VALLIn Ikäteknologiakeskuksen DigiAgeTalkissa on perinteisesti keskusteltu myös robotiikasta ja sen vaikutuksista ikääntyneiden elämään. DigiAgeTalk2020 ei ollut tästä poikkeus. Kuulimme pari erittäin inspiroivaa puheenvuoroa robotiikasta.
”Robotti ei korvaa ihmistä, mutta jos ei ole ihmistä, robotti on hyvä korvike”
Ensin suomalaisen robotisaatiokehityksen taitaja Cristina Andersson maalaili tulevaisuuden kuvaa teknologisoituvasta vanhustenhuollosta ja kysyi ”asuisitko robotin kanssa?”. Cristina esitteli vuosien varrella tehtyjä kokeiluja ja nosti esille ajatuksen siitä, mitä robotiikka voisi tulevaisuudessa olla. Oli ilahduttavaa huomata, kuinka esityksen aluksi yleisöäänestyksessä esitettyyn kysymykseen ”asuisitko robotin kanssa?” annettua vastausta haluttiinkin esityksen lopussa vaihtaa: se kuva minkä Cristina esityksellään eteemme loi, oli hyvin inspiroiva ja toiveita herättävä.
Se, että tulevaisuudessa pystymme mahdollistamaan tekoälyn ja robotikan avulla entistä itsenäisemmän ja osallisemman elämän entistä pidempään on ajatus, joka varmasti innostaa monia teknologian parissa työskenteleviä tahoja toimimaan ja kehittämään asioita eteenpäin. On erittäin tärkeää, että me ikäteknologia-alan ja ikääntymisen sekä siihen liittyvän hoivan asiantuntijat pidämme myös tämän ajatuksen ohjenuoranamme ja tuomme rohkeasti esiin niitä tarpeita ja näkemyksiä, mitä meillä teknologian hyödyntämisestä ikääntyneiden elämässä on. Vain yhteistyöllä ja jatkuvalla vuoropuhelulla ja yhteiskehittämisellä saamme luotua sellaista tulevaisuutta, joka palvelee mahdollisimman hyvin kaikkia.
”Media voisi olla avuksi haettaessa robotiikalle sosiaalista hyväksyntää”
Toisessa robotiikkaa käsittelevässä puheenvuorossa päästiinkin sitten hoivarobotiikan syvään päähän: Jaana Parviainen Tampereen yliopistosta toi eteemme kattavan kuvan hoiva- ja hoitorobotiikan nykyhetkestä ja tulevaisuuden näkymistä. Hän esitteli useamman viime vuosina kokeillun ja julkisuuttakin keränneen hoivakäyttöön suunnitellun robotin ja kävi läpi niiden vaikutuksia. Useimmat näistä ovat juuri kokeiluja ja pilotteja, ja monien osalta on todettava, että ne soveltuvat lähinnä virkistyskäyttöön. Varsinaisten säästöjen tavoitteleminen niiden avulla on vielä tässä maailmanajassa enneaikainen ajatus. Toki niillä on paikkansa osana vaikkapa hoivakotien arkea ja parantamassa niissä asuvien ikääntyneiden elämänlaatua, mutta hoivatyötä keventäviksi työkaluiksi niistä ei vielä juurikaan ole.
Huomattavaa on, että Parviainen nosti esityksessään esille myös sen, että maailmalla on myös hyvinkin pitkälle automatisoitua robotiikkaa olemassa, se vain on kehitetty aivan eri tarkoituksiin. Kuten muutakin teknologista kehitystä, myös robotiikkaa vie eteenpäin lähinnä sotateollisuus. On olemassa jo muutamia sellaisia robotteja, jotka pystyvät hyvin autonomisesti toimimaan ja toteuttamaan käskyjä tilanteissa, joihin ihmistä ei haluttaisi lähettää. Todennäköisesti tähän pätee sama lainalaisuus kuin muuhunkin teknologiseen kehitykseen, sotateollisuuden kehittämä teknologia valuu pikkuhiljaa kaupalliselle puolelle ja sitten markkinavoimat muokkaavat sen soveltuvaksi siviilielämään ja lopulta teknologia läpäisee koko yhteiskunnan. Näin on käynyt tietoverkoille ja GPS-sovelluksille ja näin on tällähetkellä käymässä erilaisille exoskeleton -ratkaisuille (jotka ovat suurimmalta osaltaan jo luokiteltavissa robotiikaksi). Myös autonomisille robottiratkaisuille tulee mitä todennäköisimmin tulevaisuudessa tapahtumaan sama kehitys.
”Hoivarobottien ympärille on esitetty kovasti kuvitteellisia tulevaisuuksia”
Selkänä lopputulemana Parviaisen esitykselle oli ajatus, että ainakaan tulevan 5-10 vuoden kuluessa emme tule näkemään mitään valtaisaa hyppäystä hoivarobotiikan saralla. Edelleen kehitys tulee tällä alalla keskittymään enimmäkseen virikerobotiikkaan ja asioiden melko pienimuotoisiin kokeiluihin. Kiinnostava fakta esityksessä oli, että maailmassa on kaiken kaikkiaan tähän mennessä myyty vain vajaa 6000 hoiva-/hoitokäyttöön tarkoitettua robottia.
Lähitulevaisuudessa on todennäköistä, että tekoälyn kehitys jatkuu enemmänkin ohjelmistopuolella ja tulemme näkemään enstistä enemmän erilaisia chat- ja puhelinpalvelubotteja. Myös erilaiset seurustelusovellukset tulevat varmasti yleistymään. Kovan teknologian robotiikasta lähimpänä ”läpimurtoa” ovat varmaankin edellä mainitut exoskeleton-ratkaisut, joita kuntoutuksen puolella jo terveydenhuollossa hyödynnetään. Itse odotan kuitenkin eniten erilaisten apuvälineiden ”tekoälyllistämistä”, esimerkiksi robotiikan ja tekoälysovellusten liittäminen perinteiseen rollaattoriin kiehtoo ajatuksena kovasti. Miltä kuulostaisi vaikkapa automaatisesti kotiin navigoiva rollaattori, joka puheella muistuttaisi, jos vaikkapa lähtee väärään aikaan liikkeelle tai hälyttäisi tarvittaessa itsenäisesti apua sen tarpeen havaitessaan?
Kaisa Huuhtanen
Erityisasiantuntija
VALLIn Ikäteknologiakeskus