Suvi Hiltunen aloitti tänään 4.1.2016 kahden kuukauden pestin Vanhustyön Trainee (Ray) -hankkeessa. Pysäytin Suvin työnsä ääreltä ja esitin muutaman tiukan kysymyksen:

Mari: Mistäs sinä nyt tähän hankkeeseen tulla tupsahdit?

Suvi: No en kovin kaukaa, sillä toimin vuonna 2015 suunnittelijana tuossa viereisessä huoneessa, Vallin ELY-rahoitteisessa nuorille suunnatussa Vanhustyön Trainee -ohjelmassa. Vuonna 2013 alkaneessa ”ELY-Trainee” -hankkeessa oli tavoitteena lisätä nuorten kiinnostusta vanhustyöhön ja parantaa nuorten työelämävalmiuksia.

Mari: Mitä muuta olet ehtinyt tehdä ennen Valliin tuloasi?

Suvi: Olen koulutukseltani yhteisöpedagogi (amk) ja toiminut järjestökentällä opiskeluajoista lähtien. Olen ollut projektipäällikkönä kahdessa eri EU:n kotouttamisrahaston hankkeessa, ja niissä etenkin monikulttuurinen työ tuli minulle tutuksi.

Mari: Entä kuinka tuttua vanhustyö sinulle oli ennestään?

Suvi: No itse asiassa ei ollenkaan tuttua, mitä nyt toimin yhden kesän vuodeosastolla asuneen vanhuksen ystävänä. Kevään 2015 Trainee-ryhmän aloittaessa fiilistelin yhdessä nuorten kanssa ensimmäisiä palvelutalovierailuja ja kohtaamisia vanhusten kanssa.

Mari: ELY-Trainee siis päättyi noin viikko sitten, joten sinulla on varmaan siitä tuoreita tuloksia. Kiinnostuivatko nuoret vanhustyöstä?

Suvi: Kyllä vain! Kolmen vuoden aikana yhteensä 63 nuorta pääsi tutustumaan vanhustyöhön, ja yli puolet heistä on jo lähtenyt tai aikoo tulevaisuudessa suuntautua vanhustyöhön! Minulle tulee vähän väliä yhteydenottoja nuorilta, jotka kyselevät jo seuraavan trainee-ohjelman alkamista.

Mari: Entä työnantajat, kiinnostuivatko he nuorten työllistämisestä?

Suvi: Yleisesti ottaen kyllä, joskin ymmärrän myös työnantajien varovaisuuden nuoren työkokeiluun ottamisessa. Siinä vaiheessa, kun työnantajat ymmärsivät saavansa tukea sekä minulta että Ray-Traineen mentorointikoulutuksesta, heidän kiinnostuksensa nuorten työkokeiluja kohtaan lisääntyi.

Mari: Minkä koet suurimmaksi onnistumiseksi tai oivallukseksi ELY Trainee -vuoden aikana?

Suvi: Nuorten käyttämätön potentiaali on valtava. Joskus luotettavan aikuisen tapaaminen tai ensimmäinen onnistumisen kokemus saattaa avata nuoresta sellaisia lukkoja, ettei häntä neljän kuukauden jälkeen uskoisi enää samaksi ihmiseksi! Nuorissa on valtavasti mahdollisuuksia, jos emme anna byrokratian peittää silmiämme ja sitoa käsiämme.

Mari: Harmaita hiuksia sinulle ei tainnut tulla, ainakaan silminnähden, mutta varmaan mukaan mahtui myös haasteita?

Suvi: Aina ei mennyt kuin Strömsössä. Haasteet saivat kuitenkin pään savuamaan ideoita, kuinka toimintaa voisi kehittää, jotta se kohtaisi entistä paremmin vaikeimmassa elämäntilanteessa olevia nuoria tai pienillä resursseilla toimivia vanhustyön työyhteisöjä.

Mari: Nyt siis olet toisena työntekijänä tässä Ray-Traineen (2014-2015) loppusuoralla. Miltä tuntui siirtyä ruohonjuuritason työllistämishankkeesta kehittämishankkeeseen?

Suvi: No onhan se hassua, kun ei ole nuorten kanssa eniten käyttämäni viestintäkanava whatsapp käynyt enää kuumana. Mutta on kiva päästä hyödyntämään käytännön kokemusta nuorten kanssa tähän hankkeeseen.

Mari:  Mitä tehtäviisi tammi-helmikuun aikana nyt sitten kuuluu?

Suvi: Vallin jäsenjärjestöjen suuntaan aion olla yhteyksissä ja alkaa selvittää, millaista työllistämiseen ja ohjaamiseen liittyvää osaamista jäsenjärjestöillä jo on, ja millaista tietoa ja taitoa niissä tarvittaisiin lisää.

Mari: Millainen mielestäsi olisi ihanteellinen Trainee-hanke? Mitä siinä tehtäisiin, missä ja miten?

Suvi: Olisi mahtavaa voida huomioida entistä yksilöllisemmin jokainen nuori ja tarjota heille tarkoituksenmukaisin tapa toteuttaa ohjelmaa. Eli kohdata nuori yksilönä ja kokonaisuutena eikä upota byrokratiaan, ”tätä ei saada sun kanssa tehdä”. Siten yhä useammalle nuorelle muodostuisi entistä pitkäjänteisempiä polkuja kohti työllistymistä tai sitä, mikä kunkin seuraava etappi onkaan.

Mari: Jospa sellainenkin vielä toteutuu. Sitä ennen meillä on tässä kahdeksi kuukaudeksi hommia – kääritäänkö hihat?

Suvi: Laitetaan hösseliksi!