Kesä on taas saapunut ja sähköpotkulaudat sekä muut mikroliikkumisvälineet ovat vallanneet katukuvan. Kaupungissa jalkakäytävillä saa taas varoa sähköpotkulautoja ja erilaisia tasapainoskoottereita. Esikaupunkialueella on taas oltava tarkkana kevyen liikenteen väyliä käyttävien pyöräilijöiden varalta. Vanhukset, pienet lapset sekä koirat ovat vaarassa, kun takaa yllättäen tuleva, huomattavasti hidasta kulkijaa nopeammin liikkuva mikroliikennevälineen käyttäjä hurahtaa ohi. Aiheuttaahan se sydämentykytyksiä ketteräjalkaisemmallekin henkilölle.
Suurten nopeuserojen lisäksi nämä erilaiset mikroliikkumisvälineet, eli polkupyörät, sähköpotkulaudat, tasapainolaudat, sähköskootterit ja muut vastaavat aiheuttavat ongelmia pysäköinnillään. Varsinkin vuokrakäytössä olevien sähköpotkulautojen villi pysäköinti on muodostunut useissa kaupungeissa todella suureksi esteellisyyttä lisääväksi ongelmaksi. Apuvälineiden kanssa tai muuten heikommin liikkuva on pulassa jalkakäytävällä sikin sokin makaavien sähköpotkulautojen tukkiessa tien. Vaikka lastenvaunuilla ja rollaattorilla on teoriassa mahdollista kiertää tällainen rytökasa ajoradan puolelta, on se usein vaikeaa ja vaarallista. Jos puhutaan yli 50 kiloa painavasta sähköpyörätuolista, käy ajoradan kautta kiertäminen jopa mahdottomaksi kanttikivien takia, puhumattakaan kyljellään makaavien sähköpotkulautojen viidakkoon eksyvästä valkoisen kepin käyttäjästä.
Nämä mikroliikkumisvälineitä koskevat ongelmat ovat laajalti tunnustettuja ja niiden kitkemiseksi pyritään löytämään keinoja. Liikenne- ja viestintäministeriössä mietitään mikroliikennevälineiden käyttöä koskevaa säätelyä ja ministeriö on tänä keväänä pyytänyt lausuntoja aihetta koskevasta arviomuistiostaan. Erilaiset intressiryhmät sekä yksityiset kansalaiset ovat kirjanneet lausuntopalvelussa vastauksiaan esitettyihin kysymyksiin, ja osa on myös nostanut omia näkemyksiään asiasta esille mediatiedotteiden muodossa. Aiheesta onkin käyty näkyvää keskustelua myös valtakunnan mediassa (esim. Helsingin Sanomien uutinen 9.5.2023 ).
Koska varsinkin juuri sähköpotkulautojen aiheuttamat ongelmat ovat niin selkeitä ja laajalti tunnustettuja, kaivataan niille kipeästi sääntelyä. Pitää kuitenkin muistaa, että pelkkä väline ei ole haaste, vaan se ketkä, milloin, missä ja miksi he välinettä käyttävät. Mikroliikenneväline-käsite kun pitää sisällään myös kaikki muut kevyen liikenteen väylillä käytettävät kulkupelit. Tällainen kulkupeli voi olla yhtä lailla niin polkupyörä kuin niin sanottu invamopo. Niiden aiheuttamat ongelmat ovat kuitenkin ensisijaisesti käyttäjästään kiinni; pikapyöräilijä kevyenliikenteenväylällä aiheuttaa nopeuseron takia samanlaisen tai jopa suuremman vaaran kuin sähköpotkulauta ja invamopoillakin kaahataan välillä hurjaa vauhtia.
Mikroliikkumisvälineet mahdollistavat monelle itsenäisen asioinnin
VALLI ry nosti omassa liikenne- ja viestintäministeriön arviomuistioon jättämässään lausunnossa esille sääntelyn tarpeen lisäksi juuri tämän mikroliikennevälineiden moninaisuuden. Jos ja kun laitteiden käyttöön ja pysäköintiin tullaan kohdistamaan sääntelyä, on erityisen tärkeää pitää mielessä se, että joillekin mikroliikkumisväline edustaa sitä ainoaa keinoa, joka mahdollistaa itsenäisemmän selviytymisen. Joku käyttää polkupyörää apuvälineluonteisesti mahdollistamaan kotipiiriä pidemmällä suuntautuvan asioinnin siinä. Joku toinen käyttää invamopoa pyörätuolin ”korvikkeena”. Jollain taas on käytössään sähköskootteri samasta syystä. Varmasti löytyy myös niitä, jotka ovat löytäneet sähköpotkulaudoista itselleen keinon itsenäisempään elämään. Voit lukea lisää apuvälineluonteisesta sähköisestä liikkumisesta Moottorilehden artikkelista tai Helsingin sanomien jutusta.
Jonkun kohdalla on kyse virallista reittiä pitkin hankitusta välineestä, jolloin sillä on selkeä apuvälinestatus, mutta yleistyvässä määrin erilaisia apuvälineluonteen omaavia mikroliikennevälineitä hankitaan myös täysin itsenäisesti. Jos ja kun näiden pysäköintiin ja käyttöön tullaan kohdistamaan sääntelyä, kuinka käy näiden apuvälineluontoisten välineiden käyttäjille? Säätelyssä tulee ottaa huomion myös se, että jollekin invamopon, sähköskootterin, sähköpotkulaudan tai muun vastaavan välineen pysäköintimahdollisuus vaikkapa kaupan oven pieleen voi olla se ainoa keino asioida itsenäisesti kaupassa. Apuvälineluonteiset välineet ehkä kaipaisivatkin vammaisen henkilön pysäköintiluvan kaltaista merkkiä, joilla viestiä ympäristöä käyttötarkoituksesta.
Kirjoittaja: Kaisa Huuhtanen, erityisasiantuntija, Ikäteknologiakeskus VALLI ry
