Kirjoitus pohjautuu osin Virpi Dufvan esitykseen ”Haavoittuvassa asemassa olevien henkilöiden huomioiminen valmiussuunnittelussa ja varautumisessa” 17.11.2022 pidetyssä Väestön hyvinvoinnin ja toimintakyvyn turvaamisen jaoksen teemakokouksessa sosiaali- ja terveysministeriössä.
Viime vuosien ja vuosikymmenten katastrofaaliset tapahtumat eri puolelta maailmaa, tsunamit, pyörremyrskyt, maanjäristykset, sodat, terroristi-iskut, tulvat, ja myös kokemukset COVID-19-pandemian ja sen muunnosten vaikutuksista elämäämme ovat saaneet minut pohtimaan sitä, kuinka huomioimme näissä tilanteissa erityisesti ikääntyvät ja vanhat ihmiset. Onko edes mahdollista saada siitä käsitystä, koska puhutaan niin heterogeenisesta väestöryhmästä, jonka edustajat elävät jopa viittä eri vuosikymmentä.
Ennaltaehkäisyssä, avussa ja tukitoimissa on luonnollisesti toimivinta, jos onnistutaan suunnittelemaan kaikille soveltuvia ja käytettäviä malleja – design for all -tyyliin. Kokemuksen kautta olemme saaneet paljon tietoa niistä epäkohdista ja puutteista, joita eri väestöryhmien osalta erilaisissa katastrofeissa on ilmennyt.
Vanhus- ja lähimmäispalvelun liitto VALLI ry on toiminut 70 vuotta paremman vanhuuden puolesta. Tuona aikana olemme saaneet olla mukana jäsenyhteisöjemme kanssa kehittämässä suomalaisten ikääntyvien ja vanhojen ihmisten asumista, palveluja ja laajaa vapaaehtoistoimintaa. Lisäksi puolustamme ikääntyvien ja vanhojen ihmisten oikeuksia ja asemaa. Viimeisen vuosikymmenen aikana VALLI ry on luonut kansainvälisiä yhteyksiä verkottumalla ja osallistumalla myös kansainvälisiin kokouksiin ja konferensseihin. Näiden kaikkien kokouksien, konferenssien ja kohtaamisten keskustelujen anti on lisännyt meidän osaamispääomaamme myös odottamattomista elämäntilanteista, katastrofeista, joita ei koskaan toivoisi kohtaavansa.
Taustaa
Ikääntyvien ja vanhojen ihmisten määrä on nousussa. Tälläkään hetkellä kyseessä ei ole pieni väestön osa, esimerkiksi yli 75-vuotiaita oli v. 2021 noin 576 000 (Sotkanet 2022). Suurin osa heistä asuu itsenäisesti kotona, mutta itsenäinen selviytyminen vähenee ja avun tarve lisääntyy iän myötä, erityisesti 80 ikävuoden jälkeen. Erot toimintakyvyn osalta ovat yksilöllisiä. Ryhmä on kovin heterogeeninen, tarpeet erilaisia. Huomattava määrä ikääntyvistä ja vanhoista ihmisistä asuu yksin.
Poikkeusolojen ja kriisien yhteydessä on harvoin kiinnitetty riittävästi huomiota vanhoihin ihmisiin. Suomen – nopeasti vanhenevana yhteiskuntana – kannattaisi huomioida ja korostaa vanhojen ihmisten tarpeita kotimaassa ja kansainvälisesti.
COVID-19-pandemian antamat myönteiset kokemukset
COVID-19-pandemia osoitti sen, että ikääntyvistä ja vanhoista ihmisistä halutaan pitää huolta, naapuriapu toimi monin paikoin hyvin. Pandemia on hyvä esimerkki poikkeusoloista, johon käsitykseni mukaan ei ollut varautumissuunnitelmissa riittävästi varauduttu. Suunnitelmia ja toimenpiteitä tehtiin pandemian aikana koko ajan, tilanteiden muuttuessa joko huonompaan tai parempaan suuntaan.
Toimintaa jouduttiin muuttamaan läsnäolosta etätoiminnaksi hyvin nopeasti ja osin puutteellisin laiteresurssein, esim. vammaisten ja vanhojen ihmisten päivätoiminnassa. Kehitettyä etätoimintaa on osin jatkettu pandemian jälkeen, koska se osoittautui toimivaksi. Etätoiminta jäi arkeen yhdeksi palvelumuodoksi sulkujen päätyttyä.
