Ihmiset vanhenevat, teknologiat vanhentuvat. Kukin meistä vanhenee itselle tutun, mutta jo vanhentuneen teknologian kanssa. Uuden teknologian käyttöönotto on ikäihmiselle väistämättä iso haaste. Ilman toisten apua on siitä hankala selviytyä. Auttaisi, jos teknologiaa olisi edes helppo käyttää ja että se toimisi luotettavasti. Uutta opeteltavaa tulisi olla mahdollisimman vähän. 

Teknologiassa on älyä, mutta valitettavasti vielä liian vähän. Tarvitaan käyttäjän älyä täydentämään teknologian puutteita. Tilanne on nurinkurinen. Kun ikäihmisen kyvyt ovat pahasti alentuneet ja hän on heikoimmillaan ja tarvitsee avuksi teknologiaa selviytyäkseen elämisessään, varsinkin silloin hänen pitäisi pystyä venymään ja oppimaan uutta.   

Erityisesti ikäihmisten käyttöön tarkoitetussa teknologiassa pitäisi olla älyä, jolla paikataan käyttäjän jo hyvinkin puutteellisia taitoja. Välttämättä tarvitaan käyttäjänsä kyvyt huomioivaa ja myös tämän kyvyttömyyden ylittävää eli käyttäjän omasta panoksesta riippumatonta teknologiaa. Onneksi tällaistakin jo löytyy. Sen nopea kehitys ratkaisee paljon siinä, onnistuuko teknologian käyttöönotto ikäihmisten avuksi. 

Ikäihmiset käyttävät teknologiaa osana palvelua. Mitä heikompi on oma kunto, sitä suurempi on palvelun osuus. Teknologia tukee palvelun toteutumista ja mahdollistaa uusia sisältöjä ja tapoja tuottaa palveluja. Näyttää siltä, että ei kannata edetä teknologia ja laite kärkenä, vaan kehittää uutta tapaa toteuttaa palvelua. Teknologian tehtävänä on mahdollistaa ja tehostaa uuden toiminta- ja palvelukonseptin kehittyminen ja toteuttaminen. 

Käyttöönotossa on liian pitkään yritetty edetä teknologia edellä. On kehitetty laitteita, joiden yhteys käyttäjän ja palvelun tuottajan tilanteeseen on jäänyt liian vähälle huomiolle. Vähintäänkin on tarpeen kehittää palvelua ja laitetta rinnakkain. Tämä vaatii uudenlaista otetta kehittämistyössä. 

Teknologian käyttöönotossa ratkaisee palvelu – ja palvelun tuottaja. Mitä palvelua ikäihminen tarvitsee, mikä on mahdollista? Mihin palvelun tuottaja uskoo ja on valmis investoimaan? Käyttöönotto ei etene, jos ei nähdä hyödylliseksi investoida jopa riskiä ottaen. 

Palvelujen tuottajat ovat ryhtyneet ottamaan vastuuta ikäteknologian hyödyntämisestä. Etäpalveluja kehitetään tosissaan ja siihen löytyy teknologiaa avuksi. Enää ei odoteta, että asiakkaat itse suostuvat hankkimaan laitteita. Suhteellisen pienellä palvelun tuottajan investoinnilla päästää etenemään. Tärkeää on, että laite vastaa tarpeeseen ja koettu hyöty suhteessa hintaan ja vaivaan on riittävä. Kun eri osapuolet kokevat saavansa riittävän hyödyn laitteen käytöstä, ollaan jo voiton puolella.  

Tavoiteltuja hyötyjä saadaan vain investoimalla. Palvelun tuottajan kannattaa investoida, kun säästyy työaikaa ym. kustannuksia, minkä ansiosta toiminta on kannattavampaa. Mutta mitä tapahtuu sitten, kun nämä hyödyt on saatu ja kannustimet käytetty? Ikäihmisen mahdollisesti saama terveydellinen tai toimintakyvyn lisähyöty ei ole palveluntuottajalle yhtä vahva kannustin kuin välitön ajan ja kustannusten säästö. 

