Etsivän epilogi .

Olen Karoliina Randelin, tällä hetkellä jo muissa tehtävissä puuhaileva Etsivän vanhustyön verkostokeskuksen ex-suunnittelija. Tämä teksti on joutsenlauluni: viimeinen uutiskirjeeni Vallille, ja samalla kiitoskirjeeni kaikille yhteistyötä kanssani tehneille ihmisille aina työkavereista ja yhteistyökumppaneista kanssani asioineille painotalon työntekijöille asti.

Kohtaamista isolla K:lla

Työtehtäväni Vanhus- ja lähimmäispalvelun liitto Valli ry:ssä oli varsin monipuolinen. Opin paljon siitä, mitä etsivä vanhustyö on. Tuo aluksi abstraktin kuuloinen, epämääräisyyden sumussa leijuva kokonaisuus alkoi hahmottua sitä mukaa, mitä enemmän aiheesta kuulin ja luin. Eniten opin etsivää vanhustyötä ammatikseen tekeviltä etsiviltä. Kaikessa tiedossa, jota aiheesta imin, korostui yksi asia ylitse muiden: kohtaamisen merkitys. Kohtaaminen tuntui läpäisevän kaikkea, mitä työssäni tein myös etsivän vanhustyön ulkopuolella. Jos työaikaani Vallissa kuvaisi yksi sana, se olisi juuri tuo kohtaaminen, isolla K:lla raapustettuna.

Kohtaaminen korostui kaikissa tapahtumissa, joita olin mukana järjestämässä Verkostokeskuksen omista koulutuksista Vallin yhteisiin ponnistuksiin asti. Kohtaaminen oli läsnä tehdessäni haastatteluita tiedonhakua, blogitekstejä tai uutiskirjeitä varten. Jopa kokoustarjoiluja hankkiessani kohtaaminen oli läsnä. Kohtaamisen ja etsivän vanhustyön sisältöosaamisen lisäksi opin Vallissa jonglööraamaan monilla ajatuspalloilla yhtä aikaa ja kirjoittamaan niin paperisia kuin sähköisiäkin muistilappuja tusinoittain päivässä. Muistilaput olivat pakollisuus, jotta edes osa monipuolisen työn haastavista puolista, pienten osien muistamisesta, onnistuisi. Mutta pienistä nuoteista muodostuu onneksi usein suhteellisen harmoninen sinfonia.

Yhdessä tekemisessä on voimaa ja voimaantumista

Opin myös käytännön taitoja, kuten lautasliinojen taittelemisen kauniiseen muotoon, mutta ennen kaikkea huolellisen suunnittelun ja valmistautumisen merkityksen. Taustatyötä on kerrassaan pakollista tehdä. Samalla opin suunnittelemaan toimintaani isomman kuvan, tavoitteiden, mukaan. Suunnittelun ja tavoitehakuisen toiminnan kolikon kääntöpuolena opin taas arvioinnin ja seurannan merkityksen. Mutta näitäkin taitoja tärkeämpää oli tiimitaitojen hiominen. Yhdessä tekemisen hienous ja tuloksellisuus näkyi erityisen hienosti paitsi tyhy-päivien tiimityöskentelyssä, mutta myös Vallin yhteisten tapahtumien suunnittelussa ja toteuttamisessa. Erityisesti mieleeni on jäänyt Iloa Arkeen -toiminnan roadshow:ssa mukana olo ja Vallin perinteisen Nuuttijuhlan päätyöryhmässä hääräily. Toisaalta yhteiset, kiireettömät hetket esimerkiksi kahvitauoilla tai Suomenlinnassa työhyvinvointipäivänä seikkaillessa ovat jääneet nekin mieleen. Yhteinen tekeminen muodossa tai toisessa lisää myös työhyvinvointia – ihan tutkitustikin.

Kehittymisestä ja kehittämisestä

Puolentoista vuoden työrupeamani aikana olen siis oppinut paljon ja toisaalta kuulemani ja pikkuhiljaa itsekin uskomani palautteen mukaan myös kehittynyt. Se onkin oiva rinnastus myös tälle kehittämistyölle, jota täällä Vallissa ja muissa järjestöissä teemme joka päivä. Kehittäminen ja kehittyminen vaatii kärsivällisyyttä, mutta toisaalta yhdessä tehden ja hioen voi jokin päivä päästä tuijottamaan lähes täydellisen epätäydellistä, hiomatonta tai hiottua timanttia. Valmista ei synny kerralla, vaan muokkauksia on välillä syytä tehdä tusinoittainkin, mutta se ei toisaalta vähennä yhtään sen ensimmäisen raakileen merkitystä. Sitä, että on uskaltanut yrittää. Siispä, kiitos yhteisestä ja allekirjoittaneen kehittämisestä Valli ry ja kaikki yhteistyökumppanit ja kaikki työn touhussa kohtaamani ihmiset! Kohdataan siis mielellään tulevaisuudessakin!

Karoliina Randelin