Porin Ruskatalojen palveluyhdistyksen toiminnanjohtaja Hanna-Leena Ojalainen, 44, on valittu Vanhus- ja lähimmäispalvelun liitto ry:n puheenjohtajaksi. Hän on toiminut viimeiset kolme vuotta liiton varapuheenjohtajana, ja sitä ennen ollut yhdeksän vuotta jäsenenä liittotoimikunnassa. Näin Hanna-Leena kertoo työstään ja itsestään:
”Olen tehnyt työtä vanhusten parissa 14-vuotiaasta saakka. Nuorena pääsin kesätyöhön Ulvilan vanhainkotiin, ja siitä saakka on työ vanhusten parissa vienyt eteenpäin. Ruskataloissa (vuodesta 1995) olen nähnyt työn lähihoitajan näkökulmasta, ja esimiestyötä olen tehnyt vuodesta 1999, joista viimeiset 10 vuotta toiminnanjohtajana. Ajan kuluessa olen nähnyt kilpailun ja kilpailutuksen tulemisen osaksi vanhustyön arkea, työssä tapahtuvan muutoksen ja resurssien rajallisuuden, mutta kuitenkin; vanhojen ihmisten perustarpeet ovat edelleen samanlaisia, kun ne olivat viime vuosituhannellakin. Turva, apu ja sosiaalinen kontakti ovat edelleen keskiössä.
Vanhat ihmiset lähellä sydäntä
Kaikkeen vanhusten kanssa tehtävään työhön pitää lähteä vanhuksen ääntä kuunnellen ja tahtoa kunnioittaen. Lisäksi haluan korostaa ajatusta, jossa työhyvinvointi syntyy hyvin tehdystä työstä. Tähän työhön meillä pitää olla riittävät ja laadukkaat resurssit, jossa keskiössä on hyvin voiva vanhus. Vapaus vanheta omana itsenään pitää olla kaikkien perusoikeus. Vanhustenhoito vääristää ajatuksen hoidollisuuden korostamiseen, kun arjen pitää täyttyä sen elämisestä, ja hoitaminen on vain lanka osana päivää. Eletään kukin mielekästä arkeamme!
Arvokasta työtä arvopohjalla
Järjestöjen rooli tulevaisuudessa tulee turvata. Järjestöt tekevät vanhustyötä arvopohjalta, joka lähtee asiakkaan tarpeesta ja itsemääräämisoikeudesta. Voittoa tavoittelematon työ kulkee aidosti vanhan ihmisen rinnalla, häntä kuunnellen ja tahtoaan kunnioittaen. On vaikea saada näkyväksi kaikkea sitä arvokasta työtä, jota me järjestötoimijat joka päivä teemme, kun tulokset mitataan rahassa, paperilla ja kellolla aikaa ottaen. Järjestöjen tulee kyetä uudistumaan ja löytämään konkreettiset tavat todentaa olemassa olonsa tärkeys ja välttämättömyys. Meidän suomalaisten vanhustyön järjestöjen arvostus ja tekeminen on globaalistikin arvostettu, nyt on aika ymmärtää se itsekin. Järjestöjen väliselle yhteistyölle on nyt paikkansa ja tässä Vallilla on keskeinen rooli vanhustyön kattojärjestönä.
Iso ja akuutti asia on nyt saada vanhustyön kasvot pestyä kaikelta kuralta ja loskalta, mitä ne ovat osittain myös aiheettomasti päälleen saaneet. Tehtävämme on hehkuttaa niitä onnistumisen ja positiivisen kohtaamisen hetkiä arjesta, jota me joka päivä vanhusten kanssa työskennellessämme saamme kokea. Tarvitsemme osaavia ja innokkaita nuoria tekemään kanssamme arvokasta vanhustyötä, jotka ymmärtävät että työhyvinvoinnin ydin on hyvin tehdyssä työässä. Tähän vanhustyön arvostamisen todentamiseen tulee käyttää nyt kaikki olemassa olevat keinot!
Aina Ässä hihassa
Lähtökohtaisesti, jollen ole töissä, olen joko jäähalleissa tai pesäpallokenttien laidalla ympäri Suomea. Sydämeni lyö lujaa Porin Ässille ja Pesäkarhuille! Toimin vapaa-ajalla Porin Pesäkarhujen B-tyttö- ja Ykköspesisjoukkueen joukkueenjohtajana, ja nautin suuresti hääräämisestä nuorten kanssa. Lisäksi rakastan Suomen Lappia, varsinkin kevättalvella murtsikoilla pitkin Yllästä suksien, mutta nautin myös etelän lämmöstä perheen kanssa, aina silloin kun se on mahdollista. Olen naimisissa Olli-Pekan kanssa ja meillä on kolme lasta, Maija 18-, Anna 16- ja Matias 11 vuotta, jotka pitävät huolen myös siitä, että lempikotityötä piisaa, nimittäin pyykinpesua.”