Maailmassa on 800 miljoonaa vanhaa ihmistä, pian miljardi. Suomessa meitä 65-vuotta täyttäneitä on jo yli miljoona. Tänä vuonna syntyvistä tyttölapsista puolet elää satavuotiaksi. Ei ihme, että ikääntyminen on suurin väestötrendi maailmassa.
Suomessa puhutaan kestävyysvajeesta, kun katsotaan tulevaisuuteen. Usein se virheellisesti liitetään juuri meihin vanhoihin ihmisiin. Ikäänkuin olisi meidän syy, että tulevaisuus näyttää taloudellisesti niukalta.
Sanon sen nyt suoraan: me vanhat ihmiset olemme kestävyystae, emme kestävyysvaje!
Koko yhteiskunnan kestävyys rakentuu sosiaalisen pääoman varaan. Missä sosiaalista pääomaa on vähän, siellä talous takkuaa, eriarvoisuus kasvaa ja ihmiset elävät turvattomuuden tunteen vallassa. Sosiaalinen pääoma syntyy ihmisten välisistä suhteista, huolenpidosta ja välittämisestä. Sosiaalinen pääoma on kestävän talouden perusta. Sen olennainen ydin on luottamus. Täällä Suomessa me voimme luottaa toisiimme, ystäviimme ja perheeseemme. Sen lisäksi me voimme luottaa poliisiin, joka ei ole korruptoitunut ja voimme luottaa vaaleihin, joissa ei käytetä vilppiä – harvinaista herkkua maailmalla.
Me vanhat ihmiset olemme suurin sosiaalisen pääoman tuottaja. Me välitämme lapsenlapsistamme ja pidämme huolta toisistamme. Me opiskelemme ja harrastamme, tapaamme toisiamme ja ylläpidämme terveyttämme yhdessä. Me kannamme mukanamme historiaa sodista ja köyhistä ajoista, joista yhdessä nousimme yhteisellä työllämme. Me ymmärräme solidaarisuuden arvon. Tasa-arvo on hyväksi kaikille, suuret erot ihmisten välillä luovat epäluottamusta ja kaunaa.
Me vanhat ihmiset olemme juuri se kestävyystae, jota Suomi tarvitsee ja jota ilman ei tultaisi toimeen!