Köyhyyden ja nälän poistaminen maailmasta on ollut YK:n tavoitteena lähes niin kauan kuin tämä maailmanyhteisö on ollut olemassa. Aihe täsmentyi, kun pääsihteeri Kofi Annanin johdolla tehtiin Millennium-tavoitteet vuonna 2000. Niissä yhdeksi tavoitteeksi asetettiin vuosi 2015, jolloin köyhyys piti puolitettaman. Ihme kyllä, tämä saavutettiin, suureksi osaksi Kiinan talouskasvun ansiosta. Seuraava askel otettiin Kestävän kehityksen tavoitteiden nimellä. Vuoteen 2030 mennessä on luvattu sekä köyhyys että nälkä poistaa maailmasta kokonaan.
YK:n Sosiaalisen kehityksen toimikunta kokoontui vuosittaiseen istuntoonsa helmikuun alussa 2022. Olimme Suomen delegaatiossa – tosin virtuaalisessa – mukana VALLIn toiminnanjohtaja Virpi Dufvan kanssa, mikä on hieno osoitus VALLIn merkityksestä kansallisesti ja kansainvälisesti. Agendan toisessa osassa keskusteltiin nälän ja köyhyyden poistamisesta. Covid-19 oli nyt kääntänyt hyvän kehityksen dramaattisesti huonoon suuntaan: köyhyys ja nälkä olivat lisääntyneet, maailman eriarvoisuus oli kasvanut parin viime vuoden aikana. Ruokaan liittyvät tavoitteet karkaavat käsistä: aliravitsemus kasvaa, ruoan jako maailmassa ontuu, samalla paradoksaalisesti ylipaino lisääntyy kuten ruokahävikkikin. Köyhyys ravistelee yhä useampia maita. Covid-19 on lamauttanut erityisesti pieniä yrityksiä, ja rokotteita on saatavilla huonosti kehittyvissä maissa.
Oliko ilmapiiri toivoton, kun oli näin huonoja uutisia? Ei sentään. Monien maiden raporteissa ja paneelikeskusteluissa tuli esille mielenkiintoisia paikallisia innovaatioita. Intian koko maataloustuotannosta vastaavat 90-prosenttisesti pienet perhefarmit, joista monet olivat löytäneet toisensa hädän tullen. Kiinassa oli kehitetty köyhtyneille nopeita sähköisiä korttiratkaisuja, joilla jaettiin rahaa tarpeeseen. Erilaiset osuuskunnat kukoistivat, oli syntynyt katukeittiöitä, naisten kommuuneja ja etsivää työtä, jolla tavoitettiin köyhistä köyhimmät. Tunnukseksi nousikin: ongelmat ovat maailmanlaajuisia, ratkaisut paikallisia.
Mitä saimme tällaisesta mahdollisuudesta kuulla koko maailman kaikkia maita? Ensiksikin Suomen lähtökohta on oikea: kattava, universaalinen sosiaalipolitiikka on paras turva kansalaisille, eipä sitä turhaan nykyisin aja ILO, Kansainvälinen Työjärjestö kaikkiin maihin. Toiseksi meidän ministerimme Hanna Sarkkisen puheenvuorossa korostettiin kouluruokailun merkitystä tasa-arvotekijänä, senhän me vanhat ihmiset tiedämme. Kolmanneksi ikäihmiset ovat yhä enemmän esillä globaalisti, ensi vuonna tulee kuluneeksi 20 vuotta Madridin sopimuksesta. Se velvoittaa kaikki maat raportoimaan ikäpolitiikan kehityksestä YK:lle. Lisäksi saamme VALLIlle hyviä, merkityksellisiä kontakteja koko maailman parhaista asiantuntijoista. Virpi on näissä piireissä yhä enenevästi arvostettu, ja se on jotakin.
Vappu Taipale
professori, VALLIn entinen puheenjohtaja