Korona muutti lapsiperheen ja isovanhempien yhteydenpitoa - vai muuttiko sittenkään?

Meillä isovanhemmat ovat lähellä, toiset 2 km päässä ja toiset naapurikaupungissa n 15 km päässä. Molemmat ovat alusta saakka olleet tiivis osa lastenlastensa elämää. Lisäksi lähisuvussa on monia muitakin edeltävän sukupolven edustajia, joiden kanssa yhteyttä normaalisti pidetään, jos ei viikottain, niin ainakin kerran kuussa.

Arjen videopuhelut tärkeitä

Pojat (8 ja 3 -vuotiaat) ovat jo rutinoituneita videopuheluiden soittajia. Isomman kanssa aloitimme jo adoptiohakumatkalla säännöllisesti soittamaan isän puolen isoäidille videopuheluita. Nykyään poika soittaa itsenäisesti isän äidille joka ilta iltapalalta. Nuorempi on isoveljensä perässä omaksunut saman tavan ja kyseleekin heti iltapalapöytään istuessaan että soitetaanko "pädimummolle". Iloksemme myös vaari on innostunut nyt tämän nuorimmaisen kanssa videopuheluista. Vaikka hänellä ei omaa älylaitetta olekaan, kömyää hän joka ilta mummon tabletin ääreen keskustelemaan pojanpoikien kanssa. Päivän tärkeimpiä ja odotetuimpia hetkiä sekä lapsille että isovanhemmille.

Äidin puolen vanhempien kanssa isompi poikamme on soitellut satunnaisesti videopuheluja, enemmän he ovat olleet lasten elämässä läsnä fyysisesti. Normaalitilanteessa pojat näkevät äidin vanhempia useamman kerran viikossa, piipahtelemme toinen toistemme luona aina kun asiaa sattuu olemaan tai muuten vain satumme kulkemaan ohi. Lisäksi koko perhe ja välillä lähisukuakin kokoontuu joka sunnuntai ja pyhäpäivinä syömään isoäidin valmistamaa sunnuntaipäivällistä.

WhatsApp -videoita joka päivä

Nyt korona-aikana olemme valitettavasti joutuneet näistä joka viikkoisista perhekokoontumisistamme luopumaan, sillä äidin isä kuuluu sekä ikänsä että perussairauksiensa takia riskiryhmään ja joutuu viettämään tämän ajan karanteenin kaltaisissa olosuhteissa. Olemmekin nyt pitäneet enemmän yhteyttä videopuheluilla ja perheen yhteisessä whatsApp-ryhmässä. Aloimme siskoni aloitteesta lähettää jokapäivä ryhmään päivän videoita, jotta ikävä lievittyisi puolin ja toisin. Nämä ovat osoittautuneet todella ihaniksi ja todennäköisesti tulemme tätä tapaa jossain määrin jatkamaan.

Syntymäpäivien riemua etänä

Koska meillä on suhteellisen laaja ja tiivis lähisuku joka normaalisti näkee suhteellisen usein, on tällä poikkeustilanteella ollut vaikutusta muihinkin ihmissuhteisiin. Normaalisti varsinkin lasten syntymäpäivät yms juhlimme isolla porukalla ja nyt tämä poikkeustilanne on osunut juuri suurimpaan syntymäpäiväsumaan. Kun jo useamman lapsen juhlat peruttiin, päädyimme itse ratkaisuun, että jotain asialle täytyy tehdä ja järjestimme 3v. syntymäpäivät etätoteutuksella. Koska kyse oli näkövammaisen lapsen juhlista, päädyimme ratkaisuun, jossa järjestimme ison näytön keskelle juhlapöytää ja istuttamaan juhlakalun sen eteen.

Juhlat sujuivat hienosti. Pienen alkusäätämisen jälkeen saatiin kaikki osallistujat linjoille. Jotkut olivat itsekin varustautuneet syntymäpäivärekvisiitalla ja -herkuilla, jotkut toivat vain itsensä paikalle. Keskusteltiin, puhallettiin kynttilät, laulettiin ja syötiin kakkua. Loppujen lopuksi tilaisuus vastasi tunnelmaltaan normaalia lastenjuhlien hulabaloota, vain jälkitiskin määrä oli vähäisempi. Onnistunut tilaisuus kaikin puolin, mutta kyllä silti jatkossa tulemme järjestämään normaalit juhlat, ehkä joillain etäosallistujilla höystettynä. Päivänsankari oli tyytyväinen juhliin ja siihen, että kerrankin sai syödä lähes koko kakun itse 😊

Kuvapuheluiden soittaminen on muodostunut jos ennen koronakriisiä perheessämme niin normaaliksi tavaksi kommunikoida, että pojat eivät täysin ymmärrä perinteisen puhelun konseptia. Varsinkin nuorempi haluaa aina nähdä soittajan ja ei oikein ymmärrä puhua, jos puhelimen laittaa korvalle. Lisäksi hän on oppinut itsenäisesti soittamaan videopuheluita. Aina välillä huomaamme, että jaahas, nyt se taas on löytänyt isoveljen kännykän ja mennyt johonkin piiloon soittelemaan sukulaisille. Yleensä jollekin isovanhemmista.

Kaisa Huuhtanen, VALLI ry