Pääsääntöisesti jokainen haluaa asua omassa kodissaan niin pitkään kuin se on mahdollista. Kodilla tarkoitetaan tässä myös palveluasuntoa. Iäkkään henkilön oikeus asua omassa kodissaan erityisesti niissä tilanteissa, joissa kunta kilpailuttaa asumispalveluja, saattaa olla uhattuna, jos hankinnan valintaperusteena on halpa hinta. Kilpailuttamisella saattaa olla negatiivisia vaikutuksia iäkkään ihmisen asemaan ja oikeusturvaan. Asiakassiirrot ovat aina haasteellisia erityisesti muistisairaille henkilöille, kun ympäristö ja ihmiset muuttuvat. Erityinen haaste on siinä, että hankintalaki ei turvaa asumispalvelujen käyttäjille, iäkkäille asukkaille, minkäänlaisia oikeussuojakeinoja. 

Iäkkään henkilön vaikuttamismahdollisuus omiin palveluihinsa perustuu kuitenkin perustuslakiin. Perustuslain 7 §:n mukaan jokaisella on oikeus henkilökohtaiseen vapauteen, millä tarkoitetaan muun muassa henkilön tahdonvapautta ja itsemääräämisoikeutta.  Perustuslain 9 §:n 1 momentti turvaa oikeuden vapaasti valita asuinpaikkansa. Lisäksi vanhuspalvelulain 14 §:n mukaan palvelut on järjestettävä niin, että iäkäs henkilö voi kokea elämänsä turvalliseksi, merkitykselliseksi ja arvokkaaksi. Arvokkaaseen elämään kuuluu luottamus asumis- ja hoitojärjestelyn pysyvyyteen. Säädökset asumisen pysyvyydestä ovat pirstaleisesti eri laeissa: muun muassa perustuslaissa, vanhuspalvelulaissa, sosiaalihuoltolaissa, sosiaalihuollon asiakaslaissa. Oikeuskäytäntöä on vielä vähän.

Kun palvelut hankitaan kilpailuttamalla, hankintalaki hankintamenettelyä koskevana lakina turvaa pääosin vain palveluntuottajien oikeudet ja heidän tasapuolisen kohtelunsa eli sen, että hankinta on tehty virheettömästi hankintalain mukaan. Kun ostopalvelusopimuksessa palvelun käyttäjänä oleva iäkäs henkilö ei ole ostopalvelusopimuksen sopimusosapuolena, hänen oikeutensa ja vaikuttamismahdollisuutensa saamaansa palveluun on turvattava muulla tavoin. Vaikka kunnallisen itsehallinnon perusteella kunta voi käyttää harkintavaltaansa järjestäessään sosiaalihuollon mukaisia asumispalveluja, rajoittavat tätä päätöksenteko-oikeutta iäkkään henkilön yksilölliseen tilanteeseen vaikuttavat syyt ja seikat, jotka tulee huomioida kilpailuttamisprosessissa.

Huomion arvoista on se, että hankintalain säännökset eivät estä palvelun käyttäjänä olevan iäkkään henkilön vaikuttamismahdollisuuksien ja toiveiden huomioimista hänen omissa palveluissaan. Asumisesta päätettäessä ratkaisun ensisijaisena perusteena tulee olla iäkkään henkilön omat toivomukset ja etu eikä taloudelliset seikat. Iäkkäälle ihmiselle asumisjärjestelyjen pysyvyys on erityisen tärkeä. Asukkaiden oikeus pitää arvioida aina yksilöllisesti kunkin asukkaan kohdalla erikseen. Nämä seikat on aina otettava huomioon myös palveluja järjestettäessä, kilpailutettaessa ja niitä hankittaessa yksityiseltä palvelun tuottajalta.

