Etsivää vanhustyötä tarvitaan, sen vahvisti lokakuun lopussa pidetty Etsivän ja löytävän vanhustyön seminaari, joka oli huippusuosittu.  Seminaariin osallistui noin 150 etsivän vanhustyön tekijää ja kehittäjää ympäri Suomea, eivätkä kaikki halukkaat edes (valitettavasti) mahtuneet mukaan.  Seminaarin järjestäjänä olivat Mereo /Vanhusten palvelutalo- yhdistyksen ja Kotipirtti ry:n  Etsivän vanhustyön hankkeet sekä Vanhus- ja lähimmäispalvelun liitto Valli ry:n Etsivän vanhustyön verkostokeskus.

Seminaarin tarkoituksena oli koota yhteen Etsivän vanhustyön tekijät ja jakaa niitä toimiviksi osoittautuneita keinoja ja menetelmiä, joilla on kyetty tavoittamaan avun tarpeessa olevia ikääntyneitä ihmisiä eri puolella Suomea.  Lisäksi seminaarissa haluttiin tiivistää Etsivän vanhustyön tekijöiden verkostoa ja suunnitella yhdessä tulevaa verkostotyötä.

Aamupäivällä aiheeseen kuulijoita johdattelivat etsivän vanhustyön guru Jaana Kauppinen, tutkijat Elisa Tiilikainen, Jari Pirhonen, Marjaana Seppänen, Marja Saarenheimo  sekä kokemusasiantuntija Raija Viitanen. Puheenvuoroissa pohdittiin mm. etsivän vanhustyön tarpeellisuutta ja roolia vanhustyössä sekä vanhojen ihmisten kokemasta yksinäisyydestä. Teatteri Tuulahduksen avulla päästiin aiheeseen kiinni tunnetasolla.

Iltapäivällä verkostoiduttiin ja esiteltiin etsivän vanhustyön käytännön työmuotoja. Yksi seminaaripalautteen merkittävimmistä kiitoksista saatiinkin siitä, että tapahtumassa yhdistyi luontevasti kokemus, käytäntö ja tutkimus.  On erittäin tärkeää, että ihmisten kokemukset ja tutkimustieto ohjaavat käytännön työn kehittämistä, ja vastaavasti ihmisten kokemuksista ja  käytännön työstä viedään ideoita ja aiheita kehittämiseen ja tutkimukseen.

Seminaarissa julkaistiin myös Askeleet etsivään -kortit, johon idea tuli Mereon ja Kotipirtin etsiviltä. Pitkän linjan etsivän vanhustyön toimijat kokoontuivat Etsivän vanhustyön verkostokeskuksen koolle kutsumana kuvaamaan etsivää vanhustyötä kolmesta eri näkökulmasta: Mitä etsivä vanhustyö on? Miten sitä tehdään?  Mitä se työntekijältä edellyttää?

Ihmiskeskeinen etsivä vanhustyö ei koskaan ole hallinto- tai organisaatiolähtöistä. Se ei ole pelkkää palvelun tarjoamista, vaan se on ihmisen kohtaamista, kiireetöntä läsnäoloa ja dialogia. Se vaatii kykyä tunnistaa riskit ja avun tarve, välittävää mieltä, rohkeutta ottaa puheeksi ja  kuulevaa korvaa sekä osaavaa auttajaverkostoa ja yhteistyötä.

Yhteinen työ vaatii luottamusta ja sitoutumista yhdessä asetettuihin tavoitteisiin ja päämäärään. Mutta myös vahvaa tahtotilaa ja kumppanuutta. Verkostossa tehtävässä pitkäjänteisessä ja sitoutuneessa yhteisessä työssä on keskiössä etsivän ja löytävän vanhustyön tuloksellisuus ja vaikuttavuus.