Ruotsin Socialstyrelsenissä, siis sosiaalihallituksessa tiedetään, mitä mieltä vanhat ihmiset ovat palveluistaan. Jo kolmen vuoden ajan on lähetetty jokaiselle kotipalvelujen ja palvelutalojen asiakkaalle henkilökohtainen kysely. Vastauksiakin on saatu lähes sata tuhatta.
Suomessa tuntuu siltä, että meiltä vanhoilta ei juuri kysellä mielipiteitä. Ruotsin sosiaalihallitus, jonka toimiala kattaa sekä terveydenhuollon että sosiaalipalvelut, on ryhtynyt suureen urakkaan tavoittaakseen kaikki palvelujen käyttäjät. Naapurissa halutaan valtakunnallisesti vertailukelpoista tietoa, ei kirjavaa joukkoa erimuotoisia asiakaskyselyitä. Lomake lähetetään oikein henkilökohtaisena postina, kysymykset ovat selkeitä, präntti isoa, ja uskokaa vain, se on saatavilla ruotsiksi, englanniksi, suomeksi ja arabiaksi! Ja tietenkin netissä, jos joku haluaa sen vaihtoehdon.
27 kysymyksellä kartoitetaan koettua terveyttä ja liikkumista, ulkoilumahdollisuuksia, ja viihtyisyyttä sekä omassa huoneessa että yhteisissä tiloissa. Haarukoidaan, onko henkilökunnalla aikaa asiakkaille, maistuuko ruoka ja onko ruokailu miellyttävä hetki. Kysymysten joukossa on seuraavanlaisia: Voitko vaikuttaa siihen, milloin saat apua? Ilmoitetaanko sinulle etukäteen toiminnan muutoksista? Otetaanko toiveesi ja näkemyksesi huomioon? Tiedätkö kenelle valittaisit kohtelusta tarvittaessa?
Sadantuhannen vastauksen perkaaminen on suunnaton urakka. Vuoden 2014 kokonaiskuvassa näkyy – kuten edelliselläkin kerralla – että valtaosa, 83 % on yleisesti tyytyväinen palveluihinsa. Lieneekö tämä nyt se tutkimuksissa aina esiin tuleva onnellisuusmuuri? Tyytyväisyyttä mitattaessa harvoin jäädään tämän alle. Toivottavasti luku kuitenkin on aito!
Vaikka henkilökuntaan luotetaan, viidennes ei jaa tätä näkemystä. Peräti kolmannes pääsee mielestään harvoin ulos. Ja viidennes on sitä mieltä, että ei voi itse vaikuttaa oman hoitonsa ajankohtaan. Socialstyrelsenin väki murehtii, kun viidenneksen mielestä ruoka ei ole hyvää koskaan, vaikka suuri enemmistö nauttii siitä aina. Toinen murheen aihe on, että valtakunnallisten rekistereiden mukaan vaikeimmin sairaat vähenevät palvelutaloista – eli kehitys on johtanut siihen, että heitä hoidetaan yhä enemmän kotona.
Ruotsalaisen käytännön mukaan valtakunnalliset tulokset palastellaan laitoskohtaisiksi. Nimetään julkisesti parhaimpia ja huonoimpia laitoksia. Kunnissa käydään sitten vilkasta, osin rajuakin keskustelua. Puhumattakaan lehdistöstä, joka hanakasti tarttuu ainakin noihin onnettomiin viimeisiin. Hyvät tulokset vanhustenhuollossa eivät taida olla uutisia Pohjanlahden toisellakaan puolella.