Hallitusohjelma nyt käsissä – miltä näyttää

Jännittävien vaiheiden kautta meillä on nyt hallitusohjelma käsissä. Asiakirjan piti olla strateginen, mutta kuinka ollakaan: sitä on 36 sivua ja liitteet päälle! Huhhuh, kuvittelin strategioiden olevan muutaman sivun mittaisia.On vaikea nähdä, miten tämä eroaa entisistä hallitusohjelmista tyyliltään.Tarkka lukeminen ja tulkitseminen vie asiantuntijoiltakin aikaa, kuten kuulin arkkiatri Risto Pelkosen vetämän asiantuntijaryhmän viimeisessä kokouksessa 28.5.

Aluksi: kuten arvelin, mukana on selvitys yksinelävien asemasta ja hankintalain uudistus ”kansallista etua ja kansalaisten hyvinvointia tukevaksi ”. Hyvä, kunhan nuo tehdään. Ohjelmassa on myös julkisen palvelulupauksen antaminen, mikä on todella haastava tehtävä. Teimme siitä muutamia sormiharjoituksia arkkiatrin ryhmässä. Perustuslaki luo puitteet, mutta monta mutkaa on matkassa, ennenkuin se on kirjoitettu auki ymmärrettävällä tavalla takuuvarmasti kansalaisen kannalta.

Vanhojen ihmisten asioita voi hallitusohjelmasta poimia kokonaisen ryppään. Kun panostetaan digitalisaatioon, luvataan myös auttaa niitä, joille siirtyminen on vaikeaa. Myönteistä – vaikkakin riittämätöntä –  on 75 miljoonan euron panostus omaishoitoon useampana vuotena. Sen siirtämisestä Kansaneläkelaitokseen ei nyt ole ripaustakaan. Vanhusten perhehoito otetaan lakiin ja sitä  laajennetaan samoin 10 miljoonalla. Vapaaehtoistyön esteitä ja sääntelyä puretaan – tervetullutta!

Toisaalta vanhat ovat myös säästöjen kohde. Asiakasmaksujen korotukset laitos- ja kotipalveluissa kerryttävät 150 miljoonan säästöt; samalla maksupolitiikkaa yhdenmukaistetaan. Tämä hallitus tarttuu nyt henkilöstömitoitukseen, jota väljennetään. Kun mitoitus pudotetaan 0.40 – 0.50 tasolle, lasketaan säästettävän 100 miljoonaa euroa. Kelpoisuusehtoja väljennetään, opiskelijoita, harjoittelijoita ja oppisopimusväkeä pidetään väljemmin perustein hoitotyöntekijöiden asemassa mitoituksissa. Moni muukin asia iskee vanhoihin, erityisesti köyhiin vanhuksiin, kuten indeksitarkistusten tekemättä jättäminen, lääkekustannusten ja matkakorvausten säästöt.

Ikäpolitiikka ei ole pelkkää sosiaali- ja terveyspolitiikkaa, vaan se kattaa kaikki yhteiskunnan lohkot. Uuden hallituksen on sisäistettävä tämä tosiasia. Ja meidän järjestöjen on tutustuttava ikänäkökulmasta hallitusohjelman asuntopolitiikkaan, liikennepolitiikkaan, koulutuspolitiikkaan, veropolitiikkaan ja kaikkeen muuhunkin, mikä koskee hyvää ikääntymistä.