Onko kuntapäättäjillä kanttia olla huomiomatta iäkkäitä?

Ikääntynyt väestöryhmä kasvaa koko Suomessa, ja eri kunnissa hiukan eri suhteessa. Pian joissakin kunnissa ikääntyneiden osuus on jopa kolmannes kuntalaisista. Ikääntyneet eivät kuitenkaan muodosta yhtenäistä ryhmää kuten eivät kuntapäättäjätkään. Eläkkeelle jääneestä seniorista hauraaseen hoidettavaan vanhukseen voi kulua aikaa useampi vuosikymmen tai vain hetken humaus. Se, miten iäkkäiden ihmisten toimijuutta tuetaan ja osallistumista ja hyvinvointia kunnissa edistetään, jakaa kunnat voittajiin tai häviäjiin.

Minä, sinä, me – olemme tämän päivän tai tulevien vuosien vanhuksia

Lähtökohtana on tunnistaa iäkkäiden moninaisuus. Ikääntyvät ihmiset ovat kyvyiltään, taidoiltaan ja taustoiltaan erilaisia. Ikä ei itsestään ole tukea ja avuntarvetta määrittelevä tekijä. Iäkkäänä elämänpituista matkaa on tehty monta mailia ja se mitä matkalla on koettu, vaikuttaa käytössä oleviin voimavaroihin ja kykyyn hyödyntää niitä. On myös muistettava, että vanheneminen koskettaa meitä kaikkia. Jos hyvin käy, meistä kaikista tulee vanhuksia – millaisia, riippuu merkittävässä määrin yhteisöstä, jossa elämme. Kunnan päättäjillä on merkittävä rooli yhteisön resursseihin ja sosiaaliseen pääomaan.

Hyvinvoiva iäkäs on kuin hyvä sijoitus

Viisaissa kunnissa ei nähdä kapeasti iäkkäitä ihmisiä huollettavina kuluerinä. Pikemminkin tunnistetaan hyvinvoivan yhteisön ja onnistuneen ikääntymisen synnyttämät positiiviset vaikutusketjut. Yhä useammalla iäkkäällä on kapasiteettia ja halua tehdä työtä eläkkeelläkin. Suurin osa iäkkäistä kuntalaisista onkin hyviä veronmaksajia ja palvelujen käyttäjiä, jotka tuotavat työtä niin yrittäjille kuin kunnallekin. Parhaissa kunnissa hyödynnetään iäkkäiden osaamista mm. päätöksenteossa.

Tukemalla kansalaisjärjestöjä mahdollistetaan niiden eri ryhmille tuottama tuki, jota ei palveluilla ratkaista. Samalla luodaan areena, jossa iäkkäät voivat olla kehittämässä yhteisön elinvoimaa ja toteuttaa toimijuuttaan vapaaehtois- ja vertaistoiminnassa. Iäkkäiden tiedetään myös olevan merkittävä sosiaalinen ja taloudellinen tuki jälkipolvilleen, ja siten he vaikuttavat sekä työikäisten aikuisten että lapsien hyvinvointiin. Iäkäs puoliso tai vanhempi, joka hoitaa omaa läheistään joko omaishoitajan statuksella tai muutoin, tuottaa kunnille valtavia säästöjä.

Iäkkäiden osallisuus, mutta myös tuki ja apu on mahdollistettava kunnissa

Iäkkäiden kuuleminen ei tarkoita vain vaalien yhteydessä tehtyä jutustelua, jossa kunnallisvaaliehdokkaat ”kalastelevat” iäkkäiden ääniä. Aito ymmärrys iäkkäiden elämysmaailmasta ja arjesta vaatii systemaattisia kohtaamisen toimintatapoja sekä kuulemisen kanavia ja dialogiin kannustavia foorumeita. Ikääntyvät kuntalaiset on otettava mukaan toimintaan, suunnitteluun ja kehittämiseen. Tarvittaessa heidän on saatava oikea-aikaisesti ja riittävästi ohjausta, tukea ja palveluita. Auttaaksemme iäkkäitä ihmisiä oikea-aikaisesti tarvitaan tavoitteellista monitoimijaista yhteistä työtä ja aukotonta palveluekosysteemiä, jossa iäkkäät ovat mukana toimijoina.

Hyvinvoinnin edistäminen kuuluu kaikille. On välitettävä kanssaihmisistä, uskallettava ottaa huoli puheeksi, tunnistettava syrjäytymiseen tai raskaisiin palveluihin johtavat riskitekijät ja puututtava niihin aktiivisesti ja ennaltaehkäisevästi. Luottamusyhteiskunta tarvitsee meitä kaikkia päätöksentekijöistä yksittäisiin kuntalaisiin. Tulevilla kuntapäättäjillä on erityinen vastuu toteuttaa politiikkaa, joka edistää luottamusta palvelujärjestelmään, joka edelleen vahvistaa turvallisuuden kokemusta ja tulevaisuudenuskoa.

Lue Etsivän vanhustyön verkostokeskuksen kuntavaaliteesit 2021 täältä.

Päivi Tiittula
Erityisasiantuntija
Etsivän vanhustyön verkostokeskus