Konferenssi oli kolmas Norsk Telemedicinekonsultin järjestämä tämän alan konferenssi. Nyt mukaan oli kutsuttu puhujia ja osallistujia muistakin pohjoismaista. Norjalaisten lisäksi paikalla oli pari puhujaa kustakin muusta pohjoismaasta, osallistujia oli vähän yli 300. He olivat pääosin norjalaisia kunnallisen sektorin toimijoita, mukana kuitenkin myös yksityisiä palveluntuottajia. Suomesta osallistujia oli puhujien lisäksi yksi, Ruotsista ja Tanskasta noin kymmenen. 

Poimintoja konferenssista

Dennis Söndergaard NVC:stä  (Nordiskt VälfärdsCenter) nosti konferenssin aluksi esille, että hyvinvointiteknologian edistämisessä ja käyttöönoton lisäämisessä kunnat ovat keskeisessä roolissa. Kuntien olisi myös hyvä tehdä nykyistä tiiviimmin ja enemmän yhteistyötä esimerkiksi kokemuksien vaihdon suhteen. Tämä synnyttää synergiaa sillä pohjoismaissa on yhteensä noin 1200 kuntaa! NVC:n Connect-hankkeessa etsitään hyviä käytäntöjä ja tehdään ”työkalupakki” teknologian käyttöönotolle. Suomesta Connect:issa ovat mukana THL, Oulu ja Etelä-Karjala.

Tromssan edustaja aloitti esityksensä siteeraamalla Kåre Hagenia: ”Huoltohaasteen aiheuttaja ei ole ”eldreböljen” (ikätulva) vaan kuvitelma ettei asioita voisi tehdä toisella tavalla.” Hän kertoi, että Tromssassa käyttäjien ilmoittamat suurimmat tarpeet ovat kaatuminen ja kaatumisen estäminen, turvallisuuden tunne yöllä, lääkkeiden muistaminen. Näihin on periaatteessa olemassa teknisiä ratkaisuja, mutta esimerkiksi lääkemuistutusjärjestelmä vaatii paljon palvelujärjestelmältä. Palvelujärjestelmän kehittämiseen liittyy osaamisen lisääminen työntekijöillä, päätöksenteon muutos, apuvälineiden myöntöperusteet uusiksi jne.  Hyvinvointiteknologiapalvelujen käyttöönotossa teknologian ”osuus” on 5-20%, prosessit koostuvat 80-95% ”muusta” (koulutusta, työtapojen muutosta yms.).

Tanskalainen poliitikko Odensesta kertoi, että Tanskassa on todettu selvityksissä, että robotti-imurit säästävät aikaa ja fyysistä jaksamista työntekijöiltä. Toinen tehokas teknologia on hoitajille suunnattu tehtävien hallintajärjestelmä tehostettuun asumiseen, jossa tehtävät on lueteltu ja ne merkitään tehdyksi saman tien. Ei unohdu lääkkeiden jako ja kaikkien tiedossa on, onko lääke annettu vai ei. Järjestelmän on todettu myös lisäävän työntekijöiden yhteistyötä!

Useimmat teknologiat säästävät kustannuksista tai ainakin tuovat oman elämän hallintaa. Ei tarvitse arvottaa onko ”oikein”, että vanhuksen tai vammaisen intiimiasiat hoitaa ventovieras, jos pesevä wc hoitaisi saman homman. Tällekin (etiikalle) voidaan/voisi laskea ”hintaa”.  Voidaan myös kysyä, olisiko kameravalvonta yöllä sitä tarvitsevalle parempi sen sijaan, että joutuu heräämään monta kerta yössä.

Puhuja Västeråsista totesi painokkaasti, että myös projekteja tarvitaan! Mutta tarvitaanko kokeiluja kokeilujen perään – eikö voisi oppia kokeiluista jotka jo tehty? Näitä kuitenkin on jo olemassa varsin paljon – mutta miten saada tietoa? Kokeiluja hyödynnetään tällä hetkellä kunnissa myös ao. teknologioiden ”markkinoinnissa” esim. poliitikoille ja henkilökunnalle, onko silloin oikein kutsua toimintaa teknologiakokeiluksi?

Projekteissa saatetaan ottaa oikopolkuja joita ei varsinaisessa toiminnassa voi ottaa. Saatetaan oikaista kohdissa kuten Lainsäädäntö, Teknologia, Sopimukset, Maksut käyttäjiltä… Västeråsin kokemuksista voidaan ottaa opiksi: Tehkää alusta niin kuin tekisitte ”oikeasti” vaikka onkin ”vain” projekti.

Tanskalainen hyvinvointiteknologiakeskuksen johtaja Århusista arvio, että Tanskassa laitetaan paljon painoarvoa itsenäisyyteen, Skotlanti ja Ruotsi taas ovat taitavia turvallisuusasiassa. Hän kertoi, että Århusin alueella (1,2 milj. as.) on käytössä mm: kevythissejä kodeissa 158, 500 automaattista (pesevää) WC:tä, 550 robotti-imuria, 2000 kattonosturia jne. Ei taideta pääkaupunkiseudulla Suomessa yltää ihan samaan! Tämäkin puhuja nosti esille sen, että teknologian käyttöönotto on aina haaste ja prosessi. Hän vertasi telemedisiiniä (e-terveyshuolto tapana tarjota terveydenhuoltoa) lentokoneeseen (lentäminen tapana liikkua) keksintöinä. Kummatkin mullistavat pitkään harjoitellun ja ”sisäänajetun” tavan toimia ja tehdä jokin asia.

Konferenssissa oli loppuun pyydetty muutamalta yritykseltä tulevaisuuteen katsovat esitykset.   IBM:n edustaja muistutti meitä siitä, kuinka vaikeaa tulevaisuuden ennustaminen on. Esimerkiksi  IBM:n hallituksen pj totesin vuonna 1943: ”Viisi tietokonetta riittänee kattamaan maailman tarpeet”. Tai Bill Gates ennusti vuonna 1981: ” 640K pitäisi riittää kenelle tahansa” (tiedonsiirtonopeudeksi). Hän tiesi lisäksi kertoa, että IBM ja Japanin posti jakaa 5 miljoonaa ipadia vanhuksille (Japanissa noin 30 milj. ikäihmistä) ja postimiehet opettavat käytön. Mitä muita ammattiryhmiä on, jotka pitäisi ottaa tekemään uusia tehtäviä ”kuolevien” tehtävien tilalle?

Lea Stenberg
Vanhus- ja lähimmäispalvelun liitto ry (Valli)
Ikäteknologiakeskus
Erikoisasiantuntija
puh. 050 323 5533
e-mail lea.stenberg@valli.fi

Helsingissä 12.8.2015