Tampereen kongressikeskus Puistotorni kokosi 7.10.2105 salin täyteen (200) mielen hyvinvoinnin kehittämisestä kiinnostuneita alueen vanhustyön ammattilaisia ja vapaaehtoisia. Ikääntyvän mielen hyvinvointi on yhtä tärkeää kuin fyysinen hyvinvointi. Erilaisia menetelmiä ovat olleet kehittämässä niin vapaaehtoiset kuin ikääntyneet itse. Ikääntyneen ääntä kuullaan kehittämistyössä.
Mielellään hankekokoonpano (Mielenterveysseuran Mirakle -, Eläkkeensaajien keskusliiton Elinvoimaa – ja Eläkeliiton TunneMieli -hankkeet sekä Vallin Etsivä mieli -, MEREOn Etsiväpiirit ja Kotipirtti ry:n Yhressä nääs -projektit) järjesti ensimmäisen yhteisen seminaarin Tampereella keskiviikkona 7.10.2015. Seminaari koostui mielen hyvinvointi ikääntyessä, etsivä vanhustyö, vapaaehtoisten tukeminen ja ikääntyneet kehittämistyössä teemoista. Lopuksi tuotiin esiin hyvät käytännöt toimijuutta vahvistamassa näkökulmia.
Seminaarin aluksi tutkija psykoterapeutti Marja Saarenheimo johdatti kuulijat mielen hyvinvoinnin merkitykseen ikääntyessä. Seminaariin osallistujia kiinnosti esityksen päätyttyä muun muassa se, miten vapaaehtoisten tulisi kohdata mielenterveys-ongelmaisia vapaaehtoisena toimiessaan. Marja Saarenheimon ohje kohtaamiseen oli: ”Kohdataan kuten muitakin ihmisiä, kysytään suoraan”.
Aamupäivä eteni Etsivän vanhustyön kuvaamiseen, josta Etsivä mieli -projektin suunnittelija Anu Kuikka kuvasi Etsivää vanhustyötä, kehittämistyössä ja erilaisissa tutkimuksissa esiin tulleita näkökulmia. Teemaosuudessa näyteltiin etsivän työn käytännön toteutumista pienen näytelmän muodossa. Näytelmässä etsivän vanhustyön kohderyhmään kuuluva iäkäs Aili yritti kovasti vastustaa hänelle tarjottuja mahdollisuuksia osallistua matalan kynnyksen paikan Olkkarin toimintaan. Lopulta pitkä yksinolo kyllästytti ja uteliaisuus voitti. Aili lähti Olkkariin ja on sen vakituinen kävijä jo noin kahden vuoden ajalta. Ailin sanoja lainaten: ”Hän olisi kuin orpo piru Kalajoen markkinoilla, siellä kotonaan, jos ei olisi lähtenyt Olkkariin.”
Tampereen kriisikeskus Osviitan johtaja Seppo Lind kertoi kriisikeskuksen toiminnasta ja projektisuunnittelija Päivi Kreivi kertoi jalkautuvan kriisityön kehittämisestä Tampereen Härmälän kaupunginosassa. Jalkautuva kriisityö on tavoittanut kohderyhmien ihmisiä hyvin. Työn kehittäminen on vielä kesken. Jalkautuvaa kriisityötä on tarkoitus laajentaa muualle Suomeen.
Seminaarin iltapäivä käynnistyi vapaaehtoistoiminnan tukemisen teemalla, josta TunneMieli -hankkeen projektipäällikkö Tarja Levo kertoi vapaaehtoisten vertaisryhmä verkossa kehittämistyöstä. Ryhmään kuului ryhmän vetäjä ja kahdeksan osallistujaa eri puolilta Suomea. Vapaaehtoisten tukemista verkkoympäristössä ei ole aikaisemmin kehitetty. Kehitystyön tulokset ovat kannustavia. Vertaisryhmä verkossa koettiin hyväksi. Ryhmään osallistumisen vuoksi ei tarvinnut lähteä pois kotoa. Heikkoutena kehittämistyössä koettiin se, että teknologia ei aina toiminut verkkotapaamiskerroilla niin hyvin kuin odotettiin.