Konkreettisesti puhelinsoittoja tehtiin ikääntyville ja vanhoille ihmisille usealta eri taholta, jakoa oli ikäryhmittäin. Soittoja tekivät mm. hoitajat/ohjaajat, joiden oma varsinainen toimipaikka ja toiminta oli pandemian takia suljettu, eikä työntekijöitä voinut syystä tai toisesta siirtää esim. toisaalle hoitotyöhön. Seurakuntien työntekijät tekivät myös soittoja ja järjestöt omille asiakkailleen. Soitoilla oli iso ja kannatteleva merkitys, mikä perustui usein soittajien ammattitaitoon, kohtaamisen taitoihin (puheimessakin). Puhelin osoittautui esimerkiksi COVID-19-pandemian aikana toimivaksi.
Vanhus- ja lähimmäispalvelun liitto VALLI ry:n selvitys aiheesta Puhelinsoitolla etsivää vanhustyötä: klikkaa linkkiä.
Joustavat ratkaisut osoittautuivat toimiviksi, myös jalkautuminen asiakkaiden koteihin oli tärkeää, ”jalkautuva päivätoiminta” sai hyvää palautetta. Kun monessa toimipaikassa toiminnat pysähtyivät, pystyivät ”liikkuvat toiminnat” jatkamaan ja tuomaan turvaa ikäihmisille. Esimerkiksi Turussa Liikkuva resurssikeskustoiminta (Turun Lähimmäispalveluyhdistyksen ja Turun kaupungin kumppanuustoimintaa) toimi ja kehitti toimintaansa COVID-19-pandemian aikana. Kun ikääntyneet eivät uskaltaneet poistua ulos kodeistaan tai ainakaan omaa pihapiiriä kauemmas, liikkuvat toiminnat kulkivat taloyhtiöiden parvekkeiden lähelle ja taloyhtiöiden, myös omakotitalojen pihalle. Toiminnasta ilmoitettiin lehdissä, mutta myös kaupunginosiin jalkautumalla: ilmoitustaulut, kaupat, kotijakelu jne. Oli myös numero, mihin sai soittaa ja tilata Liikkuvan resurssikeskuksen lähelle kotia. Tietoa mm. julkisen sektorin palveluohjauksesta ja järjestöjen tarjoamasta tuesta tuotiin normaaliin tapaan, kaupungin palveluohjaaja oli toiminnassa mukana.
Mitä tarvitaan, mitä tulee ratkaista?
Kuntiin ja hyvinvointialueille tarvitaan yhteistyötä kaikkien toimijoiden kanssa ja varautumissuunnitelmaan olisi hyvä kirjata selkeästi eri ikäryhmien erilaiset tarpeet ja eri tahojen tehtävät poikkeusaikana. Tässä yhteydessä ikääntyviä ja vanhoja ihmisiä on käsiteltävä omana ryhmänään. Myös vapaaehtoisten tehtävät on syytä kirjata. Verkostoyhteistyötä, niin paikallista, alueellista kun valtakunnallistakin tarvitaan ja sitä kannattaa hyödyntää. Esimerkiksi VALLI ry koordinoi Etsivän vanhustyön verkostoa, verkostossa on mukana eri puolella Suomea työskenteleviä vanhustyön osaajia ja ammattilaisia. Järjestöissä ollaan mukana myös rakentamassa myös alueellisia ikäverkostoja.
Suunnitelmien olemassaolo on jo hyvä askel, mutta suunnitelmia on myös päivitettävä riittävän usein. Myös harjoittelua tarvitaan. Yhtenä esimerkkinä varautumisen osalta sen varmistaminen, että jokaisessa taloudessa on puhdasta juomavettä 72 h:n ajalle jokaiselle asukkaalle, jos vedensaanti jostain syystä keskeytyy. Tämän varmistaminen on tärkeää, ja tulisi ottaa esille asioinnin, esimerkiksi ennaltaehkäisevien kotikäyntien yhteydessä.
Suomessa on huomioitava eri puolella olevat ympäristöerot: maaseutu-, taajama- ja kaupunkiympäristöt ovat erilaisia, samoin esimerkiksi saaristot ja Pohjois-Suomen Lapin alue.
Ikääntyneiden ja vanhojen ihmisten osalta haasteita tuo poikkeustilanteissa ja katastrofeissa mahdollisimman ajantasaisen tilannetiedon saavutettavuus. Tiedon saannissa on saavutettavuus keskiössä, mm. huomioitava kuulo, näkö, muisti, havainnointikyky, muunkieliset, myös selkokielinen tiedotus on erittäin tärkeää.
Olen esimerkkinä kuullut, että joissakin päin maailmaa on lentoasemilla ja kauppakeskuksissa erilaisia yhdenmukaisia ”meeting-pointteja”, eli tapaamispisteitä, joihin ohjataan menemään, jos tarvitsee saavutettavaa tietoa. Mietin, onko mahdollista saada vastaavaa tietoa rakennetuksi myös kotioloihin niille, jotka eivät tavallisia viestintäkanavia pysty seuraamaan.
