Suomalaisten rakastama pianisti Izumi Tateno jakaa elämänsä kahden maan välillä ja on viettänyt viimeisimmät koronakuukaudet Japanissa. Parisen viikkoa sitten Izumi palasi Suomeen joulun viettoon. Tapaan Izumin ja hänen vaimonsa, laulajatar Marjan turvavälein ja maskein toteutetulla vierailullani heidän kauniissa Helsingin kodissaan. Keskustelemme Izumin urasta, vanhenemisesta, Suomen ja Japanin kulttuurieroista ja erityisesti siitä, kuinka selvitä elämän eteen tuomista haasteista.
Izumi muutti Suomeen 1960-luvun puolivälissä, perusti täällä perheen, mutta viettää nykyään suurimman osan vuodestaan Japanissa. Suomeen hän saapuu näin joulun aikaan sekä kesällä pidemmäksi ajanjaksoksi heidän kesäpaikkaansa. Marja-vaimo puolestaan viettää aikaa Japanissa keväällä kirsikankukkien aikaan sekä toisen rupeaman syksyllä.
Izumilla on takanaan valtavan hieno ja monipuolinen ura pianistina. Hän täytti marraskuussa 84 vuotta ja piti 60 vuotta kestäneen uransa kunniaksi juhlakonserttien sarjan. Pääkonsertti oli Tokiossa ja viisi muuta konserttia eri puolilla Japania. Kuuteen vuosikymmeneen mahtuu valtava määrä konsertteja, levytyksiä sekä median huomiota eri puolilla maailmaa. Myös Japanin keisariperhe on halunnut tutustua Izumiin henkilökohtaisesti. Edellinen keisaripari, keisari Akihito ja keisarinna Michiko tulivat usein Izumin konsertteihin. Erityisesti keisarinna, joka on itsekin taitava pianisti. Izumi on kutsuttu myös vierailulle keisarin palatsiin, sekä esiintymään että illastamaan. Tämä on japanilaisessa kulttuurissa valtavan suuri kunnianosoitus.
Elämän käännekohta
Vuoden 2002 tammikuussa tapahtui jotain aivan järkyttävää. Ollessaan esiintymässä Tampereella, Izumi alkoi konsertin viimeisen teoksen aikana kaatua ja vajota. Hän oli saanut aivoverenvuodon, minkä seurauksena vartalon oikea puoli halvaantui. Edessä oli pitkä kuntoutusjakso ja vähitellen kävi ilmi, ettei oikean käden toiminta kuntoutuksesta huolimatta palaudu. Oliko ura nyt ohi? Miten elämä jatkuisi? Ihmiset ympärillä olivat hyvin huolissaan ja järkyttyneitä. Kyselivät, onko Izumi masentunut. Ei, Izumi ei ollut masentunut. ”Tarvitsin aikaa tottuakseni tähän uuteen tilanteeseeni, mutta missään vaiheessa en ajatellut, ettenkö jatkaisi uraani jollakin tapaa. Rakkaus musiikkiin on niin valtava. Se vei eteenpäin ja kannatteli tuon pari vuotta kestäneen ajanjakson läpi, jolloin en konsertoinut.”
Jossain vaiheessa Izumi muisti, että hänhän oli jo nuorena soittanut teoksia, jotka on sävelletty vain vasemmalla kädellä soitettavaksi. Niistä kuuluisimpia lienevät Maurice Ravelin pianokonsertto D-duuri sekä Alexandr Skrjabinin Preludi ja nokturno cis-molli. Sittemmin Izumi etsi käsiinsä ja kartoitti kaikki vasemmalle kädelle sävelletyt teokset ja kelpuutti niistä muutamia ohjelmistoonsa. Vuonna 2004 Izumi palasi konserttilavoille ja hänestä tuli vähitellen vasemmalla kädellä konsertoiva alan uusi uranuurtaja. Hän tilasi eri säveltäjiltä teoksia ja niitä on sävelletty hänelle jo yli sata; soolopianoteoksia, kamarimusiikkiteoksia sekä pianokonserttoja. Näistä teoksista Izumi on toimittanut japanilaiselle kustantajalle lukuisan määrän painettavaksi ja julkaistavaksi muidenkin käyttöön.
