”Vaimo sanoi, että kun olet niin puhelias, voisit hyvin käydä juttelemassa jonkun kanssa. Siitä se alkoi”, kertoo Lauri Itkonen kaveruudestaan nyt noin 85-vuotiaan porvoolaismiehen kanssa. Ikäeroa miehillä on 50 vuotta.

Porvoolainen Lauri Itkonen sai maaliskuussa 2018 viestin kaupungin vapaaehtoistoiminnan koordinaattorilta. Viesti on Laurilla edelleen tallessa. Koordinaattori kertoi, että nyt olisi iäkäs herra juttukaveria vaille.

Siitä lähtien olen kulkenut kanssaihmisenä tämän saman herran rinnalla. Aloitin kävelykaverina, ja nyt kun liikkuminen rollaattorin tukemana on hitaampaa, puuhamme kaikenlaista muuta. Ennen kaikkea juttelemme paljon, kuvailee Lauri pian neljä vuotta kestänyttä taivaltaan vapaaehtoisena kaverina ja auttajana.

Kahden eri-ikäisen miehen kaveruus on penkkiurheilua, juttelua, elämäntarinointia, kahvittelua, asioilla yhdessä käymistä ja asioiden hoitamista.

Kotihoito käy iäkkään herran luona kahdesti päivässä. Käynnit ovat lyhyitä eivätkä hoitajat ehdi pysähtyä kuuntelemaan ja tarinoimaan. Tässä onkin vapaaehtoisen ystävän tärkein paikka: kohdata ja kuunnella, aidosti ja kiireettä.

On kiva kuulla tarinoita ja juttuja näiltä kulmilta, kun en itse ole täältäpäin kotoisin eikä omia isovanhempiakaan ole lähellä, sanoo Lapista kotoisin oleva Lauri ja jatkaa:

Hienointa on nähdä se, kuinka tärkeää on, kun joku kuuntelee.

Tarvittaessa Lauri on yhteydessä kaupungin kotihoitoon tai edunvalvojaan. Viimeksi edunvalvojan kanssa viestiteltiin silmälasiasioissa. Rikki menneiden silmälasien tilalle tarvittiin uudet. Lauri oli apuna optikkokäynnillä, ja edunvalvoja huolehti rahaliikenteestä.

Kahvit mukaan termariin

Lauri on halunnut jatkaa vapaaehtoisena kaverina siitä huolimatta, että oma elämä kolmen pienen pojan isänä on kiireistä ja täynnä touhua ja tohinaa.

Haluan konkreettisesti omalla esimerkilläni opettaa pojilleni, että vanhoista ihmisistä pitää huolehtia, ja että se on myös mukavaa! Kun kaivan termoskannua kaapista, pojat tietävät jo siitä, minne olen lähdössä, kertoo Lauri.

Termoskannun kahvi on usein miesten kohtaamisen kohokohta. Juttelun lomassa nautittu suodatinkahvi on vaihtelua pikakahville, jota iäkäs herra yksin ollessaan itselleen keittelee. Joulun alla kahvin kanssa nautitaan Laurin viemiä lämpimiä joulutorttuja.

Poikiaan Lauri ei ota mukaan käynneille iäkkään kaverinsa luo. Vilkkailla pojilla on vauhtia sen verran paljon, että keskustelusta ei tahdo tulla silloin mitään. Rauhallinen kohtaaminen ja keskustelu ovat sitä, mitä iäkäs herra eniten kaipaa.

Turvallisuutta ja ihmisyyttä

Kysymystä siitä, mikä yksi sana kuvaisi parhaiten näiden kahden miehen kaveruutta, Lauri pohtii pitkään.

Ihmisyys – sitähän tämä ehkä kaikkein eniten on, sanoo muuten niin puhelias Lauri hiljaisella äänellä.

”Läsnäolo” lupaa sanana vähän liikaa, kun en kuitenkaan ole kaiken aikaa läsnä, ja ”seura” on sanana puolestaan vähän kevyt. Olen ihminen toiselle ihmiselle, sitähän tämä on, miettii Lauri vakavana.

Lauri myöntää, että hänen iäkkään herran luona viettämänsä aika on vaatimaton. Koronaepidemian aikana käynnit ovat harventuneet entisestään. Mutta jokainen hetki on tärkeä varsinkin, kun omaisia ei vanhuksen luona juurikaan käy.

Yksinäisyys riipaisee syvältä. Tieto siitä, että Lauri on tarvittaessa puhelinsoiton päässä, lisää turvallisuuden tunnetta.

Enköhän minä kulje siinä rinnalla kaverina loppuun asti, arvelee Lauri.

Myös työssään Lauri haluaa nähdä ja kohdata iäkkäät

Vanhusten yksinäisyys koskettaa Lauria myös hänen työssään proviisorina Porvoon Uudessa Apteekissa.

Reseptien ja lääkkeiden toimittamisen ohella hän haluaa aina löytää aikaa kysyäkseen kuulumisia etenkin iäkkäiltä asiakkailta.

Mitä sinulle kuuluu, miten pärjäilet? Moni vakioasiakas tulee tässä tutuksi, ja sen huomaa, miten tärkeää voinnin ja kuulumisten kyseleminen juuri iäkkäille on. Ja se, että joku oikeasti huomaa ja on kiinnostunut, Lauri toteaa.

Teksti: Ritva Pihlaja

Tämä Minä välitän -juttusarjan juttu sai alkunsa porvoolaisessa apteekissa pyhäinpäivän iltana, kun jutun kirjoittaja Ritva tuli hakemaan lääkkeitä päivystävästä apteekista. Tiskin takana häntä palveli proviisori Lauri. Ritva kertoi hakevansa lääkkeitä iäkkäälle pariskunnalle, jota hän auttaa vapaaehtoisena. Tästä kuullessaan Lauri alkoi kertoa omaa tarinaansa.

Laurin ja Ritvan kohtaaminen oli merkityksellinen. Siinä vaihdettiin kokemuksia välittämisen merkityksestä ja siitä, mitä toisen ihmisen auttaminen itselle merkitsee.

Välittämisen päivän (26.11.2021) yhtenä tarkoituksena on kertoa esimerkkejä siitä, miten suuri merkitys pienilläkin välittämisen teoilla voi olla. Kerro oma tarinasi, välitä sinäkin!

#UskallaKysyä #PieniTeko #MinäVälitän

Lue myös:

• Välitätkö sinä?
• Välittävän yhteiskunnan luomiseen tarvitaan kaikkia
• Välittämisen päivä kannustaa huomioimaan ikäihmisen – lähikauppa on tärkeä kohtaamispaikka 86-vuotiaalle
• Tarvitsemme tietoista välittämistä
• Pitääkö olla huolissaan? Jos iäkkään selviytyminen arjessa huolettaa, tee huoli-ilmoitus!
• Välittämisen päivä on joka päivä!