Ehkä teknologiaan kannattaa myös investoida, jos sen ansiosta asiakkaat ovat tyytyväisempiä, sitoutuvat asiakkuuteen ja haluavat lisäpalvelua. Palveluyrityksissä tämä yleensä tuo uutta liiketoimintaa. Sitä vastoin esim. kuntien toiminnassa tällaisten asioiden kannustavuus on vähäinen. 

Jonkun varmaankin kannattaa maksaa säästyvistä hoitopaikoista, hoitokuluista ja muista vastaavista kustannussäästöistä. Toistaiseksi ne joilla on vastuu palvelujen järjestämisestä, ovat olleet melko passiivisia teknologian käyttöön otossa. Toki hyviäkin esimerkkejä on. Ehkä saadun hyödyn vaikuttavuus hyvinvointiin tai pitkäaikaiskustannuksiin pitäisi olla vahvempi ja paremmin todennettu. 

Mutta kenen kannattaa maksaa inhimillisistä hyödyistä kuten ikäihmisen toimintakyvystä, turvallisuudesta ja elämän laadusta – ja ehkä elinvuosistakin? Ikäihmiset itse ja omaiset tuntuvat arvostavan näitä asioita yllättävän vähän. Näin on ainakin päätellen siitä, että he ovat melko haluttomia maksamaan teknologiasta. Vai onko kyse hankalammasta asiasta eli siitä että ikäteknologia ei ole riittävän uskottavaa. Eli että se todella pystyy parantamaan toimintakykyä ja elämän laatua siinä määrin ja sillä varmuudella, että kannattaa ruveta sitä käyttämään. 

Lisähyötyä ei voida kovinkaan helposti myydä ja toteuttaa ikäihmisen kustantamana lisäpalveluna, koska hän ei pysty itse sitä maksamaan tai ei koe sitä tarpeelliseksi. Näyttää siltä, että sen jolla on suurin intressi hyötyihin, on otettava kantaakseen kustannuksiakin, jotta teknologian käyttöönotto edistyy. 

Teknologian käyttöönotto vaatii laajahkon kokonaisuuden hallintaa. Siinä on mukana monta toimijaa. Pitäisi pystyä katsomaan asiaa monelta kantilta.  On tiedettävä teknologiatuotteet ja niiden tarjoamat mahdollisuudet. On ymmärrettävä käyttäjien tilanne, tarpeet ja edellytykset ottaa laitteita käyttöön. On hyvä tuntea laitteet ja niiden vaatimukset käyttäjilleen. On vielä tunnettava teknologian rooli palveluissa ja työntekijöiden työssä.  

Mikä taho pystyy ymmärtämään kokonaisuuden eri puolineen? Laitetoimittajat tuskin pystyvät. Suurilla ja kokeneilla palveluntuottajilla voi jo olla asiantuntevia ja asiaan vihkiytyneitä tekijöitä. Kun ikäteknologiaa otetaan käyttöön kotiin annetuissa palveluissa, on kotihoito ikäihmisen tilanteen tuntijana avainasemassa.  Kotihoito on usein myös laitteiden ”myyjän” roolissa. Se sopiikin tähän hyvin, koska kotihoidon työntekijöillä on usein hyvä kontakti ikäihmiseen ja hyvä tilannetuntemus. 

Hyväksi avuksi on ollut osaava ja luotettava välikäsi, joka itse omaa tai pystyy kokoamaan riittävän asiantuntemuksen eri näkökulmista. Välikäsi on moninäkökulmaisuuden hallitsija, yhteen kytkijä ja tulkki eri osapuolten välillä. Välikäden roolissa ovat olleet usein projektit ja kehittämiskeskukset. Olennaista on välikäden neutraali rooli osapuolten kesken. Hyvä välitaho pystyy herättämään luottamusta, kannustamaan ja vakuuttamaan hyödyistä.   

Uskon siihen, että ikäteknologian käyttöönotossa avainasia on palvelujen kehittyminen ja erityisesti digitaaliset palvelut. Meillä ei vielä ole kotonaan asuville huonokuntoisille ikäihmisille sellaisia palveluja, joissa teknologiaa hyödyntämällä pystytään aikaansaamaan eri osapuolten kannalta riittävän suureksi koettuja hyötyjä.  

Paavo Viirkorpi 12.1.2016