Hallitus puhuu sote-uudistuksen yhteydessä kolmen miljardin savotasta. Järjestöillä on tässä savotassa paljon pelissä – ei vähiten keskinäisen yhteistyön rakentamisessa.
Sote-uudistusta tehdään tunnetuksi syksyn aikana laajalla Valtiovarainministeriön ja STM:n maakuntakierroksella. SOSTE keskusteluttaa paikallisia järjestöjä samassa yhteydessä maakunnan järjestötoimijoiden huolenaiheista ja suunnitelmista. Maakuntauudistuksen Road Show pysähtyi Tampereelle, jossa sote-uudistuksen valtakunnalliset kärkihahmot peräänkuuluttivat yhteistyötä ja kaikkien osallistumista täpötäydessä Tampere-talossa. Järjestöjä uudistuksessa askarruttivat järjestöjen toimintaedellytykset ja edelleen takkuileva yhteistoiminta paikallisella tasolla.
Vanhus- kuten muidenkin järjestöjen kannalta sote-uudistus tulee merkitsemään radikaalia muutosta sekä palvelutuotannon että vapaaehtoistoiminnan suhteen. ”Vaikka valtakunnallisella tasolla järjestöt olisivatkin oleet jossain kuultavina, paikallistasolla olemme olleet aika tavalla huuli pyöreänä.” kuvasi tilannetta Tampereella kumppanuustalo Arttelin puheenjohtaja Sampo Järvelä. ”Suomalaisen yhteiskunnan kehittymisessä järjestöt ovat olleet keskeisessä roolissa ja nyt ongelma on, että uudistuksessa järjestöjä katsotaan vain palveluntuottajina. Järjestöissä toiminta perustuu arvopohjaan, laajoihin yhteistyöverkostoihin ja ihmisten kohtaamiseen ja tuntemiseen yksilöinä. Yksi lisäarvo, jota järjestöt tuottavat, on niiden kokemus, osaaminen ja kehityspanos. ”
Järjestöt ovat kysyneet, miten niiden toimintaedellytykset hyvinvoinnin ja terveyden edistäjinä turvataan kuntatasolla. Miten paikallistasolla luodaan mahdollisuuksia esimerkiksi etsivälle vanhustyölle ja vanhojen ihmisten parissa tehtävälle vapaaehtoistoiminnalle? Rehula peräänkuulutti järjestöiltä aktiivisuutta: ”Järjestöt joutuvat itse arvioimaan, hakevatko ne jatkossa esimerkiksi Tampereelta järjestöavustuksia. Kunnan päättäjä saattaa sanoa, että kunnalla ei ole soten kanssa mitään tekemistä ja kehottaa hakemaan avustuksia maakunnilta. Tämä on selvä riski ja sen takia järjestöjen kannattaisi nyt olla aktiivisia maakuntien suhteen. Lakiin ei tulla kirjoittamaan, että maakuntien on jaettava järjestöavustuksia.”
Muodostuuko järjestöjen ehkäisevälle toiminnalle ja vapaaehtoistoiminnalle joka maakunnassa siis omanlaisensa asema ja rahoituspohja? Lakiesityksissä vastuu hyvinvoinnin edistämisestä kuuluu kunnille ja osin maakunnille. Ministerin sanoin kuntien rooli tulee kuitenkin olemaan sotessa nolla. Mitä tällöin tarkoittaa, että kuntien pitää huolehtia kuntalaisten hyvinvoinnista? Tätä kysyi Tampereen pormestari Anna-Kaisa Ikonen .”Miten järjestöjen hyvinvointityö rahoitetaan ja miten kuntia kannustetaan etenemään järjestöavustusten osalta?” Tampereella on pormestarin mukaan kyetty mm. päihde- ja mielenterveyskysymyksiin vastaamaan nimenomaan järjestöavustuksilla.
Vuosisadan perustavanlaatuisimman uudistuksen valmisteluissa kaikki 18 maakuntaa etenevät tällä hetkellä eri tahtiin. Etenkin isoissa kaupungeissa valmisteluihin tunnutaan lähdetyn vasta aivan viime metreillä. Tässä vaiheessa järjestöjen ei kannata jäädä odottamaan, vaan olla aktiivisia.
Pirkanmaalla järjestöjä ollaan jatkossa kutsumassa mukaan maakunnallisiin valmisteluryhmiin. Paikallisille ja maakunnallisille järjestöille tämä merkitsee, että nyt on ylitettävä vanhat raja-aidat ja koottava voimat. SOSTE tekee tienraivaajan työtä valtakunnallisella ja alueellisella vaikuttamistyöllä sekä kattavalla järjestötiedontuotannolla. Sosten kautta pyydetään myös järjestöedustajia erilaisiin maakunnallisiin valmisteluryhmiin. Maakunnan todellinen järjestöedustus sote-rakenteen suunnittelussa ei voi kuitenkaan olla valtakunnallisella järjestöllä – se voi olla vain maakunnan omien järjestöjen käsissä. Pirkanmaan sote-johto tarttui järjestöjen heittämään haasteeseen ja kolmensadan kuulijan edessä lupasi lähteä järjestöjen kanssa miettimään järjestöjen osallisuutta jatkovalmisteluissa.
Hyvinvoinnin edistämisen lisäksi järjestöjen palvelutuotannon kannalta ratkaisevaa on, minkälaista lainsäädäntöä hallitus tulee marras – joulukuussa esittämään valinnanvapauden suhteen. Säädöksiä kirjoitetaan siitä, millä perusteella palvelutuottajaksi tullaan ja millä perusteilla asiakkaan on sitouduttava palvelutuottajaan. Valinnanvapausmallin valmistelussa tavoitteena on, että ne jotka tulevat palvelutuottajien piiriin, kantavat vastuun asiakkaistaan, toisin sanoen järjestäjän lisäksi myös palvelutuottajalla on vastuu.
Ministeri otti itse kantaa esillä olleisiin malleihin toteamalla, että listojen tekeminen hyväksytyistä palveluista on hankalaa. Jos vain listataan palvelut, jotka tulevat valinnanvapauden piiriin, lista on pian vanhentunut, eikä valinnanvapauslainsäädännön ideologia ei enää toteudu.
Hallituksen tavoitteena on tehdä mahdollistavaa lainsäädäntöä, joka antaa tilaa alueellisille ratkaisuille. Laki antaa pohjan, mutta muutos tehdään alueilla. Tällä hetkellä vaikuttaa voi muun muassa kirjoittamalla näkemyksiään www.soste.fi -sivuilla olevaan kyselyyn, jossa kysytään järjestöjen näkemyksiä. Soste kokoaa saamiaan palautteita 21.10. asti ja ottaa ne huomioon omassa lausunnossaan. Hallituksen esitys lakipaketista on tarkoitus antaa eduskunnalle loppuvuodesta.
Järjestötaustaisilla toimijoilla on kysymyksiä, jotka vain ne itse voivat ratkaista, kuten kysymys siitä, miten järjestöt itse tulevat jatkossa palvelutuotannon rinnalla painottamaan vaikuttaja-ja asiantuntijaroolejaan. Valmisteleviin ryhmiin pääseminen edellyttäisi järjestöiltä ennen kaikkea aloitteellisuutta ja kykyä yhteistoimintaan. Nyt jos koskaan on rakennettava kimppaa yli vanhojen kuppikuntarajojen. Alivaltiosihteeri Tuomas Pöysti, joka luotsaa koko valtavaa muutosta, tiivisti tämän hetken haasteen siihen, että onpa sitten pieni tai suuri toimija, kannattaa olla ketterä ja yhteistyöhaluinen.
Marja Vuorinen