Suomessakin on järjestöillä ja seurakunnilla keskeinen rooli, ja osalla määriteltyjä tehtäviäkin poikkeusoloissa. Tarvitaan entistä enemmän yhteistä suunnittelua ja säännöllisiä harjoituksia, mukana mm. Suomen Punainen Risti SPR, vapaapalokunnat, eri valtakunnallisia järjestöjä, eri paikallisjärjestöjä. Eri toimijoiden roolit sovittava. Myös epävirallinen verkosto on poikkeusoloissa keskeinen, kyläyhteisöt ja naapuriapu. Olisiko hyvä saada maaseuduille kyläkohtaiset suunnitelmat poikkeusoloihin, kun näitä on jossain päin Suomea jo tehty, esim. Polvijärvellä.
Poikkeusoloissa ja katastrofitilanteissa on totuttu siihen, että tietoa jakaa YLE, vaarailmoituksina televisiossa ja radiossa. Puhelimen kautta tavoittaa monia, mutta on huomioitava, etteivät kaikki osaa avata tai lukea puhelimen kautta tulleita tekstiviestejä. Olisiko yksi toimiva vaihtoehto tiedon lisäämiseen perinteinen paperinen ja selkokielellä toimitettu infolehtinen, joka jaettaisiin kaikkiin kotitalouksiin? Siinä olisi näkyvästi maininta ”säilytä”, sisältää toimintaohjeita ja yhteystietoja ymv. poikkeusoloissa ja erilaisissa katastrofitilanteissa. Paperisen infolehtisen rinnalla voisi sama tieto olla ladattavissa myös internetistä. Osa infolehtisen tiedosta voisi olla alueellista, johtuen maantieteellisistä eroista. Ottaisivatko uudet hyvinvointialueet tästä koppia?
Poikkeusoloissa on erittäin tärkeää turvallisuuden tunteen luominen vaikeissa oloissa työskenteleville ja eläville, ja johtamisen merkitys korostuu tällöin. Teemaa on hyvä tarkastella laajasti myös johtamisen näkökulmasta, johtajiakaan ei saa jättää yksin.
Poikkisektoraalinen työryhmä ideoinut ja työstänyt jo muutaman vuoden työkokouksissaan tavoitteena saada huoli-ilmoituskäytäntö yhteneväksi koko Suomeen. Voisiko sitä kanavaa hyödyntää poikkeusoloissa? Hyvinvointialueilla voisi yhdistää huoli-ilmoituskäytännön ja vaarailmoituskäytännön (palovaara tai onnettomuusriski). Palovaaroja ja onnettomuusriskejä koskeva ilmoitusvelvollisuus lisättiin pelastuslakiin vuonna 2011. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos julkaisi selvityksen huoli- ja vaarailmoituskäytännöistä joulukuussa 2022: klikkaa linkkiä.
Miten voidaan rakentaa toimiva järjestelmä, jotta tarvittaessa riittävän nopealla aikataululla tavoitetaan kaikki avuntarvitsijat? Mistä löytyy päivitettyä tietoa siitä, millainen toimintakyky eri alueilla asuvilla ikääntyvillä ja vanhoilla ihmisillä on? Nämä tiedot varmaankin löytyvät, mutta ei välttämättä nopealla aikataululla. Erityisesti yksin asuvien ikääntyvien ja vanhojen ihmisten osalta poikkeusolot ovat haastavia, tällöin myös naapureiden ja läheisten rooli on keskeinen.
Ilmiöitä, jotka huomioitava valmiussuunnittelussa ja varautumisessa
Poikkeusoloissa ja katastrofitilanteissa on yleensä toimittava nopeasti, tällöin on hyvä muistaa se, että ikääntyvät ja vanhat ihmiset ovat hitaampia kuin nuoret. Mahdollisiin muutoksiin, esim. evakuointeihin on varattava aikaa.
Seuraavat konkreettiset havainnot ja näkökulmat on huomioitava suunnittelussa:
- Ilmastonmuutos: vuodenajat, kesällä liian kuumaa, talvella kylmää, toimiiko viilennys tai lämmitys? Vanhojen ihmisten erityiset tarpeet pukeutumisessa.
- Luonnonkatastrofit + infraan liittyvät vauriot, tulvat, kuivuus, maanjäristykset, rankkasateet, salamointi
- Tulipalot, erilaiset muut vaaratilanteet (kemikaalivahingot ymv.)
- Erilaiset uhkatekijät, pommiuhkat, villieläimet, väkivaltatilanteet (piiritykset)
- Pandemiat ja muut tarttuvat sairaudet
- Energian saatavuuden häiriöt: pimeää, kylmää, sähkökatkoja, hissit eivät toimi
- Puhtaan veden saatavuuden häiriöt
- Puhelimen toimivuus ”onko verkkoa, liikakuormitus”, tv:n ja radion toimivuus, verkon toimivuus
- Keskeytykset lääkkeiden saannissa, osa lääkkeistä elintärkeitä
- Erilaisten työtaistelutilanteiden vaikutukset (kaupanala, terveydenhoito, sosiaalihuolto, liikenne ymv.)
