”Virkistäytymistä tapahtuu silloin, kun arki muuttuu hetkeksi ”

Auditoriossa kuhisee. Paikalla on kymmeniä punapaitaisia työmyyriä, jotka vievät mennessään ja tuovat tullessaan. On todellisten tekijöiden aamupäivä. Auditorion etuosassa on suuri seinä, jossa lukee isoin kirjaimin Iloa Arkeen. Lakanaan on painettu Helsingin seurakuntayhtymä. Joku kantaa valtavia tikkaita edes takaisin. Yhdellä pyörii tietokoneen ruudulla kuvaesitys. Videotykki heijastaa valkokankaalle videoita Usko, toivo, rakkaus -trilogiasta, jossa vanhukset ovat olleet mukana tekemässä elokuvaa. Eräs kasaa esitteitä pöydälle siisteihin pinoihin.

Kaiken hyörinän yläpuolella kuuluu vaimeana Shakespearen sonetti. Äänentoistoa testaava Veli, Venetsian vahtimestari siellä vain lämmittelee. Silmät kirkkaina loistaen hän pehmeällä äänellään taitavasti taiteilee sanoja toisensa perään. Eipä moni ehdi huomaamaan kaunokirjallisuuden jättiläisiä, vaikka Veli niitä kultalautasella tarjoilee ihmisten puheensorinan seassa lausuen.

– Ollako vai eikö olla? kajahtaa kaiuttimista Hamlet.

Valmistelut ovat vielä kesken. Veli Venetsian on noussut suurille tikkaille, keskellä näyttämöä. Kattoon kiinnitetty videotykki on ojennettava suoraan. Tilanne on jännä ja kutkuttava. Edellisen tunnin energia on tiivistynyt, eikä juhlan juontaja, Pirkko Lahti halua enää odottaa. Hän pompsahtaa reippaasti ylös paikaltaan ja aloittaa tarinoinnin. Hänet tuskin näkee suurten tikkaiden takaa, mutta kello on yksitoista, ja silloin tilaisuus on sovittu alkavaksi.

On kyseessä Iloa Arkeen -pysäkkitoiminnan viimeinen Roadshow, järjestöjen yhteisen maratonin maalisuora. Tapahtuma on kiertänyt ympäri Suomen. Ahkerat punapaitaiset, ikäihmisten parhaimmat tukijat ovat vihdoin palanneet pääkaupunkiin mukanaan roppakaupalla terveisiä. Lapinlahden entisen sairaalan uudistunut auditorio tarjoaa sopivan tilan Roadshown päätösjuhlallisuuksiin. Pirkko Lahti juontaa tilaisuutta leppoisasti ja haluaa ihan aluksi laulattaa paikalle kerääntynyttä väkeä. On selvästi yhteisen hyvän jakamisen hetki. Vuoron perään eri toimijat esitellään, kukin saa nousta seisomaan ja tulla nähdyksi.

Kohta auditorion etuosa on tyhjentynyt, tikkaat on viety pois. Esille astelee Ryhdikkäät rypyt. Viekoittelevat leidit liikkuvat ja keimailevat. Elegantisti keinuvat tanssijat nostavat hymyn katsojien poskipäihin. Katsomon jähmeämmätkin hartiat tempautuvat mukaan vienoon valssiin.

Sitten Pirkko kutsuu auditorion etuosaan seurakseen Valli ry:n Aulikki Viippolan, Iloa arkeen -pysäkkien ideanikkarin. Aulikki on ollut mukana järjestämässä ikäihmisten kohtaamispaikkoja eri puolilla Suomea.

– Nämä ovat kulttuurellisia kohtaamispaikkoja, joissa kannustetaan vapaaehtoisuuteen.

Aulikki ja työparinsa Kati Nikola esittelevät viestikapulana toimivaa kaulinta, jonka kääreeseen on kirjoitettu terveisiä jokaiselta Roadshow’hun osallistuneelta paikkakunnalta. On mukaan mahtunut eräs räppitervehdyskin. Kaikissa viesteissä on jotakin yhteistä. Ihmisen elämä on koko matkan yhtä arvokasta alusta loppuun.

Turvallisen tylsyyden tilalle toimintaa

Pirkko Lahti kannustaa kaikkia läsnä olevia kokeilemaan ja uskaltamaan. Hän varoittaa rutiinien tuttuudesta. Arjessa turvallisuutta tuova sama rytmi saattaa tylsistää ja virkistäytyminen vähenee. Aivot tarvitsevat tekemistä ja sopivia ärsykkeitä pysyäkseen mukana. Yhteisestä tekemisestä voi löytää uusia tuttaviakin, yksin ei ole kenenkään hyvä jäädä.

Tilaisuudessa puhuu myös taiteilija, valtiotieteen tohtori Assi Liikanen. Hänellä on painavaa sanottavaa taiteen merkityksestä ikäihmisten elämässä.

– Muistot elävät taiteessa, musiikissa ja kulttuurissa. Kuvat virkistävät mieltä, laulut herättävät eloon. Menkää mukaan ja osallistukaa, Assi vetoaa.

Lopuksi Pirkko Lahti taivuttaa koko porukan balettiasentoon. Kädet kurottuvat hienostuneesti ensin kohti kattoa, jalkaterät seiniä kohti. Koko keho klassiseen ojennukseen. Muuta ei tarvita.

Hienojen juhlapuheiden jälkeen on aika toiminnalle. Lapinlahden sairaalan käytäville on kerääntynyt uteliaita ikäihmisiä ja heidän omaisiaan. Taitaa mukana olla joitakin hoiva-alan työntekijöitäkin. Jokainen täällä on paremman vanhuuden puolella.

Kulttuurikaverit kutsuvat seuraksi kulttuuririentoihin. Kaikessa, minkä saa jaettua, ilo vähintään kaksinkertaistuu. Varmasti niin tapahtuu myös yhteisesti koetussa teatterinäytöksessäkin.

Pitkän käytävän keskellä on riviin aseteltu useita purkkeja, joissa rehottaa tuoksuvia yrttejä. Vapaaehtoinen pääsee viljelemään ja varjelemaan maata. Purkit ovat puutarhakulttuurin puolesta puhujia. Puutarhayhdistys on silmin nähden elävä ja vehreä.

Lähde-kahvilan vieressä taiteillaan joulukortteja lähetettäväksi ikäihmisille. Seuraavassa pöydässä Siskot ja Simot esittelevät järjestämiään tempauksia vanhusten kanssa.

Veli, Venetsian vahtimestari, tahtoo esitellä rannassa sijaitsevan rakennuksen. Iloa Arkeen on saanut mielen uteliaaksi. On aika jatkaa matkaa. On ollut ilo olla mukana.

Maisa-terapiakoira innostuen haukahtaa. Näkemiin seuraavaan kertaan!

Teksti ja kuvat: Vallin harjoittelija Sanna-Maija Rautakoski