Mari: Ketäs te nyt sitten olette?

Heidi ja Opri: No me olemme Heidi Oilimo ja Opri Pulliainen, aikuisopiskelijoita Metropolia Ammattikorkeakoulusta. Meillä molemmilla on pitkä kokemus vanhustyöstä ja myös aiempi hoitoalan koulutus, Heidi on sairaanhoitaja ja Opri lähihoitaja. Kolme vuotta sitten rakkaudesta vanhuksiin ja halusta kehittää heille parempia palveluita aloitimme geronomiopinnot, jotka nyt ovat loppusuoralla.

Mari: Millaisiin tehtäviin valmistaa geronomitutkinto?

Heidi ja Opri:  Geronomi (AMK) on sosiaali- ja terveysalan 3,5-vuotinen tutkinto. Sen tehtävänä on kouluttaa kokonaisvaltaisen vanhustyön osaajia, ikääntymisen asiantuntijoita, jotka tukevat hyvää ja osallistuvaa vanhenemista. Asiantuntijuus rakentuu monitieteisestä gerontologisesta tiedosta, palvelujärjestelmäosaamisesta sekä kehittämisen ja johtamisen työkaluista. Geronomi voi toimia kaikissa vanhuspalveluita tuottavissa ja kehittävissa organisaatioissa ja toimintaympäristöissä. Geronomi voi työskennellä esimerkiksi palveluneuvojana, muistikoordinaattorina, vanhustyön yksikön esimiehenä vai vaikka vanhustyön kehittäjänä järjestöissä.

Mari: Valliin otitte yhteyttä tutkimushankeasiassa, mitä tutkitte ja miksi?

Heidi ja Opri: Teemme opinnäytetyötä, jonka aiheena on vanhustyötä tekevä henkilöstö rekrytointiprosessin näkökulmasta. Haluamme työssämme selvittää, millainen on hyvä vanhustyöntekijä – ja voiko sellaista ylipäätään määrittää – ja minkälaista osaamista tämän päivän vanhustyöntekijältä vaaditaan. Laatu kiinnostaa meitä. Hyvän laadun kokemukseen liittyy paitsi henkilökunnan ammattitaito myös kohtaaminen ja vuorovaikutus. Pienetkin arkiset asiat voi tehdä niin, että vanhus kokee olevansa arvokas ja merkittävä, ja siksi sillä on paljon merkitystä, millaisia ovat vanhustyöhön valittavien henkilöiden arvot, asenteet, käyttäytyminen ja persoonalliset ominaisuudet.

Valliin otimme yhteyttä, koska tiesimme Vallin olevan aktiivinen vanhustyön kehittäjä, ja käytännössä yhteistyö Vallin kanssa helpotti meitä löytämään haastateltavia tutkimukseemme.

Mari: Minua kiinnostaa nyt tietysti eniten, että nousiko haastatteluissa esiin mitään erityistä nuorten työllistämisen näkökulmasta.

Heidi ja Opri: Paljonkin. Esimiehet ovat huolissaan vanhusalan tulevaisuuden näkymistä ja työvoiman saannista, ja ala kaipaa kipeästi nuoria tekijöitä. Vanhustyö ei tänä päivänä ole vetovoimainen ala, eivätkä nuoret juuri hakeudu sinne. Työharjoittelujaksot ovat kuitenkin työnantajille loistava tilaisuus markkinoida itseään ja vanhusalaa, ja siksi opiskelijoiden ohjaukseen kannattaa panostaa. Hyvistä opiskelijoista tuleekin usein kysyttyjä keikkalaisia ja myöhemmin myös vakituisia työntekijöitä.

Nuorilla on erilainen suhtautuminen työhön kuin vanhemmilla sukupolvilla. Nuoret eivät tavoittele pitkää uraa yhdellä työnantajalla vaan haluavat vaihtelua. He arvostavat vapaa-aikaa ja harrastuksia ja asettavat ne jopa työn ja rahan edelle. Työnantajien pitää keksiä entistä luovempia tapoja houkutella nuoria töihin ja saada heidät pysymään talossa. Työnantajat voisivat kehittää esimerkiksi uudenlaisia, yksilöllisesti joustavia tapoja työsuhteen ja työajan järjestämiseen.

Myös sosiaalisen median käyttöä työnantajan tunnettavuuden ja rekrytoinnin kanavana kannattaisi ehdottomasti lisätä. Vanhustyön imagoa on pyrittävä kaikin tavoin parantamaan ja saatava niin nuoret kuin vanhemmatkin ihmiset ymmärtämään miten hienoa, monipuolista, luovaa ja vaihtelevaa vanhusten kanssa työskenteleminen voi olla!

Mari: Milloin tutkimuksestanne kuullaan seuraavan kerran?

Heidi ja Opri: Opinnäytetyömme julkaistaan 18.marraskuuta 2014, ja sen jälkeen se on luettavissa opinnäytetöiden verkkotietokannassa Theseuksessa. Kerromme työstä ja johtopäätöksistämme mielellämme muissakin yhteyksissä, yhteystietomme saa Vallista!

Mari: Kiitos!

Heidi Oilimo

Opri Pulliainen