- Sotatila
Muuta huomioitavaa
Ikääntyvät ja vanhat ihmiset on otettava mukaan suunnitteluun ja päätöksentekoon sekä toimintaan mahdollisuuksien mukaan.
Mahdollisissa evakuoinneissa huomioitava yksilölliset erot toimintakyvyssä sekä vanhan ihmisen oma tahto. Ikääntyvät ja vanhat ihmiset eivät välttämättä halua lähteä pois kotoa. Syyt voivat olla hyvinkin konkreettisia, esim. tarvittavista lääkkeistä osa on jääkaappisäilytettäviä, erityisruokavaliot, tarvittavat apuvälineet / teknologia ei välttämättä tuo turvaa, jos akkujen latausta ei mahdollista toteuttaa, virtsan ja ulosteen pidätyskyky voi olla heikentynyt.
Aiemmin on todettu, että poikkeustilanteissa haavoittuvat ryhmät ovat vielä alttiimpia rikoksien ja väkivallan uhreiksi.
Nykyisin kotihoidossa paljon heikkokuntoisia, myös yksinasuvia vanhoja ihmisiä. Kuinka turvataan se kotipalvelu, jonka varassa asukkaat nyt ovat, myös poikkeusoloissa? Palvelutaloissa keskeistä on riittävän henkilökunnan saatavuus. Tarvitaan myös riittävä määrä suojavarusteita esim. maskeja. Palvelutaloissa on pelastus- ym. suunnitelmat, mutta muuallakin asuvilla on näiden asioiden oltava kunnossa. Tarvitaan suunnitelmia ja harjoittelua. Ihmisten ohjaamisessa on huomioitava fyysisten rajoitteiden lisäksi myös kognitiiviset ja mielenterveydelliset haasteet. Kuvakieli tuntuu sopivan useimmille.
Mikä toisi joustavuutta ja kestävyyttä (resilienssi) poikkeusoloihin ja niiden jälkeen?
Varautumiseen kuuluu keskeisenä se, että tuetaan jo etukäteen ihmisten omaa toimijuutta esimerkiksi matalankynnyksen toiminnalla (järjestöt, seurakunnat, kuntien liikunta- ja sivistystoimi). Tämä edellyttää pitkäjänteistä rahoitusta järjestöille, jotta järjestöt ja kunnat voivat rakentaa luottamuksellista yhteistyötä. Digitaalisuutta ja tekoälyä on hyödynnettävä niiltä osin, kuin se on mahdollista ja saavutettavissa olevaa. On kartoitettava ja tunnistettava asumisturvallisuutta uhkaavat tekijät ja riskit ja puututtava niihin varhain, niin yksilötasolla kuin rakenteellisestikin.
Millä yhteiskunnan toimilla voitaisiin edistää kriisistä ja poikkeusoloista palautumista? Vanhojen ihmisten ryhmä on niin heterogeeninen, että tarvitaan nykyistä tarkempaa tarkastelua ja tietoa. Tarkasteltava 70+ ryhmiä esim. viiden ikävuoden ryhmissä (70–74, 75–79, 80–84, 85–89, 90–94, 95-ym). Tarvitaan tarkempaa tarkastelua ja tutkimusta siitä, kuinka eri ikäisten osalta voidaan tukea entistä paremmin.
Myös omaehtoista varautumista tarvitaan, sitä näkökulmaa ei ole sisällytetty tähän tarkasteluun. VALLI ry on mielellään mukana jatkossakin kehittämässä järjestöjen erilaisia rooleja tukea ikääntyneitä ja vanhoja ihmisiä erilaisissa kriisi- ja katastrofitilanteissa ja poikkeusoloissa. Tähän loppuun vielä yksi näkökulma, jonka professori, VALLIn entinen puheenjohtaja Vappu Taipale on nostanut esiin: ”Keskeistä on myös muistaa ja huomioida ikääntyvien ja vanhojen ihmisten omien resurssien käyttö kriisitilanteissa. Vanhat ihmiset eivät ole vain toiminnan kohteena, vaan he voivat olla myös aktiivisia toisten tukijoita. Vanhat ihmiset ovat iso vapaaehtoisvoima ja heillä on myös kokemusta aiemmista kriiseistä ja niistä selviämisestä, jota voitaisiin käyttää rohkaisuna.”
Teksti:
Virpi Dufva, toiminnanjohtaja, Vanhus- ja lähimmäispalvelun liitto VALLI ry