Esimerkki tuo rohkeutta ja toivoa
Nykyisin Izumi konsertoi pääasiassa Japanissa, jossa hän on saanut paljon huomiota myös mediassa. Konsertoiminen vasemmalla kädellä on ollut monella tasolla vaikuttavaa työtä. Izumin soiton ja tarinan myötä vammaisten asema on Japanissa tullut näkyvämmäksi. Izumi on omalla esimerkillään muuttanut asenteita sekä tuonut rohkeutta ja toivoa. Japanissa on nykyisin myös vuosittainen koesoitto vasemmalla kädellä soittaville pianisteille, joista parhaat palkitaan konserttitilaisuuksin. Izumi myös kirjoittaa moniin sanoma- ja musiikkilehtiin ja hänestä on julkaistu paljon sekä kirjoja että haastatteluja. Näin 60-vuotisjuhlavuonnaan hänen kuvansa on mm. Japanin suurimman musiikkilehden, Ongaku no tomon viimeisimmän numeron kannessa ja lehdessä on laaja Izumin haastattelu.
Mikä saa 84-vuotiaan jaksamaan edelleen näin paljon kaikkea? Miten hän pitää huolta kunnostaan? Izumin Tokion koti on hänen syntymäkotinsa. Midorigaokan alueella sijaitseva kaksikerroksinen talo on vanha ja vaatii huolenpitoa. Izumi hoitaa kaiken itse. Kotityöt, ruuanlaiton ja pyykinpesun. ”On tärkeää tehdä arjen asioita. Tehdä itse. Yrittää niin paljon kuin vain jaksaa. En ole vielä halunnut kotiapua. Terveydenhoitajat käyvät täällä silloin tällöin mittaamassa verenpainettani ja jumppauttamassa minua. Muutoin pärjään hyvin.”
Korona-aika on Japanissa ollut hyvin samankaltaista kuin Suomessa, kaikki suljettiin, rajoituksia tuli paljon liikkumiskielloista lähtien. Myös konsertit peruttiin. Tammikuun konserttien jälkeen Izumilla oli yhdeksän kuukauden tauko, kunnes lokakuussa hän pysyi jälleen vähitellen palaamaan esiintymislavoille. Tällä hetkellä Japanissa on jo kolmas korona-aalto meneillään, mutta jos tilanne helpottuu, on keväälle tiedossa jopa 30 konserttia.
Japanissa iäkkäitä arvostetaan
Korona-aika on ollut haasteellista joka puolella maailmaa. Onneksi Japanissa maskit ovat olleet yleisesti käytössä jo ennen koronaa. Niitä käyttävät siellä ihan kaikki. Sekä Izumi että Marja ihmettelevät suomalaisten nihkeyttä maskien käytön suhteen. Myös iäkkäänä olo on Japanissa helpompaa kuin Suomessa. ”Kun tulen Suomeen, tunnen itseni kotikissaksi. En uskalla lähteä kotoani oikein minnekään. Kävelen huonosti enkä uskalla täällä Helsingin ydinkeskustassa liikkua potkulautojen ja kiireisten ihmisten keskellä. Japanissa liikun senioriskootterillani. Se tuntuu turvalliselta.” Japanissa myös yhteisöllisyys on voimissaan, eikä digitaalisuus ole syrjäyttänyt täysin vanhoja hyviä asioita. Vieläkin on käytössä paljon lankapuhelimia, faksit toimivat ja myös puhelinkoppeja löytyy. Iäkkäiden kunnioitus ja arvostus ovat edelleen korkealla tasolla vaikkakin japanilainen nykynuoriso alkaa olla länsimaiseen tyyliin melko itsekeskeistä.
Joulun Izumi ja Marja viettävät tänä vuonna kahdestaan. Jouluaterialla syödään kalaa eri muodoissa. Japanissa ei vietetä oikeaa joulua, ei ole joululomia. Joulukoristeita näkyy, joulumusiikki soi ja joululahjojakin annetaan, mutta joulun aika on muutoin aika lailla normaalia arkea. Erikoisin tapa jouluna on se, että japanilaiset syövät jouluaattona mansikkakermakakkua!
Viimeisenä kysyin vielä Izumilta, mikä pitää hänen mielensä virkeänä. ”Musiikki ja musiikin voima. Lisäksi uteliaisuus ja jatkuva halu oppia uutta sekä luottamus siihen, että asiat järjestyvät.”
Heli Väisänen
suunnittelija, VALLI ry
Pari kuunteluvinkkiä:
Tässä Izumi soittaa iki-ihanan Sibeliuksen pianokappaleen Kuusi op. 75/5 (n. 3 min)
Tässä esimerkki, kuinka kaunista Izumin pianonsoitto on vasemmalla kädellä soitettuna, teoksena Skrjabinin Nokturno. (n. 5 min)