Etsivän vanhustyön seminaari 6.9.2016 kokosi Kansallismuseon auditorioon noin 200 vanhustyön ammattilaista ja kehittäjää. Aihe kuljetti osallistujia Helsingistä, Vantaalle, Espooseen, Saloon, Turkuun, Tampereelle, Miehikkälään, Virolahdelle, Mikkeliin, Varkauteen, Pieksämäelle, Taivalkoskelle ja Ouluun. Ikääntyneiden hyvinvointi tarvitsee Suomessa nyt ja jatkossa etsivää vanhustyötä sekä matalan kynnyksen osallistavaa toimintaa lähelle ikääntyneitä. Etsivällä vanhustyöllä vastataan muutoksiin. Se huomioi erilaisten ihmisten osaamisen yli naapurin aidan, aluesektorien sekä hallintorajojen.
Viisi Etsivää vanhustyötä kehittävää hanketta järjesti seminaarin 6.9.2016 Kansallismuseon auditoriossa, ajankohtaisella Etsivä vanhustyö aiheella. Seminaarin avaussanoissa Vanhus- ja lähimmäispalvelun liiton (Valli ry) toiminnanjohtaja Virpi Dufva toi esiin, että vanhustyö voi yhdistää meitä monella tapaa. Kehittämishankkeet voivat tehdä yhteistyötä saman aiheen äärellä ja tulla sen kanssa esiin, nyt toteutetun seminaarin muodossa. Esillä olleiden hankkeiden työn on mahdollistanut Raha-automaattiyhdistys ja Yhteisvastuukeräys. Tutustu seminaarin esitysten videotiivistelmään ja esitysdioihin sivun alalaidasta.
Miksi etsivää vanhustyötä?
Seminaarin alussa tuotiin esiin argumentteja siitä, miksi Etsivää vanhustyötä tarvitaan. Hanna Uotila (TtT), kertoi vanhusten Yksinäisyydestä ja syrjäytymisestä tutkimustulostensa näkökulmasta. Ikääntyneet kuvaavat hyvin moniulotteisesti yksin olemistaan. 10 % ikääntyneistä kokee yksinäisyyttä usein tai melko usein. Yksinäisyyden kokemukset syntyvä heikentyneen toimintakyvyn, ystävien kuolemisen ja välittävien ihmisten puutteen johdosta. Katso Hanna Uotilan esitys täältä.
Eevi Jaakkola (YtT) kuvasi Yhteisöllisyyttä syrjäisellä maaseudulla asuvien ikääntyneiden arjessa, ja sitä kuinka se elää yhä. Yhteisöllisyys tuo maaseudun ikääntyneiden elämään turvallisuutta. Toisesta ihmisestä välitetään maaseudulla Me -hengen muodossa. Maaseudulla avun tarjoaminen on pyyteetöntä. Muun muassa Taivalkoskella asumisen edellytyksenä on, että naapuri auttaa, tekee lumityöt, kuljettaa asioille ja käy kylässä. Maaseudulla otetaan myös uudet ihmiset lämpimästi vastaan. Yhteisöllisyys saa aivan toisen merkityksen, kun siirrytään kaupunkeihin. Myös joutilaisuus koetaan maaseudulla positiiviseksi voimavaraksi. Joutilaat tarinoivat ja viihtyvät tarinoiden paremmin, muita viihdyttäen. Katso Eei Jaakolan esitys täältä.
Vallin Etsivä mieli -projektin suunnittelija Anu Kuikka kuvasi puheessaan, miten etsivä vanhustyö voidaan määritellä ja toi argumentteja sille, miksi Etsivää vanhustyötä tarvitaan? Sitä tarvitaan siksi, että voimme auttaa yli 90 % ikääntyneistä, jotka asuvat kotonaan tuetusti jatkossa (STM 2013, 2015 ja 2016). Ikääntyneiden toimintakyvyn rajoitteet lisääntyvät samassa suhteessa kuin heidän määränsä lisääntyy. Toimintakyvyn rajoitteet voivat kasvaa 95 % jos vauhti on sama kuin 1980-2000 -luvuilla. Yksinäisyys lisääntyy samassa suhteessa. Tärkein argumentti Etsivän vanhustyön tarpeelle on kuitenkin se, että ikääntyneiden eläkkeet ovat pieniä. Heillä ei ole varaa panostaa psykososiaalisten tarpeiden täyttämiseen. Ikääntyneet pohtivat jo nyt ostaako ruokaa vai lääkkeitä käteen jäävällä eläkkeellään. Etsivä vanhustyö tulee olemaan vaa’ankieliasemassa jatkossa. Ikääntyneet, jotka tarvitsevat apua ja tukea on löydettävä ajoissa, jotta ne yli 90 % ikääntyneistä voivat asua tuetusti kotonaan, niin pitkään kuin mahdollista, kuten yhteiskuntamme tavoite jatkossa on. Katso Anu Kuikan esitys täältä.
