Osallistuin alkusyksystä kollegani kanssa Lauttasaaren vanhustentalosäätiön järjestämään koulutukseen Hyvän elämän edellytykset vanhojen ihmisten pitkäaikaishoidossa. Koulutuksen toteutti FT, tutkija, lähihoitaja Jari Pirhonen tuoreen väitöskirjansa tiimoilta.

Voisi väittää, että hyvän elämän perustarpeet – ainakin sosiaalisesta näkökulmasta – ovat kaikilla samat missä iässä tahansa. Loppujen lopuksi nämä tarpeet eivät muutu ikääntyessä. Pirhosen tutkimuksessa nousseet perustarpeet – autonomia, toimijuus, persoonan tunnustaminen ja osallisuus – ovat nuorisotyössäkin keskeisiä käsitteitä.

Pirhosen luokittelemista perustarpeista jäin pohtimaan erityisesti autonomisuutta ja toimijuutta nuorten näkökulmasta.

Jokaisen pitäisi pystyä olemaan ”in” omassa elämässään

”Olen omasta elämästäni täysin out”, totesi yksi haastateltavista Pirhoselle. Miten tukea nuoren autonomiaa, jotta hän kokisi olevansa itse oman elämänsä valtias sen sijaan, että erilaiset vaikeaan elämäntilanteeseen liittyvät tuki- ja hoitotahot ottaisivat liikaa päätösvaltaa nuoren elämästä? On helppoa antautua palvelujen armoille, kun ”kyllä ne asiantuntijat tietävät paremmin tilanteeni ja mikä minulle on hyväksi kuin minä itse”. Kenelle tahansa voi olla vaikea tehdä omaan elämään liittyviä päätöksiä, saati toteuttaa niitä, mutta vain sillä tavalla tunne, että ”olen omassa elämässäni in” voi toteutua. Apua ja tukea oman autonomian vahvistamiseksi ja sen ylläpitämiseksi saa ja pitääkin hakea, sillä autonomialla ei tarkoiteta, että kenenkään tarvitsisi olla oman onnensa nojassa.

 

Mahdollisuuksista toimintaan

Pirhonen kuvaa löytäneensä tutkimuksessaan merkkejä mahdollisuuksien autonomiasta. Tämä käsite kuvaa Pirhosen mukaan henkilön ajatusta siitä, että hänellä on mahdollisuus osallistua ja tehdä asioita muiden kanssa, mutta myös ennen kaikkea mahdollisuus olla osallistumatta ja tekemättä jotain. Nuorisotyössä paljon käytetty osallisuuden käsite kattaa myös mahdollisuuden kieltäytyä tai olla osallistumatta. Tunne siitä, että voi, jos haluaa, on edellytys ihmisen autonomialle. Tietysti on hyvin erilaista pohtia mahdollisuuksien autonomiaa vanhojen kuin nuorten näkökulmasta. Nuori aikuinen joutuu kuitenkin toimimaan joissakin virallisissa asioissa tiettyjen velvoitteiden mukaan, esimerkiksi ollessaan työtön työnhakija. Silti mahdollisuuksien autonomian takaaminen nuorelle on tärkeää – niissä asioissa, joissa hän pystyy valitsemaan ja saa valita.

 

Tuen saaminen ei vie pois vastuuta

Jotta autonomia valintatilanteissa mahdollistuu, ympäristön – nuoren kohdalla paikallisten nuorten palvelujen, hankkeiden tai nuorten kanssa toimivien järjestöjen – on ruokittava nuoren omaa toimijuutta. ”Voit tulla kysymään neuvoa asunnonhaussa” tai ”voit valita, haluatko osallistua tällaiseen ryhmään”: näitä vaihtoehtoja kutsutaan Pirhosen mukaan tarjoumiksi. ”En jaksa” voi olla yksi tapa reagoida tarjottuun mahdollisuuteen ja se kuvastaa henkilön toimijuutta sillä hetkellä.

Toimijuuteen, kuten autonomian toteutumiseen, tarvitaan kolmea osatekijää: ihmisen omista lähtökohdista tulevaa, ulkopuolelta tulevaa sekä ihmisen sisältä tulevaa toimijuutta. Omista lähtökohdista tuleva toimijuus voi edellyttää esimerkiksi riittävää kielitaitoa. Ulkopuolisia toimijuuden tekijöitä ovat edellä mainitut tarjoumat, ja sisäisillä toimijuuden tekijöillä viitataan motivaatioon.

Toimijuutta pystyy Pirhosen mukaan delegoimaan, jos se on vapaaehtoista. Nuorten kohdalla on monesti häilyvää, milloin esimerkiksi Trainee -ohjaaja tukee nuoren toimijuutta auttamalla jossakin hakulomakkeessa, ja milloin nuori puolestaan yrittää siirtää vastuuta – ja samalla omaa toimijuuttaan ja autonomisuuttaan – ohjaajalle, ”tee sinä, kun en mä pysty/osaa/jaksa keskittyä”. Nuori, miksei myös ohjaajakin, saattaa tällöin ajatella, että tässähän tehdään nuoren hyväksi, kun ammattilainen paremmin osaa. Ajattelumalli saattaa helposti iskostua muuhunkin nuoren elämään, kunnes hän huomaa, että hän on elämästään out.

Tieto on taidon alku

Se, millaisia ratkaisuja edellä esitettyyn kinkkiseen tilanteeseen löytyy, on jokaisella pohdinnan paikka, jota jatkuvasti kerätty ammattilaisen tietotaito rikastaa koko ajan. On hyvä kuitenkin tiedostaa ja muistuttaa myös nuorille, kuinka periaatteessa pienillä askelilla pääsemme kohti parempaa elämää – ja mikä tärkeintä, myös ”in” siihen.

Pirhonen heitti koulutuksensa lopuksi mieleenpainuvan muistutuksen. Hyvä vanhuus on hyvä eletty elämä. Meidän hyvä vanhuutemme tapahtuu tässä ja nyt. Tehdään siitä siis mahdollisimman hyvä – sopivalla määrällä tukea ja omaa vastuuta.

Suvi Hiltunen
suunnittelija
Vanhustyön Trainee nuorille -toiminta