VALLI ry:n Etsivän vanhustyön verkostokeskuksen koordinoima Helsingin kaupungin ja helsinkiläisten järjestöjen yhteinen Kunnan keskitetyn palveluohjauksen ja järjestöjen etsivän vanhustyön systeeminen verkostoyhdyspintatyö -toimintamalli palkittiin Talentian Hyvä käytäntö -kilpailussa. Tuo tunnustus lämmitti ja kannustaa pyrkimään vielä parempaan.

Sosiaali- ja terveystyössä moni asia toimii hyvin ja uusia toimintamallejakin kehitetään jatkuvasti. Samaan aikaan sosiaali- ja terveysala tarvitsee nostetta. Työ on vaativaa, paljon osaamista edellyttävää. On pitkälti hyvinvointipalvelujen ansiota, että Suomi on jo neljännen kerran onnellisin maa maailmassa. Koronapandemiakaan ei ole ammattilaisten osaamisen vuoksi päässyt hallitsemattomaksi. Sosiaali- ja terveysalan ihmiset auttavat kansalaisia heidän arjessaan liian usein ilman riittävää kiitosta ja positiivista huomiota joka päivä.

Pienillä saman suuntaisilla teoilla tehdään haluttu muutos

Voidaanko hyvistä tuloksista jäädä nauttimaan, kun on kehitetty vaikuttava toimintamalli, jolla on muutettu toimintatapoja ja tehostettu työtä? Onneksi ei. Toki onnistumisesta on iloittava. On kuitenkin syntynyt yhteiskehittämisen ja oppimisen kulttuuri, joka tuottaa tekijöilleen uusia oivalluksia, mutta myös keskinäistä vertaisuutta riippumatta organisaatiosta, joka innostaa. Uhkana on, että ilman rahallista panostusta järjestöjen hyvätkään käytännöt ja toimintatavat eivät jää elämään. Valitettavan usein kehittäminen aloitetaan alusta, kun tekijät ovat vaihtuneet ja opit unohdettu. On tärkeää löytää järjestöjen hyville käytännöille pitkäjänteistä rahallista panostusta. Systeeminen yhdyspintatyö edellyttää sitoutumista ja luottamusta, mikä vaati aikaa ja yhteistyörakenteita. Toimintamallia voidaan levittää ja kehittää eri toimintaympäristöihin ja kohderyhmiin, mutta jo kehitetyillä alueilla toiminnan edelleen kehittäminen on tärkeää.

Ennaltaehkäisevä työ inhimillistä ja kustannusvaikuttavaa

Palkitussa toimintamallissa tunnistettiin asiakasohjauksen asiakkaista väliinputoajat, jotka syystä tai toisesta eivät kykene omatoimisesti toimimaan neuvojen ja ohjeiden perusteella, mutta joiden avuntarve ei kuitenkaan edellyttänyt palveluja. Järjestöjen etsivällä vanhustyöllä pystyttiin vastaamaan näiden ihmisten tarpeisiin. Yksinäisyys, alakulo, voimattomuus yhdistettynä sosiaalisen tuen puutteeseen voivat aikaistaa raskaiden palvelujen ja pitkäaikaishoidon tarvetta. Väitän, että jos kyettäisiin osoittamaan iäkkään ihmisen laitoshoidon siirtymisestä syntyneet säästöt järjestöjen etsivään vanhustyöhön, voitaisiin kohtuullisen pienillä ennaltaehkäisevän työn kustannuksilla saada aikaiseksi merkittävää vanhustyön kehittymistä.   Ennalta ehkäisevän työn vaikuttavuuden osoittaminen vanhustyössä on kuitenkin haastava tehtävä, sillä iäkkään elämään voi tulla useampia muuttuvia tekijöitä hyvästä ennaltaehkäisevästä toiminnasta riippumatta ja silloin vaikutuksia ei voida osoittaa.

Järjestöjen kansalaistoimintaan ja etsivää vanhustyöhön tulee panostaa kunnissa

Mitä paremmassa kunnossa ihmiset ikääntyvät, sitä paremmin yhteiskunnassa voidaan. Vaikutukset heijastuvat yksittäisestä ihmisestä usein laajemmin lähiyhteisöön. On inhimillisesti tärkeää, että ikääntyneet saavat apua oikea-aikaisesti, oikealla osaamisella ja riittävästi. Tämä vaatii systeemisen yhteisen työn, alueellisten monitoimijaisten verkostojen kehittämistä, eri toimijoiden resurssien hyödyntämistä sekä uusia työtapoja ja -välineitä. Kun riskitekijät tunnistetaan ja avuntarvitsijat löydetään varhain, voidaan auttaa kevyemmillä tukitoimilla sekä löytää uusia innovatiivisia tapoja tukea kotona asuvia iäkkäitä, mikä on inhimillistä ja taloudellisesti merkittävää. Tulevissa kuntavaaleissa on tunnustettava järjestön kansalaistoiminnan merkitys ennalta ehkäisevässä työssä ja etsivän vanhustyön tarpeellisuus ja niihin on panostettava.

Päivi Tiittula
Erityisasiantuntija
VALLIn Etsivän vanhustyön verkostokeskus