Etsivä vanhustyö verkostoituu
Päivää jatkettiin Eloisa Ikä -ohjelman Reija Heinolan (ohjelmapäällikkö) esityksellä siitä, kuinka Etsivä vanhustyö verkostoituu eri hankkeiden yhteistyönä. Ikääntyneiden aktiivisen ja psykososiaalisen toiminnan tukemisessa tärkeitä ovat erilaiset kehittämishankkeet. Niiden toimintaan etsitään ja löydetään ikääntyneitä eri puolilla Suomea. Verkostoituminen niin valtakunnallisesti kuin alueellisesti on onnistuneen avunannon edellytys. Verkostossa olemme vahvempia kuin yksinämme. Eloisa Ikä -ohjelma toimii vuoden 2017 loppuun asti. Sen tuloksista saamme kuulla lisää niin julkaisujen kuin seminaarien muodossa. Katso Reija Heinolan esitys täältä.
MEREOn (Vanhusten palvelutaloyhdistys ry) hallinnoiman Etsiväpiirit -projektin Sirkku Taskinen (projektisuunnittelija) kertoi ME -yhdessä toimijat –mallista verkostoitumisen mahdollisuutena. Malli on kehitetty palveluja tuottavan yhdistyksen yleishyödyllisen toiminnan toteuttamiseen palvelujen rinnalle. Yhdistävä tekijä on se, että toiminnassa ovat mukana niin ikääntyneet itse, vapaaehtoiset ja työntekijät. Kaikkien osaamista hyödynnetään ikääntyneiden psykososiaalisen ja aktiivisen toiminnan toteuttamisessa. Katso Sirkku Taskisen esitys täältä.
Tampereen Kotipirtti ry:n Yhressä nääs -projektin Sari Brand (projektivastaava) kuvasi mainiosti, miten Verkosto ikääntyneen arjessa toimii Kotipirtin Olkkarissa -mallissa Tesoman kaupunginosassa. Lähiöelämä on muuttunut vuosien saatossa ja ikääntyneistä ”Kerrostalokyttääjistä” on tullut Olkkarin toimesta aktiivisia toimijoita omalla alueellaan. Ystävyyssuhteita on syntynyt matalan kynnyksen toiminnan aikana. Olkkari tuli ikääntyneiden elämään oikeaan aikaan (2013). Se yhdistää myös eri sukupolvia. Vanhat voivat oppia nuorilta ja nuoret vanhoilta mm. Kesäkahvilaa pyörittämällä tai draamaa esittäen. Matalan kynnyksen toimintaa erilaisissa tapaamispaikoissa tarvitaan jatkossa joka kylään ja lähiöön. Katso Sari Brandin esitys täältä.
Kirkkopalvelut ry:n IkäArvokas -hankkeen toiminnassa Pieksämäellä ollaan osaamista toteutettu ja sen käyttöön kannustettu myös näytelmäkerhon muodossa. Kohtaamisia kylällä -näytelmä toi mainiolla tavalla esiin sen, miten naapuruksina elävät ikääntyneet kohtaavat yllättäen toisensa ja pyytelevät molemmat toisiaan kylään ja käymään. Tarina eteni molempien osapuolten yksinpohtimiseen siitä, miksi toisen luokse ei voi mennä kylään. Onko se kateellinen, onko se liian hieno, onko minulla sopivat vaatteet, onko hiukseni hyvin ja lopuksi siihen, että soitan ensin, mutta en muista mikä on naapurin sukunimi, joten soitto ei onnistu. Vierailu toisen luokse ei onnistunut. Osallistujiin esitys upposi täysillä. Ikääntyneet itse osaavat kertoa parhaiten omasta elämästään. Katso Kohtaamisia kylän raitilla esitys täältä.
Etsivän vanhustyön esimerkkejä
Iltapäivän lopuksi tarjottiin kuulijoille Etsivän vanhustyön esimerkkejä ja toimintamalleja. Muun muassa Rateva ry:n, Miä ite-Myö yhessä -projektin projektivastaava Satu Suni (projektivastaava) kertoi, miten hyvin Etsivä vanhustyö maaseudulla on vuosien 2012-2016 toteutunut. Kyliltä on tavoitettu yli 350 ikääntynyttä ja saatu heistä suuri osa mukaan järjestettyyn toimintaan. Kehittämistyöstä on syntynyt malli, jossa kuvataan Yhteistyö eri toimijoiden kesken, Ikääntyneiden internetin käytön vertaisopastus, Arjen apua -toiminta ja Kylillä tapahtuva ryhmätoiminta. Malli sai nimekseen Miä ite -Myö yhessä toimintamalli. Katso Satu Sunin esitys täältä.
