Digitaalisen pelaamisen käsite pitää sisällään useita eri alustoja. Joku pelaa kännykällä Candy Crushia ja joku toinen uppoutuu tietokoneellaan World of Warcaftin syövereihin. Jollain päivän tyhjät tauot täyttyvät perinteisen pasianssin digiversiosta ja joku rakentelee konsolilla Minecraft-maailmoissa. Tyypillisesti pelaaminen mielletään hyvin nuorten, alle parikymppisten miesten harrastukseksi, mutta totuus on toinen. Nykyään pelaajien keski-ikä lähestyy 45 vuotta ja sukupuolijakaumakin vastaa väestön keskimääräistä sukupuolijakaumaa. (Lähde) Vaikka keskiverto pelaaja on tyypillisesti vielä alle 50-vuotias, nousee ikääntyneiden pelaajien lukumäärä kovaa vauhtia. Yli 70-vuotias pelaaja ei ole enää harvinaisuus, vaan ikääntyneillä on omia digitaaliseen pelaamiseen keskittyneitä yhteisöjä ja jopa senioreiden eSports-joukkueita (Lähde).
Monen ensiaskel tietokoneen käyttöön on tapahtunut solitaire-pasianssin kautta. Eikä ihme, se on yksi niistä helpoiten lähestyttävistä sovelluksista, joilla tietokoneen ja sen hallintalaitteiden käyttö tulee tutuksi. Olen itsekin aikoinaan peruskoulun ensimmäisillä ATK-tunneilla saanut opettajalta kehotuksen pelata hetken pasianssia, jotta opin käsittelemään hiirtä. Sama konsti toimii edelleen; vaikka laitemaailma onkin monipuolistunut ja pelit muuttuneet monitahoisemmiksi, on yksinkertaisten pelien avulla helppo oppia oman laitteen perustoimintojen käyttö.
Suurin este uuden oppimiselle ovat usein ennakkoluulot. Digitaalisuuden kohdalla usein vastassa on uusi laite ja sen hankalaksi koettu käyttöliittymä. Oma käsitys itsestä oppijana saattaa olla heikko, varsinkin erilaisten teknisten laitteiden osalta. Käyttö voi tuntua hankalalta ja ei-kiinnostavalta pakkopullalta, jos ainut kosketuspinta laitteen käytön opetteluun tulee viranomaisten suunnalta vaatien sähköistä asiointia eri asioissa. Olisikin tärkeää löytää se parhaiten motivoiva keino, jonka takia alun epämukavuuden jaksaa ylittää kerta toisensa jälkeen ja jolla uuden laitteen peruskäyttö muuttuu luontevaksi. Jollekin tämä saattaa olla videopuhelut lapsenlapsille ja jollekin toiselle omaan harrastukseen liittyvä keskusteluryhmä. Aika monien kohdalla tarvittava motivaatio ja sisältö löytyy pelaamisen ja pelien mahdollistaman yhteisöllisyyden kautta.
Ihmiselle on ensiarvoisen tärkeää kuulua johonkin yhteisöön, on se sitten perhe, ystäväpiiri tai vaikkapa työyhteisö. Ikääntyessä näissä yhteisöissä tapahtuu väistämättä muutoksia: lapset kasvavat ja muuttavat kotoa, eläkkeelle jäänti tiputtaa pois työyhteisöstä ja ystäväpiirikin harvenee. Tällöin on tärkeää löytää uusia vertaisryhmiä ja saada kokemus omasta merkityksellisyydestään niissä. Nykyaikana hyvin tärkeäksi kanavaksi näille vertaisryhmille on muodostunut sosiaalinen media.
Pelaaminen tuo monelle sisältöä elämään. Nykyisin useimmat pelit toimivat ainakin jollain tapaa verkossa, luoden mahdollisuuden vuorovaikutukseen muiden kanssa. Yksinkertaisimmillaan kilpaillaan omassa ryhmässä siitä, kuka saavuttaa korkeimmat pisteet ja lähetellään ystäville pieniä pelin sisäisiä lahjoja. Monimutkaisimmissa peleissä pelin sisälle syntyy aivan omia verkkoyhteisöjä, joissa viihdytään sekä pelatessa että pelin ulkopuolisilla keskustelupalstoilla sekä livetapaamisissa. Tärkeintä näissä yhteisöissä on usein omaan viiteryhmään kuuluvien, samanhenkisten ihmisten löytäminen ja vuorovaikutus heidän kanssaan.
Pelaaminen on nykypäivänä monelle myös ammatti. ESport on suuren mittakaavan toimintaa, jossa liikkuvat aivan yhtä suuret rahasummat kuin muussakin ammattilaisurheilussa. Pelejä lähetetään suoratoistopalveluna ja niitä seuraa suuri joukko katsojia. Myös pelaamisen videointi ja pelivideoiden katsominen on suosittua. Varsinkin erilaisten tarinallisten pelien pelaamisen seuranta esimerkiksi YouTuben kautta on varsin suosittua ja viihdyttävää toimintaa. Yksi suurimmista houkutustekijöistä näissäkin on usein se peli- ja eSport-maailman luoma yhteisö.
Usein pelimaailma koostuukin tarinoista, sekä pelien avulla kerrotuista että peliyhteisön luomista kertomuksista. Tarinoiden avulla voidaan saada kosketus ihmisen sisimpiin ajatuksiin ja tuntoihin. Kun muistamme tämän esimerkiksi hoivatyössä, pystymme aivan eri lailla huomioimaan ihmisen myös elinkaaren loppupäässä. Pelien avulla löydämme aivan uudenlaista sisältöä elämään sekä mahdollistamme leikinomaisen tavan ottaa haltuun uusia välineitä ja teknologioita. Kannattaa tutustua rohkeasti omien laitteiden pelitarjontaan ja kokeilla olisiko jokin niistä sellainen, joka kiinnostaisi ja motivoisi opettelemaan käyttöä ja ehkäpä mahdollistamaan uuden harrastuksen aloittamisen.
Muistetaan, että teknologia kuuluu kaikille!
Kaisa Huuhtanen
Erityisasiantuntija
VALLIn Ikäteknologiakeskus