Fiksuissa kunnissa kehitetään yhdessä järjestöjen kanssa

Kunnissa ja järjestöissä ollaan ihmisten kanssa samalla asialla – molemmissa tehdään töitä ihmisten hyvinvoinnin edistämiseksi. Tehdäänpä soteuudistuksen suhteen mitä tahansa ratkaisuja, kuntien ja järjestöjen kannattaa yhdistää voimia.  Jos haluaa saada hyviä tuloksia sekä vähentää säätöä, sähläystä ja turhautumista, tavoitteiden kirkastamiseen ja työtavoista sopimiseen kannattaa käyttää aikaa.

Pyörää ei yhteistyön rakentamiseen tarvitse kuitenkaan keksiä alusta. Neuvoja, oppaita ja kokemuksia on tarjolla paljon sekä kunta- että nyt myös maakuntayhteistyöhön. Kansalaisyhteiskuntapolitiikan neuvottelukunta Kanen ja Kuntaliiton tuoreen Järjestöt maakunnan kumppanina -oppaan voi ladata tästä.

Oulun esimerkki

Monissa kunnissa on päästy juhlapuheista käytäntöön. Oulussa järjestöjen ja kaupungin pitkäaikainen kumppanuustyö ja satsaus yhteistyöhön tuottaa hyvää hedelmää. Hyödynsaajina ovat kaupunki, järjestöt ja vanhat ihmiset. Sekä kaupunki että ikäihmisten kanssa työskentelevät parikymmentä järjestöä ovat sitoutuneet ikäihmisten Elämänkaari -verkoston työhön.  Mukaan on tullut myös kulttuurialan toimijoita. 
Kaikki järjestöjen rahoitushakemukset, joihin haetaan kuntaa kumppaniksi, käsitellään ensin kaupungin vanhuspalveluiden ja järjestöjen yhteisessä Elämänkaariverkostossa. Verkostossa on sovittu, että kaupunki ei lähde käsittelemään järjestöjen hakemuksia, jos niihin ei ole ensin hankittu verkoston puumerkkiä. Sitoutuminen verkoston pelisääntöihin mahdollistaa suunnitelmallisen ja läpinäkyvän, tarvelähtöisen kehittämistyön. Uusien hankkeiden hakua varten kaupungin asiantuntijat kertovat vuotuisessa työpajassa eri asuinalueiden haasteista. Uusia hankkeita lähdetään pohtimaan yhteisesti esiin nostettujen tarpeiden pohjalta.

Luottamus ja pelisääntöihin sitoutuminen vaativat usein pitkäjänteistä työtä ja luottamuksen rakentamista. Selvät pelisäännöt ovat Oulussa taanneet sen, että sopimuksista on pidetty kiinni, verkostokäsittely takaa hankkeille ”Eskon puumerkin” eikä verkoston toiminta ole laimentunut kuulumistenvaihdoksi.

Toisena esimerkkinä Turku 

Toinen esimerkki kunnasta, joka on investoinut täsmätyöpanoksen järjestöjen kanssa tehtävään työhön, on Turku. Järjestöt ovat mukana palveluohjauksen ja neuvonnan kehittämistyössä monin tavoin. Kompassi-hankkeessa kehitetään palveluohjausta monikanavaisesti niin, että ihmiset voivat saada neuvontaa ja ohjausta mahdollisimman monesta, itselleen sopivasta kanavasta ja läheltä omaa asuinympäristöään.

Erilaiset matalan kynnyksen neuvonta- ja ohjauspalvelut ovat järjestöjen ydinosaamista. Turun Lähimmäispalveluyhdistys ry:n ja Turun kaupungin yhteinen Liikkuva resurssikeskus on liikkunut Turussa ja Varsinais-Suomessa pari vuotta ja tarjonnut kotona asuville ikääntyville liikkuvan, matalankynnyksen palvelun.  Turun kaupunki on antanut hankkeiden käyttöön yhden työtekijän panoksen.  

Uudenlaista yhteistyötä on tehty ns. yhden luukun periaatteella: yhdestä paikasta saa neuvontaa ja tietoa sekä kaupungin että järjestöjen toiminnasta. Ihmisten luo on menty palvelu- ja vesibussilla sekä kirjasto- ja matkailuautolla. Pysähtymispaikkoja ovat olleet kauppojen aula, huoltoasemat, torit, ostarit, kerhotilat ja terveyskeskusten edustat.

Muista yhteistyömalleista eri puolilta maata voit lukea lisää esim. Innokylästä, johon moni toimintamalli on kuvattu.

Marja Vuorinen
järjestöpäällikkö
Vanhus- ja lähimmäispalvelun liitto Valli ry