Suomen ja HelpAge Internationalin oheistapahtuma on juuri päättynyt YK:ssa, Conference Room 7 -salissa. Väkeä on sali täynnä, ja keskustelu on vilkasta. Alustuksista ja keskusteluista nousee esille pari tärkeää teemaa. Koulutus on kehityksen pohja, mutta life long learning, koko elämän mittainen koulutus on siinä keskiössä. Olemme saaneet oheistapahtumaan mukaan nuorisonäkökulmaa, josta nousevat transitiovaiheet tärkeinä esille. Transitio, siis elämän muutosvaiheet. Meillä vanhoilla on paljon yhteistä nuorten kanssa! Ei turhaan puhuta sukupolvien välisestä solidaarisuudesta.
YK:n sosiaalisen kehityksen toimikunnan kokouksessa meidän suomalaisten kauan ajamat ajatukset vakiintuvat. Nyt puhutaan termistä social security floors – siis lattiasta eikä verkostosta. Helposti sanotaan, että työ on parasta sosiaaliturvaa. Pitää kuitenkin muistaa, että kunnon sosiaaliturva kattaa myös ne, jotka eivät ole vielä tai enää töissä, tai joiden työkyky on syystä tai toisesta alentunut. Olen Suomen delegaatiossa mukana Vallin edustajana, siis suomalaisen järjestökentän merkitystä todentamassa. Täällä on paljon ystäviä vuosien takaa eri maista. Iranista, Costa Ricasta, Itävallasta ja eri järjestöistä, olenhan ottanut ensi kosketuksen tähän tärkeään YK:n toimikuntaan jo 1980-luvulla.
Viikonloppu meni Bostonissa, jossa on Lääkärit Ydinsotaa Vastaan -järjestön pääkonttori. Vallin kunniapuheenjohtaja Tarja Halonen oli juuri aloittanut kolmen kuukauden vierailun Harvardin Kennedy Schoolissa. Veimme Ilkan kanssa hänet tapaamaan vanhaa ystäväämme, Nobelin rauhanpalkinnon saanutta Bernard Lownia. 92-vuotiaan Lownin terävät kommentit ihastuttivat Tarjaa, joka kyllä tarjosi kunnon vastuksen ystävällisessä väittelyssä.
Säät ovat täällä vaihtelevia. Bostonissa lunta on metreittäin, New Yorkissa muutama sentti, mutta monet työpaikat suljetaan ja kouluissa on vapaata lumen takia. Suomalaisille tämä on vähän kummastuttavaa. Toivottavasti seuraava lentoni on ajoissa, monia on kokonaan peruutettu täällä!