Helsingin Diakonissalaitos, Seniori Vamos -hankkeen Sari Nyberg (palvelualuejohtaja) ja Fingerroosin säätiön Löytävä -hankkeen (Turku) Ulla-Maija Nikula (toimitusjohtaja) kertoivat esimerkin ja mallin Jalkautuvasta etsivästä työstä. Hankkeet ovat toiminta-aikanaan tavoittaneet yli 1 000 yksin elävää ja apua tarvitsevaa ikääntynyttä. Hankkeiden kokemuksien myötä kysymys kuulijoille ja kaikille ikääntyneiden kanssa toimiville oli, Miksi olemme löytäneet näin paljon kohderyhmän vanhuksia? Vai olemmeko unohtaneet heidät? Katso Sari Nybergin ja Ulla-Maija Nikulan esitys täältä.
Kirkkopalvelut ry:n IkäArvokas -hankeen Eija Myllymäki (projektityöntekijä) ja Elina Tuononen (diakoniatyöntekijä) Pieksämäen seurakunnasta toivat esiin Etsivän vanhustyön yhteydenottotapoja. Yhteydenottokortin avulla he olivat tavoittaneet hankkeen aikana 188 ikääntynyttä avun tarvitsijaa. Kortti jää kehitystyön jälkeen diakoniatyön käyttöön. Useimmat yhteydenottoa haluavat ikääntyneet ovat tarvinneet jotain palvelua tai keskustelua toisen ihmisen kanssa. Suorat puhelinyhteydet lisääntyivät kortin saaneiden suunnalta. Katso Eija Myllymäen esitys täältä.
Lopuksi kuultiin Oulun Eläkkeensaajat ry:n Hannele Huovisen (projektipäällikkö) Ikäihmisten Olohuone -projektin toiminnasta. Olohuoneet kokoavat ikääntyneitä kahdessa palvelukeskuksessa ja ne toimivat pääasiassa iltaisin, viikonloppuisin ja pyhinä. Toimintaa tarjotaan niinä aikoina, jolloin ikääntyneiden yksinäisyys korostuu. Ikääntyneet ovat ottaneet toimintamahdollisuuden hyvin omakseen. Erilaisiin yhdessäolon muotoihin kuuluu pelien pelaaminen, liikunta, kulttuuri eri muodoissaan, käden taitojen harjoittaminen, uuden oppiminen ja asiantuntijaluennot. Ikääntyneiden omien tarpeiden ja mielenkiinnon mukaan. Katso hannele Huovisen esitys täältä.
Kirkkopalvelut ry:n Yhteisvastuukeräyksen Tapio Pajunen (keräysjohtaja) kokosi seminaaripäivän annin yhteen. Yksinäisiä ikääntyneitä asuu joka kylässä ja kaupungissa, he tarvitsevat meitä jokaista. Hän mainitsi puheessaan myös vapaaehtoistoiminnan olevan äärimmäisen tärkeää ikääntyneiden hyvinvoinnin muodostumisessa. Kirkkopalvelut ry on kehittänyt vapaaehtoistoimintaan Vapaaehtoistyö.fi sivuston, johon vapaaehtoiseksi haluava voi ilmoittautua. Apua tarvitseva ikääntynyt ja vapaaehtoinen yhdistetään tarpeiden ja sen mukaan, miten vapaaehtoinen haluaa apuaan antaa.
Seminaarin järjestäjät kiittävät, niin seminaariin osallistujia kuin päivän puhujia.
Ilman teitä päivä ei olisi ollut sitä, mitä se oli, onnistunut.
Seminaarin esitysdiat:
Aloitus- ja ohjelma
1. Hanna Uotila
2. Eevi jaakkola
3. Anu Kuikka
4. Reija Heinola
5. Sirkku Taskinen
6. Sari Brand
7. Satu Suni
8. Sari Nyberg ja Ulla-Maija Nikula
9. Eija Myllymäki ja Elina Tuononen
10. Hannele Huovinen
Seminaarin esitykset videoitiin, ne julkaistaan myöhemmin mm. youtubessa.
Helsingissä 6.9.2016
Anu Kuikka
Valli ry, Etsivä mieli -projekti