Elinvoimaa -hankkeen projektipäällikkö Petra Toivonen toi esiin vapaaehtoisten työnohjauksen kehittämistyön kokemuksia Turusta. Kehittämistyössä käytettiin työnohjauksellisia menetelmiä vapaaehtoisten ja järjestöhallinnoijien toiminnan tukena. Jatkona työnohjauksen menetelmistä kootaan koulutuspakettia muille järjestötoimijoille. Työnohjaus vapaaehtoistoiminnan tai järjestötoiminnan tukemisessa herätti keskustelua. Muun muassa sen sovellettavuus vapaaehtoistoimintaan herätti kiinnostusta, kun sitä pidetään perinteisesti ammatillisen työn ohjaamisen menetelmänä.
Seuraavana teemana seminaarissa oli Ikääntyneet kehittäjinä -paneelikeskustelu, johon osallistui neljä vapaaehtoistoimijaa. He olivat osallistuneet hankkeiden kehittämistyöhön. Paneeli kävi keskustelua muun muassa siitä: Miten tehtiin ennen kun ei ollut projekteja? Keskustelussa todettiin myös, että miehiä on vapaaehtoistoiminnassa usein n. 20 % ja naisia 80 %. Sama jako on vapaaehtoisten vetämien ryhmien osallistujien kohdalla. Naiset elävät pidempään. Vapaaehtoisuus kiinnostaa usein epäitsekkäistä syistä, kuten osallistujat totesivat: ”Se tuo itselle hyvää mieltä kun saa auttaa, osaamiseni on vielä käytössä, saan tyydytystä siitä kun näen tuloksia, saan vaikuttaa ja ajaa ikääntyneiden etua”. Keskustelussa viitattiin myös päivän avauspuhujan sanoihin: ”Aivojen mielihyväkeskus nauttii siitä”. Vapaa-ehtoisuudessa käytettyjä termejä tulee vapaaehtoisten mielestä miettiä. Keskustelussa tuotiin esiin, että vapaaehtoisena oleminen ei ole työtä, se on auttamista. Tärkeää on myös, jos toimii palvelutaloympäristössä, perehdytetään talon tapoihin ja toimintaan, sitten voi tehdä mitä haluaa.
Päivän päätteeksi sosiaaligerontologian professori Jyrki Jyrkämä kuvasi Hyviä käytäntöjä toimijuutta vahvistamassa, jakaen teeman seuraavasti: Millaisia ovat hyvät käytännöt? Mitä ymmärretään toimijuudella kehittämistyössä? Miten toiminta linkittyy (hyviin) käytäntöihin? ja Miten saataisiin toimijuuden vaikutukset näkyviin?
Esitys herätti mielenkiintoisia jatkoajatuksia ikääntyneiden toimijuudesta. Muun muassa löytyisikö toimijuuden näkökulmasta arkiarvioinnin tapoja? Tunnistammeko me toisemme kehittämisympäristöissä? Riisutaanko ihminen sosiokulttuurisesta koordinaatistostaan palvelukulttuuriin ”joutuessaan”? Tärkeää kehittämistyössä on huomioida myös toimijoiden ennakoidut tunteet (esteet/rajoitukset) ja rakenteelliset tunteet (millaisia juurtuneita tunteita toimintaan liittyy). Lisäksi on tärkeää miettiä, mitä kehittämistyössä tapahtuu säännöille, resursseille, toimijoille, toiminnalle, tekemiselle sekä vaikutuksille.
Näitä kokemuksia rikkaampana suuntaamme seuraavaan seminaariin, joka pidetään Lappeenrannassa 16.2.2016.
Tampereella 7.10.2015
Anu Kuikka, suunnittelija
Vallin Etsivä mieli -projekti- See more at: https://www.valli.fi/ajankohtaista/uutiset/mielellaeaen-seminaari-ikaeaentyneiden-mielen-hyvinvoinnin-asialla/#sthash.7PzO62HS.dpuf