee toimintaa joka lisää yksilön osallisuutta yhteiskuntaan. Tähän liittyy esimerkiksi mahdollisuus käyttää älypuhelinta tai hoitaa asioita sähköisesti. Neljäs kohta painottui osallisuuteen työelämän kontekstissa, esimerkiksi voiko digitalisaatio olla vasta- tai myötävaikuttamassa työllistymisessä. Vesa kertoi myös Kansallisesta Palveluarkkitehtuurista eli Kapasta, joka tarjoaa mahdollisuuksia myös järjestöjen näkyvyydelle ja palveluille. Kapaan kannattaa olla yhteydessä, sillä se kokoaa Väestörekisterikeskuksen johdolla myös järjestöjen ehdotuksia ja hyviä käytäntöjä.

Keskustelussa pohdittiin, onko päättäjillä tarpeeksi tuntumaa arkisiin ongelmiin, joita ikäihmiset ja erityisryhmät kohtaavat digitaalisten palveluiden kanssa. Järjestöillä on paljon ymmärrystä ja tietoa kansalaisilla olevista käytännön haasteista. Esimerkiksi teleoperaattorit ovat siirtäneet joidenkin asioiden hoidon kokonaan puhelinpalvelun varaan, eivätkä suostu hoitamaan asiaa myymälässä kasvotusten. Tällöin tulkin täytyy soittaa asiakkaan puolesta, mutta hän ei pysty asioimaan virallisesti asiakkaan puolesta. Tällöin kuulovammaisen henkilön on mahdotonta hoitaa asiaa lainkaan. Iäkkäiden henkilöiden mielestä olisi myös hyödyllistä, jos teknologista laitteita ja sähköisiä palveluita voisi testata ennen käyttöä. Joistakin sähköisistä palveluista on onneksi tehty myös demo-versioita, mikä auttaa ihmisiä opettelemaan niiden käyttöä.

Järjestöjen edustajat pohtivat yhdessä, kenen vastuulla digitaitojen opettaminen kansalaisille on. Tällä hetkellä suuressa roolissa on yhdistysten ja vapaaehtoisten tarjoama tuki vaikka julkisten palvelujen sähköisen asioinnin tukea tulisi saada myös julkista palveluntarjoajilta. Toisaalta kuntien yhteispalvelupisteissä tarjotaan jonkin asteista neuvontaa. Neuvonnan tarve arvioidaan niin suureksi, etenkin tulevaisuudessa, että neuvontaa tulee järjestää sekä julkisen että kolmannen sektorin toimesta.

Keskustelussa muistutettiin, että digitaalisia laitteita ja palveluita tulisi testata Ikäihmisillä ja muilla erityisryhmillä niiden kehitysvaiheessa. Ihmeteltiin myös sitä, miksi digitaalisten laitteiden käytettävyyteen panostetaan yhä niin vähän, vaikka ongelmista on puhuttu jo kauan. Yritykset, jotka kehittävät tuotteita, ovat monesti pieniä. Onko heillä välttämättä osaamista ja resursseja tehdä käyttäjätestausta? Voisiko järjestöillä olla tässä jokin rooli? Kuinka käyttäjien toiveet välittyisivät paremmin yrityksille?

Keskustelussa nousi ajatus järjestöjen voimien yhdistämisestä digihaasteiden edessä, esimerkiksi yhteisten hankkeiden ja vaikuttamistyön muodossa. Monen eri järjestön kohderyhmä kuuluu myös ikääntyvien ryhmään, jolloin muun muassa ikäihmisille suunnatussa hankkeessa voitaisiin kehittää monen eri järjestön asiakkaita palvelevia käytäntöjä ja toimintatapoja. Järjestöt tekevät paljon vaikuttamis- ja edunvalvontatyötä omien asiakkaiden etujen ajamiseksi. Digitaalinen esteettömyys koettiin tapaamisessa yhteiseksi teemaksi, johon voitaisiin yhteisellä, tehokkaalla viestinnällä ja edunvalvontatyöllä vaikuttaa.

Ikäteknologiakeskus koordinoi verkoston toimintaa ja kutsuu eri järjestöjen toimijoita mukaan yhteiseen kehittämis- ja vaikuttamistyöhön. Seuraava avoin verkostotapaaminen järjestetään alkuvuodesta 2017. Verkostolla on työskentelytila myös Innokylässä ja siihen voi vapaasti liittyä.