Järjestöpohjaisissa vanhuspalveluissa kansalaisvaikuttaminen on osa identiteettiä

Lokakuun alussa vietettiin järjestöjen päivää sekä kansalaisvaikuttamisen pioneerin Miina Sillanpään liputuspäivää. Miina otti rohkeasti ja väsymättömästi kantaa yhteiskunnallisiin epäkohtiin ja puolusti heikommassa asemassa olevia kansalaisia. Koska järjestöille kansalaisvaikuttaminen ei ole vain yksi juhlapäivä vuodessa vaan osa niiden arkea, päätin tutkailla Valli ry:n jäsenyhteisöjen organisaatioidentiteettiä kansalaisvaikuttamisen ja Miina Sillanpään hengessä.

Kahden järjestöpohjaisen vanhuspalveluita tuottavan organisaation identiteettiä käsittelevässä tapaustutkimuksessa todettiin, että molemmat järjestöt syntyivät tarpeesta ja motivaatiosta parantaa vanhojen ihmisten asumisolosuhteita omalla paikallisella alueellaan. Vanhojen ihmisten elämänlaadun ja hyvinvoinnin edistäminen toimi arvopohjaisena intressinä ja moraalisena velvoitteena asuntotuotannon aloittamiselle. Vapaaehtoisuus ja yhteisesti jaetut intressit olivat edellytys järjestöjen heti alkumetreistä käynnistyneelle palvelu- eli liiketoiminnalle. Tapausorganisaatioiden ensimmäisissä rakennustöissä talkoolaisilla oli suuri rooli.

Järjestöjen toimintaan ei tultu taloudellisten intressien takia. Tapausorganisaatioiden keskustaloista tuli paitsi vanhusten koteja, myös oman lähialueensa keskeisiä, avoimia tiloja niin ikäihmisille kuin muillekin kohderyhmille. Ajatus vanhusten elämänlaadun parantamisesta laajeni suurempaan yhteiskunnalliseen velvollisuudentuntoon.

Tapausorganisaatioiden yhteiskunnallinen velvollisuudentunto ilmeni tutkimuksessa yhteisöllisyyden ja solidaarisuuden identiteeteissä. Tutkimuksessa solidaarisuuden identiteetti kuvastaa tapausorganisaatioiden altruistista toimintaa sekä organisaatioissa vallitsevaa käsitystä siitä, että niillä on moraalinen velvollisuus puuttua omalta osaltaan yhteiskunnan epäkohtiin.

Epäkohtiin puuttui myös Miina Sillanpää, vaikka se ei ollut Miinallekaan aina mutkatonta. Miinan ajamiin asioihin saattoi kohdistua ensin vastustusta, mutta määrätietoisuutensa, laajan ystävä- ja vaikuttajaverkostonsa sekä kovan pohjatyön ansiosta monet yhteiskunnallisesti merkittävät aloitteet saivat ensiaskeleensa.

Myös tapausorganisaatioissa perustamisajoilta lähtien on otettu riskejä suuremman hyvän edestä, ja välillä se on johtanut myös taloudellisesti kannattamattomiin päätöksiin. Arvot ovat kuitenkin kannatelleet läpi vaikeiden aikojen, ja vaikka palvelutoiminta on aika ajoin ajanut ohi aktiivisen kansalaistoiminnan, ovat tapausorganisaatiot vahvasti kiinnittyneinä kansalaisyhteiskunnan eetokseen omilla tavoillaan.

Kansalaisyhteiskunnan eetokseen kuuluu ennen kaikkea yhteenkuuluvuuden tunne. Tapausorganisaatioiden yhteenkuuluvuuden tunne ja siihen liittyvät emotionaaliset piirteet vaikuttavat monella tasolla: organisaatioiden sisällä, sen lähiyhteisöissä sekä suuremmassa suomalaisessa arvoverkostossa. Kansalaisvaikuttaa voi siis monella tavalla. Sitä voi tehdä Miinan tavoin rohkeita aloitteita tekemällä ja tuumasta toimeen ryhtymällä tai pienillä, oman yhteisön tai organisaation arkisilla teoilla. Vaikuttaa voi myös samalla asialla olevaan laajempaan verkostoon, keskusteluun tai toimintaan osallistumalla.

Vaalitaan siis muinakin vuodenaikoina erimuotoista, niin näkyvää kuin siellä syvällä oman organisaation tai yhteisön sisimmässä elävää kansalaisvaikuttamista.

Valli ry:n kahden jäsenyhteisön organisaatioidentiteetin tapaustutkimus on luettavissa Theseuksesta https://www.theseus.fi/handle/10024/169177