Onko sitten iäkkäällä ihmisellä oikeus halutessaan jäädä asumaan omaan kotiinsa, tuttuun palvelukotipaikkaan, vaikka asumispalvelujen kilpailutuksen voittaisi uusi palvelun tuottaja? Miten iäkkään henkilön vaikuttamismahdollisuudet ja asumisen pysyvyys voidaan toteuttaa ja turvata jo palvelua suunniteltaessa ja hankinnan kaikissa vaiheissa? 

Eduskunnan oikeusasiamies on ottanut kantaa asiaan ratkaisussaan EOA 12.12.2013 Dnro 3984/4/12. Hän on pitänyt liian yksioikoisena kunnan ehdotonta käsitystä siitä, että vanhusten tulisi hyväksyä palvelujen saaminen tarjouskilpailun voittaneelta yritykseltä. Asukkaiden oikeus palvelujen saamiseen tulisi arvioida yksilöllisesti jokaisen asukkaan kohdalta erikseen. Arvioinnissa tulisi myös huomioida oman asunnon vuokrasuhteen säilyminen ja asiakkaan oikeutettu odotus palvelujen jatkuvuudesta. Kilpailuttaminen tulisi suorittaa siten, ettei palvelujen käyttäjiä perusteettomasti siirretä asuinpaikasta toiseen. Vanhusten asuinpaikan muuttaminen pelkästään siksi, että se tuottaa kunnalle jonkin verran säästöjä, ei ole eduskunnan oikeusasiamiehen mielestä hyvää sosiaalipolitiikkaa eikä tällaisilla päätöksillä kunnioiteta vanhuksen ihmisarvoa. Eduskunnan oikeusasiamies pitää suositeltavana, että kunta jatkaisi ostopalvelusopimusta nykyisessä yksikössä niiden asukkaiden kanssa, jotka sitä toivovat. Pidemmällä aikavälillä kunta voi valita palveluasumisen strategian, jonka mukaan palveluntuottaja voi vaihtua, mutta asukkaat saavat asua samassa yksikössä.

Iäkkäiden ihmisten asumispalveluja kilpailutettaessa on huomioitava myös vanhuspalvelulain säädökset. Lain 14 §:n mukaan kunnan on toteutettava iäkkään henkilön pitkäaikainen hoito- ja huolenpito ensisijaisesti hänen yksityiskotiinsa tai muuhun kodinomaiseen paikkaan järjestettävillä sosiaali- ja terveyspalveluilla, jotka sovitaan sisällöltään ja määrältään vastaamaan iäkkään henkilön kulloisiakin palveluntarpeita. Pitkäaikaista hoitoa ja huolenpitoa turvaavat sosiaali- ja terveyspalvelut on toteutettava niin, että iäkäs henkilö voi kokea elämänsä turvalliseksi, merkitykselliseksi ja arvokkaaksi ja että hän voi ylläpitää sosiaalista vuorovaikutusta sekä osallistua mielekkääseen, hyvinvointia, terveyttä ja toimintakykyä edistävään ja ylläpitävään toimintaan. Iäkkäille avio- ja avopuolisolle on järjestettävä mahdollisuus asua yhdessä.  

Iäkkään henkilön vaikuttamismahdollisuus omiin sosiaalipalveluihinsa voidaan toteuttaa monin tavoin, vaikka hän ei olekaan sopimusosapuolena hankintayksikön ja yksityisen palveluntuottajan välisessä ostopalvelusopimuksessa. Vaikuttamismahdollisuudet tulisi turvata jo asumispalvelun hankinnan valmistelussa ja tarjouspyynnön tekemisessä huomioimalla riittävän väljästi ja joustavasti iäkkään henkilön mahdollisuus omien mielipiteiden esittämiseen palvelua suunniteltaessa, kilpailuttamisprosessin eri vaiheissa ja palveluja toteutettaessa. 

Lue aiheesta lisää Gerontologia 4/2015

Anja Karvonen-Kälkäjä
oikeustieteen tohtori, vanhustyön tutkija