Valli järjesti maaliskuun lopussa jäsenjärjestöillensä opintomatkan Tukholmaan. Matkan aikana käytiin tutustumassa ruotsalaisen vanhustyön uusiin tuuliin ja haasteisiin. Vallin varapuheenjohtaja Assi Liikanen kertoo, mitä opittavaa meillä olisi naapurimaamme vanhustenhuollosta.
Oppi 1. Vanhuksen valinnanvapaus toteutuu
Ruotsin sosiaalilainsäädäntö takaa vanhuksille valinnanvapauden. Kunnan sosiaalitoimi arvioi Ikäihmisen (=eläkeläisen) palvelutarpeen, ja päätöksen jälkeen vanhus voi valita, mistä palvelun hankkii tai mihin hoitokotiin menee. Raha tulee kunnalta palveluntuottajalle. Tukholman kunta maksaa esimerkiksi Suomikodin asukkaan täysihoidosta 2000 kruunua vuorokaudelta, mikä on huomattavasti anteliaampaa kuin meillä Suomessa. Jokaista kruunua ei tarvinnut venyttää, vaan se takasi Suomikodissa hyvän ja monipuolisen hoidon sekä elämänlaadun. Tunnelma oli kuin kotiin olisi tullut!
Onko Ruotsi todella näin paljon Suomea vauraampi? Vai arvostetaanko vanhoja ihmisiä lahden takana enemmän kuin meillä? Mikään puolue ei kuulemma kyseenalaista valinnanvapautta. ”Se on tullut jäädäkseen”, totesi Tukholman kaupungin vanhustenhuollon osastopäälllikkö Raili Karlsson. Runsaskätinen valinnanvapaus on synnyttänyt markkinoille myös epätervettä toimintaa, jota on jouduttu kovin ottein karsimaan. Kuitenkaan Suomen hankintalain tulkinnan mukaisia kilpailutuksia ei sosiaalipalveluissa juurikaan järjestetä, vaan kilpaillaan laadulla.
Oppi 2. “Elämä jatkuu” ajattelumallina
Ruotsin vanhustenhuollon ohjeena on, että ikäihmisen elämän on voitava jatkua mahdollisimman normaalina ja täytenä aina hautaan asti. Jokaiselle on taattava kotiruokakin. Tuntui, että tämä on otettu aivan tosissaan.
Vierailimme Nockebyhöjden -hoitokodissa, jossa toiminnan filosofiana oli Antonovskin salutogeeninen, elämän voimavaroja korostava hyvivoinnin edistämisen malli. Koko henkilökunta johtajasta keittiöapulaiseen oli koulutettu ja kaikkien tuli työssään toteuttaa mallia. Koko henkilökunta oli käynyt myös Silvia-kodin dementiakoulutuksen. Hoitohenkilökunnan joukossa oli fysioterapeutin lisäksi myös Hälso coach. Innostava paikka!
Oppi 3. Teknologiaa vain vanhuksen ehdoilla
Västeråsin kaupungissa on pitkälle kehittynyt e-kotipalvelu. Tekniset apuvälineet otettiin käyttöön vasta, kun ne oli testattu vanhuksen kanssa yksilöllisesti, ja hän oli sekä valinnut että hyväksynyt laitteen. Sairaanhoitaja Maria Gill kertoi, että tähän tarvittiin ajatusten kuperkeikkaa. Henkilökunnan näkökulma vaihtui asiakkaan tarpeista lähtevään ajatteluun. Ajatuslukkojen avaaminen on hidasta, mutta välttämätöntä väestön vanhetessa ja palvelujen kirjon kasvaessa. Monipuolista teknologiaa tarvitaan ja siinä Vallin Ikäteknologiakeskus on vahvasti mukana!
Oppi 4. Palvelukodit keskittyvät – hyviä sijoituskohteita?
Vierailimme Rosstorpin hoitokodissa, joka oli vaihtanut omistajaa muutama kuukausi sitten. Aleris-konserni oli ostanut heidän yksityisen yrityksensä. Alerisin taustalla on ruotsalainen Investor AB ja Peter Jr Wallenberg hallituksen puheenjohtajana. Mitään muutoksia toimintaan ei ole tarvinnut ainakaan vielä tehdä. Aleris on hankkinut pohjoismaista 350 hoitoyksikköä, joissa on yli 9000 työntekijää.
Kuulosti kovin tutulta, sama tendenssi on menossa Suomessakin. Isot kansainväliset ja kotimaiset riskisijoittajat ostavat pieniä hoitoyksiköitä. Keskittyminen jatkuu, sillä pienet yleishyödylliset toimijat eivät pärjää kuntien kilpailutuksissa. Veroeuromme siirtyvät pois kunnista ja kotimaasta veroparatiiseihin. Kuntien kontrolli kuntalaisten palveluista vähenee tai jopa häviää. Tähän ollaan vähitellen heräämässä, myös mediassa.
Kotimatkalla törmäsin Björn Sundellin artikkeliin ”Kun riskikapitalisti osti koulun ” (Magma.fi). Artikkeli pohjaa samannimiseen Ruotsissa ilmestyneeseen kirjaan (Neurath & Almgren 2014). Tanskalainen riskipääomasijoittaja Axel omisti Jönköpingissä JB-vapaakoulukonsernin, jossa oli kaikkiaan 10 000 oppilasta, 36 koulua ja yli 1000 työntekijää. Huonosti hoidettu JB-konserni meni konkurssiin vuonna 2013 liian nopean laajentumisen ja velkataakan takia. Sotku kaatui kunnan syliin, joka oli pakotettu järjestämään pikaisesti korvaavat koulut. Moni oppilas joutui vaihtamaan koulua ja opintosuuntaansa. Läheltä piti -tilanteita on ollut myös hoivasektorilla.
Artikkelin päätelmänä oli, että pääomasijoittajia tarvitaan uusien yritysten käynnistämiseksi ja kasvattamiseksi. Kun riskikapitalisti sijoittaa hyvinvointisektorille syntyy suuria eettisiä ongelmia. Tällöin tarvitaan toiminnan ja rahoituksen avoimuutta sekä laadun tehokasta valvontaa ja vertailtavuutta.
Assi Liikanen, Vallin varapuheenjohtaja