Valtiolla ja kunnilla on erilaisia suunnitelmia ja tavoiteohjelmia vanhusväestön hyvinvoinnin, osallisuuden ja terveyden ylläpitämiseksi sekä kotona asumisen mahdollistamiseksi. Yhteiskunnan tavoitteena on hillitä kasvavia sosiaali- ja terveysmenoja.

Näissä suunnitelmissa on eetosta ja paatosta, mutta konkretia estyy pikkurahan puutteeseen. Sekä kunnan että valtion taskussa on reikä.

Vanhusväestön hyvinvoinnin kustannuksia pitää tarkastella sosiaalibudjettiajattelun pohjalta. Tällöin ennaltaehkäisevien toimien rahoitus nähdään sosiaalitaloudellisina investointeina, jotka tulevaisuudessa sosiaali- ja terveysmenojen kustannusten säästöinä saavat aikaan viivan alle plus-merkkisen tuloksen.

Mikäli vanhusväestön asemaa ja hyvinvointia aiotaan aikuisten oikeesti parantaa, tarvitaan koko yhteiskunnan hallinto- ja toimintorakennetta koskeva yhteinen strategia, toimintasuunnitelma ja toimenpideohjelma, jonka toteuttamiseen on myös rahoitus. Toimintojen toteuttajina toimivat valtio, kunnat ja kolmas sektori yhteistyössä yhteisen suunnitelman mukaisesti.

Suunnitelman sisältönä voisi olla esimerkiksi seuraavia toimia:

• Hyvinvointitarkastusten järjestäminen 65v/70v/75v/80v/85v vanhuksille. Hyvinvointitarkastuksessa tutkittaisiin terveystilan ohella myös sosiaalista osallisuutta ja hyvinvointia. Tarvittaessa pyrittäisiin motivoimaan ja osallistamaan vanhus yhteistyöverkostossa olevan kolmannen sektorin toimintoihin.
• Kotipalveluun lisätään resursseja siten, että työntekijällä on enempi aikaa myös sosiaaliseen vuorovaikutukseen, jolloin ennaltaehkäisevästi voitaisiin tarvittaessa motivoida ja auttaa asiakasta kolmannen sektorin verkostoihin.
• Terveys- ja sosiaalipalveluissa huomioidaan osallisuuden ja verkostojen merkitys hyvinvoinnin ylläpitäjänä ja tämän vuoksi on kiinteä vuorovaikutus hallinnollisella tasolla kolmanteen sektoriin yhteistyön lisäämiseksi ja asiakasohjauksen toteuttamiseksi.
• Eläkeläisjärjestöjen paikallinen tukeminen toimintojen saamiseksi kortteli- ja talotasolle, sekä tuki eläkeläistalojen asukkaiden yhteistoimintojen kehittämiseen.
• Yhteisruokailujen kehittäminen ja tukeminen sekä erilaisten hävikkiruokaprojektien tukeminen keinoina saavuttaa muutoin vähävarainen ja passiivinen vanhusväestö.
• Ilmaispalvelut liikuntaan, uimahalleihin ja sosiaalisuutta korostaviin ohjattuihin liikuntaryhmiin, esim. yli 70-vuotiaille. Samoin liikkumisen turvaaminen alhaisin kustannuksin tai ilmaispalveluina vanhusväestölle paikallisilla julkisilla kulkuvälineillä.
• Valtion ja kuntien vanhusasiamies- ja vanhusneuvostojen toiminnan turvaaminen ja kehittäminen.
• STEAn, valtion ja kuntien avustusten kytkeminen yhteisen tavoiteohjelman toteuttamiseen.

Edellä mainituilla satsauksilla vanhusväestön hyvinvoinnin ja osallisuuden lisäämiseen edistetään ikäkyvykkyyttä ja pitempään kotona asumista. Yhteiskunta säästää sosiaali- ja terveysmenoissa sekä hoitopaikkojen määrässä; vanhukset ovat onnellisia, tyytyväisiä ja kokonaiskustannukset ovat kuin puurorahoja valtion ja kunnan budjettimenoissa.

KIRJOITTAJA:
Kari Veikko Itkonen /
Söör Itkonen: Savolainen osallisuusproffessöör.
Tänä vuonna 50-vuotisjuhlavuosi vapaaehtois- ja järjestötoiminnoissa mukana olleena eri tehtävissä.
Tampereen Vanhusneuvoston jäsen, vastuualueena köyhyyden ja syrjäytymisen ehkäiseminen ja osallisuuden lisääminen.